Emma-palkittu räppäri Jesse Markin on vakuuttanut musiikillaan sekä kriitikot että kuulijat, ja pian hän esittelee myös tanssitaitonsa suomalaisille.
Vuoden 2020 Emma-gaalassa nousi esiin artisti, joka on puhuttanut suomalaista musiikkimaailmaa jo tovin. Vuoden tulokkaan sekä kriitikoiden valinnan pystit pokasi tuolloin Jesse Markin, 34, joka on vakuuttanut monet puhuttelevalla räpillään.
Tänä syksynä muusikko nähdään esittelemässä tanssitaitojaan Tanssii Tähtien Kanssa -parketilla, mutta tällä hetkellä hän on vielä suurelle suomalaiselle yleisölle tuntemattomampi kasvo. Artisti on odottavalla ja jännittyneellä mielellä ennen suurta koitosta ja sitä, että hän pääsee pyörähtelemään koko Suomen kansan edessä sunnuntaina suorassa lähetyksessä.
– Ihan hyvät tunnelmat, pilottihommat on vedetty ja jäi ihan hyvä fiilis siitäkin. Vähän tutustui lattiaan ja meininkiin sekä juontohommat ja muut asiat selkiytyivät. Siinä sitten mielikin rauhoittuu kummasti sitten, kun tietää, mitä tapahtuu.
Ennen sunnuntai-iltana koittavia tansseja on kuitenkin aika kääntää katse hetkeksi Markinin menneisyyteen ja siihen, miten tähän tilanteeseen on päädytty.
Ensikohtaaminen uuden kotimaan kanssa
Markin syntyi Liberiassa ja muutti Suomeen perheensä kanssa kuusivuotiaana isänsä kotimaasta Ghanasta. Markinin perheen uusi koti oli löytynyt Viljakkalasta Pirkanmaalta. Markin kertoo, ettei hän muuttaessaan edes oikeastaan tiennyt, mihin hän oli menossa.
– Mentiin vaan koneeseen ja sitten oltiin menossa, en muista kuulleeni missään vaiheessa maan nimeä tai mitään. En tainnut edes ajatella, että me ollaan muuttamassa. Ajattelin, että mennään vain jossain käymään. Ja nyt olen täällä! Että se oli sellainen lyhkäinen reissu, Markin naureskeele.
Perheen saapuessa uuteen kotiinsa Suomessa oli talvi. Tuon päivän Markin muistaa elävästi, sillä se oli hänen syntymäpäivänsä, 12. joulukuuta 1991.
Pienenä poikana Markin muun muassa pohti Tampereelle saavuttuaan ja lunta nähtyään, että miksi ihmeessä hän nousisi taksista ulos, keskelle kylmyyttä. Miksi kukaan tekisi niin itselleen?
Markin sopeutui kuitenkin nopeasti ja suomen kielikin alkoi taittua viimeistään koulutaipaleen alettua – tavalla, joka ei aina miellyttänyt kuitenkaan kaikkia perheenjäseniä.
– Heti kerralla opin kaikki kirosanat, kaikki tärkeimmät. Paikalliset pojat opettivat kaikki olennaiset. Tajusin sitten myös heti nopeasti silloin samana päivänä, ettei niitä voi käyttää kotona, koska äitini reagoi siihen nyt miten reagoi.
LUE MYÖS: Räppäri Jesse Markinin tanssiharrastus loppui kuin seinään – kaverit naureskelivat discossa: "Luovuin tanssista ja sahti tuli tilalle"
Kouluajoissa oli Markinin mukaan sekä hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi yläasteella sekoittuivat monelta paikkakunnalta tulleet oppilaat, ja tappeluitakin oli Markinin mukaan paljon. Toisaalta tiiviin perheen tuki tasapainotti arkea.
Markin kokee silti yhä katsovansa maailmaa tavallaan altavastaajan silmin. Hänen mukaansa kipeätkin asiat ovat auttaneet häntä paljon elämän aikana.
– Välillä taisteltiin ja välillä laulettiin Kumbayata. Se vähän riippui, Markin pohtii.
Tulevan räppärin varhaisimpana inspiraationa toimi Julie Andrews
Eräs Jesse Markinin musiikinopettajista ei uskonut, että tällä olisi lainkaan lahjoja muusikkona. Sittemmin Emma-palkittu Markin on vienyt pohjan kaikilta epäilyiltä.
Markin muistaa kuunnelleensa aina musiikkia, mutta hänen ensimmäinen konkreettinen musiikkimuistonsa on monille hyvin samaistuttava. Ensimmäinen musiikillisen ”vaikuttumisensa” Markin koki katsoessaan vuoden 1965 musikaalielokuvaa Sound of Music. Erityisesti Markinin mieleen on jäänyt kohtaus, kun elokuvan yhtä pääroolia esittänyt Julie Andrews esittää vaikuttavan soolonsa keskellä Alppien vuoristoa.
Myöhemmin Markinin maailma räjähti vielä hieman lisää, kun hän tutustui Andrewsin tuotantoon tämän esiintyessä muun muassa Maija Poppasena. Lisäksi varhaista inspiraatiota antoivat myös Ritari Ässän kaltaiset klassikot.
Räppikipinä syntyi kuitenkin siinä vaiheessa, kun Markin näki televisiosta Arsenio Hallin keskusteluohjelman, jossa esiintyi legendaarinen rapduo Mobb Deep.
– Sitten mä tietenkin nuorena mukulana egopäissäni mietin, että kyllä mä tuon pystyn tekemään!
