Norjassa marraskuun 29. päivänä 1970 kaksi isänsä kanssa retkeilemässä ollutta lasta, 10- ja 12-vuotiaat tytöt, löysivät osin palaneen ja ruhjoutuneen naisen ruumiin. Niin sanottua "Isdalenin naisen" tapausta tutkitaan edelleen, eikä vainajan henkilöllisyys ole vieläkään selvinnyt.
Ruumis löydettiin selällään makaavasta asennosta tästä kivikkoisesta rinteestä. Kuva: Paul S. Admunsen.
On täytynyt olla vähintäänkin riipivää kävellä Ulriken -vuorelta useita kilometrejä Bergeniin asti soittamaan poliisille järkyttävästä ruumislöydöstä. Isdalenin, "jäisen laakson", alueella ei tuohon pimeään vuodenaikaan liikkunut paljoakaan vaeltajia.
Norjalaismies lapsineen sai kuitenkin ilmoituksensa tehtyä ja pian oli käynnissä yksi Norjan historian suurimmista rikostutkinnoista. Apua haettiin Interpolin välityksellä ympäri Eurooppaa, mutta tapaus ei ole vieläkään ratkennut.
Tutkinnassa paljastui toinen toistaan merkillisempiä asioita, mutta koskaan ei ole selvinnyt, kuka naisen lopulta surmasi vai tapahtuiko se oman käden kautta.
Ruumiinavauksessa naisesta löydettiin merkkejä häkämyrkytyksestä ja unilääkejäämiä ainakin 50 pilleristä, joka äkkiseltään herättäisi maallikolle ajatuksen itsemurhasta.
Löytöpaikalla oli myös muun muassa kumisaapas, kaksi osittain sulanutta muovipulloa, joissa oli vettä – ei polttoainetta, kuten myyteissä kerrotaan. Paikalta löytyi myös kello, joka oli pysähtynyt osoittamaan aikaa 10:10.
Siihen aikaan oli tapana asettaa kauppojen näyteikkunoissa koreilevien uusien kellojen viisarit tähän aikaan. Nämä ja muut tutkinnassa paljastuneet seikat ovat herättäneet sisäisen salapoliisin useammassa ja netti onkin pullollaan erilaisia myyttejä ja teorioita naisesta.
Kenkäkauppiaan poika auttoi eteenpäin
Kolme päivää ruumiin löytymisen jälkeen, päästiin tutkinnassa eteenpäin, kun Bergenin juna-asemalta löytyi kaksi matkalaukkua. Niistä löytyi muun muassa eri maiden valuuttaa, väärennettyjä passeja, muistivihkoja ja vaatteita, joista oli poistettu valmistajasta kertovia tuntomerkkejä.
Laukuista löytyi myös aurinkolasit, joiden sangassa olleet sormenjäljet täsmäsivät vainajan sormenjälkiin.
Toisessa matkalaukussa ollut muovipussi tunnistettiin Stavangerilaisen kenkäkauppiaan pussiksi. Kauppiaan poikaa kuulusteltiin ja naiselle myyty kenkäpari täsmäsi kuolin paikalta löydettyihin kenkiin.
Kaupassa vieraillut englantia ulkomaalaisittain puhuva nainen ei tosiaan ollut norjalainen.
Pikkuhiljaa päästiin kuulustelemaan myös eri hotellien henkilökuntaa ja naisen liikkeistä saatiin lisää tietoa, kun naisen muistiinpanoissa ollutta käsialaa verrattiin hotellien kirjautumislomakkeisiin.
Pystyttiin todentamaan, että nainen oli matkustanut ympäri Norjaa. Hän oli käyttänyt ainakin nimiä Claudia Tielt, Vera Jarle, Alexia Zarna-Merchez, Claudia Nielsen, Genevieve Lancier ja Elisabeth Leenhouwfr.
Koodikielelle etsitään yhä ratkaisua
Bergenin asemalta löydetyissä laukuissa oli kummallista koodikieltä sisältäviä muistiinpanovihkoja.
Naisen muistikirjoja löytyi kahdesta matkalaukusta Bergenin juna-asemalta. Kuva: NRK
Osa niistä liittyi naisen käyttämiin salanimiin ja paikkoihin, joissa hän kävi, mutta osa on yhä ratkaisematta.
