Liikaa typpioksidia tupruttavalla kärryllä ei pian enää pääse kaupunkien keskustoihin. Nyt alkaa hallituksen ja autoteollisuuden paini jatkotoimista – ja erityisesti siitä, kuka maksaa laskun, jos katalysaattoreita lähdetään uusimaan.
Saksan korkeimman hallinto-oikeuden päätös on yksiselitteinen. Yksiselitteisempi kuin oletettiin. Vanhojen dieselkärryjen omistajista tulee toisen luokan kansalaisia. Maalla voi ajella, mutta cityyn ei ole tulemista.
Saksan kaupungit voivat määrätä vanhoille dieselajoneuvoille ajokieltoja, jotta keskustojen ilmanlaatu saadaan paranemaan. Tai pikemminkin kaupunkien pitää tehdä niin, ellei muita tehokkaita vaihtoehtoja ole.
Kieltoja ei tule heti. Niiden toteuttaminen ja valvominen on hankalaa.
Saksassa ei ole yhtenäistä vinjettiä, joka kertoisi autojen typpioksidipäästöistä. Poliisi ei voi tietää, mikä dieselauto täyttää Euro 6 -normin ja mikä ei, ellei katso rekisteriotetta. Kaikilta ”kiellettyyn” keskustaan tai tieosuudelle pyrkiviltä papereita ei voida tarkistaa.
Liittokansleri Angela Merkelin neljäs hallitus, jota ei siis vielä ole, on ohjelmassaan linjannut, että ajokieltoja pyritään kaikin keinoin välttämään. Hallinto-oikeuden päätös on kylmä suihku sekä Merkelille että sosiaalidemokraateille, joiden päätöstä hallitusvastuusta vielä odotellaan.
Ainoa tehokas keino, jolla kattavat kiellot vältetään, on vanhojen dieselautojen varustaminen uusilla katalysaattoreilla. Autoteollisuus sanoo jyrkästi ei näille jälkiasennuksille. Ne maksavat liikaa ja niiden toteuttaminen kestää.
Hallituksella on valittavana kaksi huonoa vaihtoehtoa.
Autoteollisuus painostetaan asentamaan katalysaattorit ja maksamaan osa, mieluummin iso sellainen, noin kahdeksan miljardin laskusta. Tähän painiin poliitikot eivät mielellään lähde.
Autonvalmistajat ja koko alan alihankintaketju ovat maan tärkeimpiä työllistäjiä. Miljardien lisälasku olisi raskas isku koko alalle, joka jo muutenkin joutuu panostamaan huikeita summia mallipalettiensa sähköistämiseen.
Jos tässä pudotuspelissä jäädään dieselkriisin vuoksi jälkeen, koko Saksan talous kärsii.
Toisaalta autoteollisuus on nyt entistä enemmän autoilevan Saksan vihollinen, ei liittolainen. Kaikki ne, joille oma auto on välttämätön, mutta joiden jokapäiväinen leipä ei ole kiinni mahtavista autonvalmistajista, vaativat teollisuutta tilille.
Ajokielloista kärsiviä on miljoonia, vaikka poikkeusjärjestelyjä tulee. Monilla ammatinharjoittaminen vaikeutuu ja auton jälleenmyyntiarvo romahtaa.
Moni tuntee tulleensa petetyksi. Dieseleitä on markkinoitu nimenomaan taloudellisina ja ympäristöystävällisinä vaihtoehtoina.
Jos poliitikot päästävät autojätit taas kerran liian helpolla, vanhojen autojensa kanssa kaupunkien porteille jäävien äänestäjien tuomio on tyly. Ja se ei taatusti auta, että uudet katalysaattorit maksetaan verovaroin.