Vuosi sitten toukokuussa kovin sanoin Suomen Urheiluliiton valmennuskulttuuria kritisoinut kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä näkee asioiden edistyneen avautumisen jälkeen ainakin yleisurheilun osalta.
LUE MYÖS: Kristiina Mäkelä sohaisi vuosi sitten muurahaispesää ja sai kuraa vastaiskuna – tekisitkö saman vielä uudelleen?
Mäkelä kohautti lajikenttää blogikirjoituksellaan, jossa hän totesi suorasanaisesti, ettei SUL ole sellainen organisaatio, joka pystyisi tuottamaan huippu-urheilijoista mitalisteja.
Orimattilalainen kertoo Tulosruudun Viikon vieraana Antero Mertarannalle asioiden menneen alkujärkytyksen jälkeen eteenpäin.
– On ehdottomasti yleisurheilun puolella ainakin, koska meille tuli paljon muutoksia ja nyt siellä on ihan selkeästi uudenlainen freesi ajatusmalli menossa, Mäkelä iloitsee.
– Totta kai tässä pitää olla tosi kärsivällinen, koska hyvien muutosten tai päätösten tekeminen vie hetken aikaa, että nämä uudet ihmiset pääsevät jyvälle siitä, että mitä kannattaa tehdä, ja sitten että saadaan se prosessi etenemään.
– Mutta kyllä minä olen tosi positiivisella mielellä ja ehdottomasti tukemassa sitä. Sen takia minä olen halunnut puhua, että saadaan se urheilijan ääni sieltä kuuluviin, Mäkelä kertoo.
Tarkoitus oli hyvä, joten avautuminen ei kaduta
Ensireaktio Mäkelän suuntaan oli kuitenkin tyly. Muun muassa urheilumanageri Jukka Härkönen vastasi kolmiloikkaajalle, että tämä on tasoonsa nähden maailman tuetuin urheilija. Mäkelä puolestaan totesi Ylelle saavansa kuukaudessa alle tuhat euroa käteen työstään.
Kaiken kaikkiaan keskustelu lähti hänestä täysin sivuraiteille.
– Ei minua pelota se, jos joku ajattelee, että sanon jotain pahaa tai väärää, koska se ei ole minun tarkoitukseni. Tarkoitus on hyvä, ja siksi urheilijoiltakin kannattaa tulla palautetta, Mäkelä jatkaa nyt.
Hän haluaa yhä liiton mahdollistavan jo huipun tuntumaan päässeiden urheilijoiden helpomman nousun korkeimmalle tasolle.
– Oikeastaan se, että meillä huippu-urheilijoilla olisi se tila – se tasanne, jossa voimme rauhassa tehdä huippu-urheilijan työtä. Ja niin, ettei siihen tarvitse liittää kaikkia muita asioita lisäksi, millä sitten turvataan taloudellinen puoli.
– Toivoisin vain, että huippu-urheilijat – edes joku ryhmä ja jos minä en kuulu siihen vielä, niin sekin on fine – mutta niille olisi turvattu se, ettei tarvitse miettiä mitään muuta sitä huippu-urheilijan työn tekemistä, Mäkelä toteaa.