Philadelphialaiselta pellolta löytyi vuoden 1957 helmikuussa pienen pojan ruumis pahvilaatikon sisältä. Poliisit tutkivat monia johtolankoja, mutta tapaus on yhä edelleen täysi mysteeri.
Yli 60 vuotta sitten poliisit lähtivät ilmoituksen perässä philadelphialaiselle pellolle. Poliisit löysivät laatikon pellolta ja sen sisältä pienen ruumiin. Kuolleen pojan arvellaan olleen noin neljävuotias; joidenkin arvioiden mukaan jopa seitsenvuotias, sillä hän oli niin aliravittu, että ikää on oli hankala määrittää. Poika oli vain 107 senttiä pitkä ja painoi 14 kiloa.
Laatikossa – jossa alun perin oli ollut kehto – oli nyt käärittynä huopaan mustelmilla ja ruhjeilla oleva lapsen ruumis. Pojan päästä puuttui hiustuppoja ja hänen sormiensa ja varpaidensa iho oli ruttuinen, ihan kuin häntä olisi pidetty vedessä pidemmänkin aikaa.
Poliisi oli varma, että selvittäisi lapsen henkilöllisyyden pian. Kuinka väärässä oltiinkaan – sillä vieläkään, yli 60 vuoden jälkeen, ei tiedetä, kuka tuo pieni lapsi oli ja miten hän päätyi pahoinpideltynä kehtolaatikkoon keskelle peltoa.
Poliisi ei pystynyt varmasti todentamaan, kuinka kauan ruumis oli ollut pellolla. Ilma oli kylmä, minkä takia arviot heittelevät kolmesta päivästä jopa muutamaan viikkoon.
Ei ruokaa moneen päivään
Lähellä ruumiin löytöpaikkaa, reilun kahden kilometrin päässä, oli lasten sijaiskoti. Sijaiskoti käytiin läpi heti ruumislöydön jälkeen. Siellä oli tuolloin kahdeksan lasta, jotka kaikki olivat paikalla eivätkä tienneet Philadelphian Fox Chasen pellolta löytyneestä pojasta mitään.
Ruumiissa oli erikoisia yksityiskohtia: pojan maitohampaat olivat tallella ja hänellä oli joitain leikkausarpia, muttei kuitenkaan yhtään jälkeä rokotuksista. Poika oli ympärileikattu ja hänen kyntensä näyttivät huolletuilta.
Kuitenkin poika oli kokenut karmean kuoleman, sillä hän kuoli pahoinpitelyn seurauksena. Hänen päätään oli hakattu monta kertaa. Lisäksi poliisin tutkimusten mukaan näytti siltä, ettei hän ollut saanut ruokaa moneen päivään ennen kuolemaansa.
Toisaalta tutkimuksissa selvisi, että ehkä juuri ennen kuolemaansa hän oli syönyt papuja, koska hänen kurkustaan löytyi oksennusta.
Koska henkilöllisyyttä ei saatu selville, kirjoitettiin paikallisen hautausmaan kiveen: ”Taivaallinen isä, siunaa tätä tuntematonta poikaa”.
Pojan henkilöllisyyttä yritettiin selvittää heti löydön jälkeen julisteiden avulla. Juliste on julkaistu pojan katoamisen virallisella verkkosivuilla.
Ruumis kaivettiin ylös 1998
Pojan ruumis kuitenkin kaivettiin haudasta ylös vuonna 1998. Tarkoituksena oli saada hampaasta otettua dna-näyte, mutta se ei onnistunut, koska kuolemasta oli kulunut liian kauan aikaa.
Monien yritysten jälkeen hänestä saatiin kuitenkin irrotettua mitokondriaalinen dna-näyte, josta ei ole tieteelle kovinkaan paljoa hyötyä.
Amerikkalainen kadonneista ihmisistä kertova sarja Americas Most Wanted teki laatikkopojasta jakson vuonna 1998. Sen jälkeen poliisi sai satoja vihjeitä, mutta yksikään niistä ei johtanut läpimurtoon.