Näin ollen Markin alkoi kirjoittamaan omaa musiikkiaan, jo nuorella iällä. Yläasteaikana useammat paikalliset rokkibändit pyysivät englantia taitavaa Markinia riveihinsä, joihin Markin hyppäsi mielellään mukaan, vaikka hänellä ei ollutkaan omien sanojensa mukaan mitään hajua siitä, mitä oli tekemässä.
– Muistan vielä yhden biisin nimenkin, se oli Behind the Dark Sky, tosi dramaattinen setti. En muista yhtään mitä siinä laulettiin, mutta heitin sen purkkiin ja annoin olla. Esiinnyttiin kerran jossain koulubänditapahtumassa niin, että se oli siinä. Eikä kukaan ikinä ajatellut, tai mä en ainakaan ajatellut, että mä olisin nyt tekemässä musaa.
– Itseasiassa mun musiikinopettajakin sanoi mulle koulussa joskus, että kun mä olen vasenkätinen ja mä halusin soittaa rumpuja auki, niin hän alkoi kritisoida, että susta ei ole ainakaan näihin hommiin, että musahommat ei ole sun juttu. Terveisiä vaan nyt sinnepäin.
Kansainvälinen ura on työn alla
Myöhemmin, yläasteaikaisten rokkibändikokeiluiden jälkeen, Markin tapasi 2000-luvun alussa Simo Tuomisen, jonka kanssa hän perusti The Megaphone Staten. Rap-yhtyeen ensimmäinen levy näki päivänvalonsa vuonna 2009, jolloin musiikin tekeminen alkoi toden teolla vakavoitua.
Kolmen yhdessä tehdyn levyn jälkeen Markin koki, että jotain muutakin olisi kokeiltava, kuin bändihommia. Soolouralle mies ajautui puolivahingossa, kirjoitellen omaa materiaaliaan kaiken muun sivussa. Tästä materiaalista syntyi lopulta esikoissooloalbumi Folk, joka ilmestyi toukokuussa 2019.
Sooloprojekti oli kuitenkin alun alkaen puhtaasti sivuprojekti, josta tuli kuitenkin jossain vaiheessa matkan varrella pääprojekti.
Vaikka Markin piti itsekin omasta käden jäljestään, ei hän osannut ennustaa sen menestyvän näin hyvin. Markinin soundia on kehuttu muun muassa poikkeuksellisen ”kansainväliseksi” ja hänelle on povattu menestyksekästä uraa merten toisellakin puolen. Markin pitää kuitenkin itse jalkansa tiiviisti maassa.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen tästä.
LUE MYÖS: JVG:n Jare Brandillä ja Tanssii Tähtien Kanssa -opettajalla yllättävä yhteys
Keväällä alkanut, koko maailmaa koskettanut poikkeustilanne on vaikuttanut merkittävästi tulevaisuudensuunnitelmiin sekä osaltaan tuonut uusia, merkittäviä haasteita kansainvälisen uran luomisen kannalta. Siitä ei kuitenkaan ole tullut mahdotonta.
– Aika usein ihmiset unohtavat, että meillä on ollut tässä koko ajan käytössä internet, eli me ollaan kuitenkin striimattu kaiken maailman eri maiden festareille keikkoja, eli ollaan kyllä tehty tänäkin aikana muihinkin maihin keikkoja.
– Tottakai tällaiset ajat vaativat aina vähän erilaisia luovia keinoja.
"Mä huomaan sen kauneuden, mikä sulla on"
Erityisen puhuttelevaa Markinin musiikissa ovat olleet hänen käsittelemänsä teemat. Esimerkiksi hitiksi noussut Treat pohjaa listaukseen, johon Markin törmäsi. Listauksessa laitettiin viehättävimmät etniset taustat arvojärjestykseen. Markin kertoo, että häntäpäässä olivat aasialaiset miehet ja tummaihoiset naiset.
– Sitten vaan mietin, että kuka on tehnyt nämä listat, mitä varten nämä listat on tehty ja kenelle nämä listat on tarkoitettu.
– Yritetäänkö siinä lähettää jokin psykologinen viesti tavallaan, että ihmiset, jotka näkevät itsensä kärjessä, tuntevat sitten itsensä tietynlaisena. Ja jotka sitten näkevät itsensä listan pohjalla tuntevat itsensä tietynlaisena. Niin siitä siinä biisissä on tavallaan kyse. Että mä huomaan sen kauneuden, mikä sulla on ja mä lupaan kohdella sua hyvin.
Markin tanssii yhdessä Claudia Ketosen kanssa.
Tuleva syksy on Markinille varsinkin täynnä tanssia, mutta näkymät uran suhteen ovat myös hänen mukaansa valoisat. Loppuvuoteen asti on sovittu keikkoja, joitakin buukkauksia on tehty jopa jo ensi vuodenkin puolelle. Myös uutta musiikkia on tarkoitus julkaista piakkoin.
Vaikka on mahdollista, että sovitut keikat joudutaan perumaan, Markin ei aio ajatuksesta ahdistua. Vuoden alussa saatu valtava noste varsinkin Emma-gaalan tunnustusten myötä kantaa artistia vahvasti edelleen. Kuin myös intohimo sekä varmuus omasta työstä, jotka ajavat artistia eteenpäin.
– Olen tottunut kuitenkin tässä vaiheessa olemaan enemmän työelämässä kuin tällainen vaeltava taiteilija, en ole tällä puolella tottunut olemaan vielä niin pitkään. Toki muitakin duuneja on pakkokin miettiä, mutta en anna ainakaan pelon määritellä, mihin menen seuraavaksi.