Julkisten hankintojen läpinäkyvyys heikkenee, julkisuuslain ja hankintalain avoimuusvaatimukset eivät täyty, virkavastuu sumentuu ja korruptiota tai eturistiriitatilanteita on vaikeaa ehkäistä.
Korruption ehkäisemisen keinoja tutkinut Harmaa talous ja hankinnat -työryhmä kritisoi varsin suorasukaisesti hallinnon yhtiöittämisen aiheuttamia puutteita esimerkiksi julkisen rahankäytön läpinäkyvyydelle.
Julkista toimintaa on lisääntyvässä määrin siirretty esimerkiksi kuntien omistamille osakeyhtiöille. Kuntaliiton ja tilastokeskuksen luvuista selviää, että kuntaomisteisten yritysten lukumäärä on moninkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa ja samalla myös veroeuroja käytetään osakeyhtiöiden kautta yhä enemmän.
– Vuonna 2013 voimaan tullut EU-sääntelyyn pohjautuva kuntalakiuudistus on johtanut tähän yhtiöittämisaaltoon. Siinä on edellytys siitä, että kun kunta harjoittaa markkinoilla toimivaa elinkeinotoimintaa, toiminta täytyy yleensä yhtiöittää, kilpailu- ja kuluttajaviraston kartellivalvonnan päällikkö Antti Norkela kertoo.
Lain mukaan kunnan on lakisääteisiä tehtäviä markkinoilla kilpailutilanteessa hoitaessaan annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi.
– Nyt kun pohja on tällainen ja näin tämä on ratkaistu niin muuhun lainsäädäntöön tarvittaisiin fiksauksia, jotta näistä ei muodostu julkisen rahankäytön ja seurattavuuden sokeita pisteitä, Norkela toteaa.
Työryhmä ehdottaakin, että virkavastuun, julkisuuslain ja viranomaisten sisäisen tarkastuksen ulottamista julkisomisteisiin yhtiöihin tulisi harkita.
Länsimetro malliesimerkki osakeyhtiön salauslogiikasta
Työryhmä esimerkiksi toteaa, että yhtiömuotoisen toimijan päätöksenteko ja rahankäyttö jäävät pimentoon, sillä niihin sovelletaan osakeyhtiölakia eikä lakia viranomaistoiminnan julkisuudesta. Tähän ovat ottaneet kantaa myös toimittajajärjestöt, ja oikeusministeriö on teettänyt selvityksen julkisuuslain ulottamisesta muun muassa julkisyhteisöjen määräysvallassa oleviin yhtiöihin.
Yhtiöittämisen ongelma näkyi muun muassa länsimetrohankkeessa, kun veronmaksajien rahalla toteutettu projekti kärsi ongelmista ja viivästyi kerta toisensa jälkeen. Tietoa kustannus- ja viivästysraportista tai veronmaksajien omistaman metroyhtiön tilaamista asiantuntijalausunnoista ei kuitenkaan annettu julkisuuteen, sillä se olisi voinut olla "vastoin yhtiön etua". Ilman oy-päätettä tietoja olisi ollut hankala salata julkisuuslain säännösten takia.
Yhtiöiden toimintaan pääsee käsiksi vain tarkkaan rajattu joukko, kuten esimerkiksi kunnan tarkastuslautakunta ja luottamushenkilöt, joten valvonta lepää pienen piirin harteilla.
Raportissa esitetään huolestuttava havainto tämän joukon kyvykkyydestä valvoa yhtiöitä: Työryhmän raportin mukaan vuonna 2017 kuntapäättäjille tehdyssä kyselyssä liki 80 prosenttia vastanneista tarkastuslautakuntien jäsenistä ei tiennyt kunnan tytäryhtiöiden riskienhallinnan järjestämisestä ja vain viidesosan mukaan tytäryhtiöt edes raportoivat toimenpiteistään kuntapäättäjille.