Krista Kosonen kiittää henkilöitä, jotka ovat ajaneet naisasioita Suomen historiassa. Vaikka asiat ovat jo jokseenkin hyvin sillä saralla, niin siitä huolimatta paljon on vielä tehtävää.
Jussi-palkittu näyttelijä Krista Kosonen, 36, nähdään tammikuussa ensi-iltansa saavassa Helene-elokuvassa. Hän näyttelee päähenkilö Helene Schjerfbeckin (Laura Birn) hyvää ystävää, kuvataitelija Helena Westermarckia.
Lue myös: Krista Kososen verotettavat ansiotulot kasvoivat roimasti, Birnin tuloissa iso pudotus
Rooliin heittäytyminen oli Kososelle erityistä, sillä niin kuin elokuvassa, myös tosielämässä hän ja Birn ovat hyviä ystäviä.
Kuohuviini vaikutti
Ajatus kuvataiteilija Helene Schjerfbeckin elämäkerrasta on kytenyt ystävysten ajatuksissa jo useamman vuoden. Elokuvan ohjaajan Antti J. Jokisen ajatuksissa sitäkin pidempään.
Kosonen on todennut aiemmin mediassa, että Birnissä ja menestyneessä kuvataiteilijassa on eittämättä samaa näköä.
– Minulla on olemassa Laurasta sellaisia valokuvia meidän kotoamme, joissa hän on aika samanlaisessa asennossa, mitä Helene-elokuvan julisteessa. Siitä se meidän ajatus on varmasti lähtenyt. Toivottavasti Antilla on ollut hieman syvällisempi kokemus.
– Tähän kokemukseen on voinut vaikuttaa myös kuohuviini, jota nautimme sillä hetkellä, Kosonen naurahtaa.
Paljon tehtävää
Kososen roolihahmo (1857-1938) vaikutti elinaikanaan hyvin vahvasti naisten asioihin. Näyttelijä kokee, että ilman tällaisia vaikuttajia ei naisten asema Suomessa olisi se, mitä se tällä hetkellä on.
– En seisoisi tässä ilman heitä antamassa haastattelua siitä, että kumman väliltä minun tulee valita – äitiyden vaiko taiteen.
– Ystäväni Elina Knihtilä onkin sanonut, että olen patamusta feministi. Nyt se on helppo sanoa tässä näin, kiitos kuuluu siitä kyseisille naisille, hän jatkaa.
Kosonen kokee, että vaikka naisten asema on parempi kuin ennen, niin siitä huolimatta on vielä paljon tehtävää.
– Jos ei ajatella nyt koko maailmaa, mutta ajatellen esimerkiksi alaani, siellä on vielä paljon asioita, joissa pitäisi tapahtua muutos. Esimerkiksi naisohjaajat pääsevät tekemään ensimmäisen elokuvansa vasta noin nelikymppisenä, kun miehet pääsevät jo parikymppisenä.