BBC peräänkuuluttaa yhä lukijoita, jotka voisivat antaa oman ehdotuksensa koodien ratkaisemiseksi.
Jos haluat tutkia koodia ja tehdä oman ehdotuksesi sen ratkaisemiseksi, voit tehdä sen täällä.
Epäilyjä jopa sotilaallisesta vakoilusta
Norjan poliisin arkistossa on niin kutsutut pingviini -asiakirjat, jotka on luokiteltu salaisiksi. "Pingviini" oli norjalaisten kehittämä ohjus, joka oli teknisiltä ominaisuuksiltaan merkittävä keksintö.
Norja oli edelläkävijä tämän tyyppisissä ohjuksissa, jotka voitiin ohjata etsimään kohteensa. Pingviiniä testattiin samoihin aikoihin, kun naisen ruumis löytyi.
Toimittajia ei useinkaan päästetä tähän poliisin salaiseen arkistoon, mutta norjalainen Marit Higraff (NRK) pääsi vierailemaan siellä. Hän on tutkivana toimittajana tehnyt aiheesta kuunnelmasarjan yhteistyössä BBC:n kanssa.
– Oli jännittävää käydä siellä ja nähdä ne asiakirjat. Sinne ei olla pitkään aikaan päästetty ulkopuolisia. Meillä oli korkeat odotukset, että löytäisimme sieltä lisää tietoa, mutta yllätyimme, kuin kansio olikin niin ohut, Higraff kertoo BBC:n dokumentissa.
Yksi näistä asiakirjoista oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen Higraffin mielestä. Siinä kerrottiin paikallisesta kalastajasta, joka väitti nähneensä "Isdalenin naisen" kotinsa lähellä Norjan Stavangerissa samaan aikaan, kun Norjan valtio oli testaamassa Pingviini -ohjusjärjestelmää.
Kalastaja väitti, että nainen olisi katsellut näitä testauksia useita kertoja.
Naisen todettiinkin oleskelleen näillä seuduilla, kun siellä testattiin ohjuksia.
Tämä tietysti on omiaan ruokkimaan salaliittoteorioita, joita tästä naisesta on muutenkin paljon liikkellä, mutta täysin perättömiä jutut eivät ole, sillä asiaa todella tutkittiin.
Kummallista on se, että kalastajalle tehdystä kuulustelukäynnistä syntynyt asiakirja, on kadonnut.
BBC:n kuunnelmassa on lisää tietoa vakoojateorista ja pingviinistä.
Nykyaikainen DNA -tutkimustekniikka voisi auttaa tapauksen ratkaisussa
Higraff ei ole lakannut etsimästä totuutta Isdalenin naisen alkuperästä.
– Tutkimme yhä juttua ja seuraamme jatkuvasti yleisöltä tulevia vihjeitä. Jossakin on joku, joka tietää, kuka tämä nainen oli, Higraff kertoo.
– Toivomme, että nykyajan tieteelliset menetelmät veisivät meidät lähemmäksi totuutta. Toivomme myös, että naisen DNA:ta verrattaisiin laajempiin DNA tietokantoihin ja tehtäisiin täten laajempaa genealogista tutkimusta, jolla voitaisiin selvittää naisen sukujuuria tarkemmin. Se antaisi hyvät mahdollisuudet selvittää naisen henkilöllisyys.
Joudumme kuitenkin odottamaan Norjan poliisin päätöstä siitä, aikovatko he käyttää DNA näytteitä tällaisiin tarkoituksiin.
Mysteeri edelleen ratkaisematta
Hautajaisiin osallistui vain ryhmä poliiseja. Kuva: NRK
Norjan Møllendalin hautausmaalla on edelleen vaatimaton leposija, jossa ei ole edes hautakiveä. Haudassa on sinkkiarkku – tällainen arkku voidaan tarvittaessa siirtää vaikka toiseen maahan, jos naisen oikea kotimaa joskus selviää.
Tilanne on tällä hetkellä se, että sinkkiarkku makaa mullassaan ja siitä vuonna 2016 otetut kudosnäytteet ovat Norjan poliisin hallussa.
Toimittajat ja lukuisat muut tapaukseen perehtyneet odottavat toiveikkaina tarkempia DNA -tutkimuksia ja vaivaamaan jääneen mysteerin selviämistä.