Pojalle on myös perustettu verkkosivusto, America's unknown child.
Sijaiskodin omistaja nai oman tytärpuolensa
Pojan henkilöllisyydestä on monia teorioita, mutta kaksi niistä on saanut eniten huomiota ja kannatusta vuosien saatossa. Teorioista on kertonut viime vuoden lopulla Suomessa myös Jäljillä-podcast.
Ensimmäisen teorian mukaan jäljet johtavat juuri siihen olevaan sijaiskotiin. Sijaiskodin omistajalla oli vaimo, jolla oli edellisestä avioliitosta syntynyt tytär. Teorian mukaan laatikkopoika olisi tämän tytärpuolen avioton lapsi, josta oli päästävä eroon, koska aviottomat lapset olivat tuohon aikaan suuri häpeän aihe.
Sijaiskodin osallisuuteen viittaa moni muukin seikka: kun aikanaan sijaiskoti lopetettiin ja sen tavaraa huutokaupattiin, sieltä löytyi muun muassa juuri sellainen kehto, joka laatikossa oli ollut. Kehto oli kellarissa ja pölyn peittämänä. Sijaiskodissa oli myös samanlaisia huopia, mihin pojan ruumis oli kääritty.
Vuosia tapahtuneen jälkeen poliisi palasi sijaiskotiin kuulustelemaan omistajaa. Tuolloin omistajan vaimo oli jo kuollut ja omistaja oli mennyt naimisiin oman tytärpuolensa kanssa. He kiistivät tietävänsä mitään pojasta, eikä pojan ruumiista otettu dna myöskään täsmännyt. Valheenpaljastuskoneesta pariskunta kieltäytyi.
"Äitini tappoi pienen kellarissa asuneen pojan"
Toinen teoria kertoo Martha-nimisestä naisesta, joka ilmoittautui poliisille vuonna 2002. Hän kertoi, kuinka oli asunut lapsena väkivaltaisen äitinsä kanssa, mutta hänen äitinsä oli ”ostanut” perheeseen pienen pojan. Poika haettiin ja äiti antoi sen biologiselle äidille rahaa kirjekuoressa. Tätä poikaa pidettiin Marthan mukaan kodin kellarissa.
Juuri ennen helmikuista päivää poika oli ollut ruokailemassa Marthan ja äidin kanssa – ruokana oli papuja – ja alkanut oksentamaan. Äiti oli suuttunut hirmuisesti, Martha kertoo, ja lyönyt pojan päätä lattiaan. Sen jälkeen äiti oli kylvettänyt poikaa, mutta poika oli kuollut kylpyammeeseen.
Marthan tarina oli poliisin mukaan lähtökohdiltaan uskottava, koska tuona vuonna poliisi ei ollut vielä kertonut julkisuuteen yksityiskohtia muun muassa pavuista tai siitä, että poika näytti olleen ennen kuolemaansa vedessä.
Marthan kertomusta ei pystytty kuitenkaan todentamaan, ja häntä ei pidetty myöskään täysin uskottavana todistajana, koska hän oli kärsinyt pahoista mielenterveysongelmista.
Tapaus ei jättänyt poliisia rauhaan
Laatikkopojan tutkimuksia johti vuosien ajan poliisi Tom Augustine. Augustine muun muassa kuulusteli Marthaa.
Vuonna 1998, dna-tutkimusten jälkeen, poika haudattiin uudelleen Philadelphiaan ja hautakiveen kirjoitettiin America's unknown child (Amerikan tuntematon lapsi). Yhä tänäkin päivänä hautausmaan lähellä asuvat ihmiset pitävät haudasta huolta.
– Olisin niin halunnut kirjoittaa nimen siihen hautakiveen. Jos omia lapsiani ei lasketa, tämä on suurin ja tärkein asia elämässäni, Augustine on kertonut CNN:lle.