Suomalaisia naisia seulotaan kohdunkaulan syövän ehkäisemiseksi papa-kokeilla viiden vuoden välein. Jos lieviä solumuutoksia havaitaan, uusintanäyte otetaan vuoden kuluttua. Mutta riittääkö se todella, vai kannattaisiko kokeessa käydä useamminkin yksityisellä puolella?
Papa-koe, pidemmältä nimeltään Papanicolaun koe, tarkoittaa gynekologista irtosolukoetta. Sillä seulotaan kohdunkaulan syövän esiasteita, jotta itse syövän kehittyminen voitaisiin löydetyt esiasteet hoitamalla ehkäistä. Käytännössä näyte otetaan sivelemällä emättimen pohjukkaa, kohdunsuuta ja kohdunkaulakanavaa pienellä lastalla ja harjalla.
Lue myös: Mitä papa-kokeen tulos tarkoittaa?
– Papa-koe on yksi keino, jolla kohdunkaulan syöpää pystytään estämään, dosentti ja osastonylilääkäri Pekka Nieminen HYKSin Naistenklinikalta sanoo.
Suomalaisen Käypä hoito -suosituksen mukaan 30–60-vuotiaiden naisten tulisi käydä seulonnassa viiden vuoden välein. Euroopassa ohjeistus vaihtelee maasta riippuen kolmen–viiden vuoden välillä.
– Kolme–viisi vuotta on riittävä väli, koska kohdunkaulan syöpä kehittyy hitaasti.
Virallista ohjeistusta useammin papa-koetta ei oikeastaan kannattaisi ottaa, mutta jotkut naiset maksavat kokeen silti omasta pussistaan yksityisellä puolella vuoden tai kahden välein.
– Siitä on se teoreettinen haitta, että silloin todennäköisemmin löytyy jossakin vaiheessa jokin lievä solumuutos, josta huolestutaan ja ahdistutaan, mutta joka ei kuitenkaan johda mihinkään, Nieminen sanoo.
– Suurin osa lievistä solumuutoksistahan paranee itsekseen. Eikä niille edes voida tehdä mitään: sähkösilmukkahoito ei missään tapauksessa kannata lievissä muutoksissa, eikä solumuutoksiin ole olemassa mitään lääkettä. Ne aiheuttavat vain turhaa hätäännystä ja yhteiskunnallisten resurssien käyttöä.
Väärä positiivinen tai väärä negatiivinenkin mahdollinen
Mikäli papa-kokeessa löytyy lievä solumuutos, jatkoseurantaan eli uuteen papa-kokeeseen kutsutaan useimmiten vuoden kuluttua. Voiko se joskus olla liian pitkä aika syövän kehittymisen kannalta?
– Ei. Asia on tutkittu ja näytteiden hälytysrajat justeerattu niin, että näin uskalletaan tehdä. Joka puolella maailmaa toimitaan samalla tavalla, Nieminen sanoo.
Nieminen painottaa myös, että seulonnan tulos ei ole yhtä kuin diagnoosi. Joskus papa-kokeen tulos voi olla myös väärä positiivinen.
– Jos niin käy, terveestä naisesta tehdään ainakin väliaikaisesti ”sairas”. Kuten sanottua, se johtaa turhiin tutkimuksiin ja ahdistukseen.
– Mutta vaikka vääriä positiivisia tai vääriä negatiivisiakin voi tulla, papa-testi on kuitenkin ollut paras seulontamenetelmä, joka meillä on tähän asti ollut käytössä. Parhaan hyödyn siitä saa, kun seulonnoissa käy suositusten mukaisin aikavälein.
Vielä kriittisempiä oikeat seulontavälit ovat siinä vaiheessa, kun papa-testeistä luultavasti lähitulevaisuudessa siirrytään HPV-testeihin – jokainen meistä nimittäin on ennemmin tai myöhemmin välillä HPV-positiivinen.
– Se positiivisuus kuitenkin kääntyy useimmilla taas jossakin vaiheessa negatiivisuuteen. Silloin pitää olla hyvin tiukka siitä, että testissä käydään vain viiden vuoden välein. Näin seulonnoista saadaan irti mahdollisimman suuri hyöty ja mahdollisimman pienet haitat, Nieminen sanoo.