Oluenteossa käytettävän kotimaiselle humalalle olisi paljon kysyntää, kerrotaan Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Kotimaisen humalan taimia kysytään viikoittain, sanoo Luken erikoistutkija Susanne Heiska.
Kiinnostusta on myös Luken palveluun, jossa omia humalakasvejaan voi esimerkiksi puhdistuttaa kasvintuhoojista ja kasvattaa taimia viljelmän perustamista varten.
Heiskan mukaan etenkin kasvava pienpanimotrendi on lisännyt kiinnostusta kotimaiseen humalaan. Tällä hetkellä taimia on kuitenkin tarjolla viljelyyn hyvin vähän.
– Lukessa on tehty pitkäjänteistä työtä, jotta tervettä kotimaista taimea saataisiin markkinoille.
Luke tekee parhaillaan kokeita eri humalien viljelyominaisuuksista. Parhaista humalista saadaan joidenkin vuosien päästä taimia markkinoille. Humalista voitaisiin tulevaisuudessa jalostaa lajikkeita, ja Heiska näkee siinä vientimahdollisuuden kotimaisen humalan ainutlaatuisen geeniperimän vuoksi.
– Humalaa viljellään paljon Keski-Euroopassa, jossa viime vuosien uutena trendinä on ollut aromihumalalajikkeiden määrän kasvu. Uusi aromilajikkeiden jalostukseen soveltuva geeniaines voisi kiinnostaa myös eurooppalaisia kasvinjalostuslaitoksia.
Aromihumalalajikkeet kärsivät kuumuudesta enemmän kuin katkerohumalat, ja aromihumalan tuotanto voi Heiskan mukaan käydä tulevaisuudessa vaikeaksi kuivuvilla ja lämpenevillä alueilla.
– Silloin voisimme olla varteenotettava humalantuotantoalue ja tuottaa sitä Keski-Euroopankin tarpeeseen. Se on yksi visio.
Paikallisuus ja kotimaisuus markkinavaltteja
Kotimaisella humalalla olisi enemmän kysyntää pienpanimoiden keskuudessa kuin tällä hetkellä voidaan tuottaa, uskoo espoolaisen Fat Lizard -panimon perustajajäsen Tuomas Koskipää.
Panimon jokasyksyisessä erikoisuudessa tuorehumalaoluessa on käytetty paikallista humalaa. Olut ja humala ovat molemmat nimetty Glimsiksi humalikon kasvupaikan, Espoon talomuseon Glimsin, mukaan. Kotimaisuuden rinnalla paikallisuus kiinnostaa kuluttajia.
– Erät ovat menneet aika lailla kuumille kiville, Koskipää kertoo.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
2:55
Panimomestari Tapio Kangas-Heiska Sinebrychoffista tuntee suomalaisten olutmaun.
Koskipään mukaan suurin este kotimaisen humalan laajempaan käyttöön oluen panemisessa on, ettei maasta löydy laitosta, jossa humalaa voitaisiin kuivata ja prosessoida panimoille käyttövalmiiseen muotoon.
Luken tutkijan Juha-Matti Pihlavan mukaan kokonaisilla humalakävyillä toimiminen prosessoitujen pellettien sijasta aiheuttaa panimoille ongelmia myös oluen maun säätelemisessä.
– Aromiyhdisteiden uuttuminen pelleteistä on tehokkaampaa kuin kokonaisista kävyistä, Pihlava kertoo.
Humalista etsitty erikoista aromia
Luken tavoitteena on ollut löytää oluen valmistukseen aromiltaan erikoinen ja hyvä humala. Keskus on tutkinut noin tuhat suomalaista humalaa.
– Ihan suoraan ei voi sanoa, että suomalaisten humalagenotyyppien aromit olisivat poikkeuksellisia kaupallisiin ulkomaisiin lajikkeisiin verrattuna, Pihlava sanoo.
Humalan genotyyppi eli perimä ei kuitenkaan kerro suoraan, miltä valmis olut maistuu. Vasta koepano paljastaa täysin, miten ja millaista aromia humala tuo olueen. Pihlava uskoo kotimaisilla humalilla olevan sijansa erikoisoluissa, kun tuotanto saadaan käyntiin.
Maanviljelijöillä on hänen mukaansa asiaan kiinnostusta, vaikka viljelyn korkeahkot alkuinvestoinnit ovat kynnys. Koskipään mukaan panimoalan kiinnostus taas on kiinni tarjonnasta.
– Eteenpäin mennään. Viime vuosina on perustettu vakavasti otettavia viljelmiä, joilta saadaan jo määriä. Meillä on ainutlaatuisia humalakantoja, jotka menestyvät täällä, Koskipää sanoo.
Ensimmäinen sato viedään käsistä
Ilmajokinen maanviljelijä Heikki Huhtanen, joka on vuosikymmenen ajan seurannut kiinnostuksella kasvavaa pienpanimokenttää, korjaa ensimmäisen humalasatonsa syksyllä.
– Kysyntää ja kiinnostusta on ollut panimojen suunnalta kovasti. Kotiolutharrastajat ovat olleet huolissaan, riittääkö humalaa heille asti, Huhtanen sanoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Humalaa viljelevä maanviljelijä Heikki Huhtanen humalakasvien joukossa.
Suurempi osa hänen maillaan kasvavasta humalasta on ruotsalaista alkuperää, mutta mukana on parin humalatarhan verran kotimaista. Kotimaisen sadon hän toivoo olevan muutamista kymmenistä kiloista sataan noin 500–1 000 kilon kokonaissadosta.
Vaikka Huhtanen epäilee humalan viljelyn jäävän Suomessa marginaaliin, hän on tehnyt koneinvestointeja. Nykyisillä laitteillaan hän pystyy viisinkertaistamaan viljelypinta-alansa kymmeneen hehtaariin.
– Olen tosissani liikkeellä humalan viljelyn kanssa.