Kalervo Kummola kertoi tänään allekirjoittaneelle, että Suomi isännöi 95 prosentin todennäköisyydellä jääkiekon MM-kisoja keväällä 2021. Kisaisännyydet on jo jaettu vuoteen 2020 saakka, ja vuonna 2021 isäntä valitaan virallisesti vasta toukokuussa 2017.
Mutta Kansainvälisen Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja Kummola osaa lobbaustyön, ja on sen varmasti sen verran tehokkaasti tehnytkin, että kisat kotimaahan tulevat. Suomen kanssa kisaisännyydestä kilpailee näillä näkymin vain Latvia. Eiköhän Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n palavereissa kuitenkin löydy sellainen yhteisymmärrys, että Latvia saa kisat keväällä 2022, ja Suomessa vietetään kevätkarnevaalia vuotta aiemmin.
MM-turnaus on kansalliselle liitolle rahasampo. Kisoista tulleet tuotot mahdollistavat tuen ruohonjuuritasolle useiksi vuosiksi eteenpäin. Pitää muistaa, että vuoden 2012 kotikisoista saaduilla tuotoilla Jääkiekkoliitto palkkasi muun muassa 25 taitovalmentajaa junnuille eri puolelle Suomea.
2021 kisaisännyys on osoitus Kummolan henkilökohtaisen lobbaustyön taidosta. Rautakansleri jää omasta tahdostaan sivuun Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajan pallilta ensi vuoden alussa. Hän jatkanee kuitenkin IIHF:n toiminnassa Suomen edustajana vielä nelisen vuotta. Juuri sen verran Suomella on aikaa löytää oikea henkilö kansainvälisiin kabinetteihin jatkamaan Kalen työtä.
Suomessa on keskusteltu viime aikoina paljon Kummolan seuraajaehdokkaiden nimistä ja erityisesti niistä, joita ei valittu puheenjohtajakisassa jatkokierrokselle. Pitäisikö kuitenkin keskustella siitä, kuka pitää jatkossa Suomen puolia kansainvälisissä asioissa? Jos mitat täyttävää henkilöä ei löydy, saattaa MM-kisaisännyys olla tulevaisuudessa harvinaista herkkua meillä. Ja on IIHF:n palavereissa paljon muitakin asioita, joissa jonkun täytyy jatkossa pitää suomalaisen jääkiekon puolia. Kun Kummola parin vuoden kuluttua lopettaa kansainvälisen kiekkovaikuttamisen, vähenee Suomen valta näillä näkymin IIHF:ssä. Se ei ole hyvä asia.