Aivan liian nuorena syöpään kuolleen pikkupojan viimeinen toive saatiin toteutettua; pääsi haudatuksi rakkaan äitinsä viereen.
Ollessaan vasta kaksivuotias Filip Kwansky menetti äitinsä aggressiiviselle syövälle. Surullisen tapahtuman jälkeen Filip ja hänen isänsä muuttivat kotimaastaan Puolasta Englantiin saadakseen elämälleen uuden alun. Kohtalolla oli kuitenkin muita suunnitelmia.
Pian sen jälkeen, kun perhe oli asettunut uuteen kotikaupunkiinsa, pojalle diagnosoitiin perinnöllinen neurofibromatoosi, hermon sidekudoskasvaimia aiheuttava vakava tauti. Pojan onneksi rankka kemoterapia näytti tehoavan hyvin, ja hänen uskottiin toipuvan.
Poika ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa edes esikoulua, kun lääkäreillä oli taas huonoja uutisia kerrottavanaan; syöpä oli palannut, ja tällä kertaa entistä pahempana.
Isän epätoivo: "Sydämessäni tulee aina olemaan tyhjyys"
Filipin kehoon oli kehittynyt erittäin harvinainen juveniili myelomonosyyttileukemia, joka aiheuttaa epänormaalia verisolujen kertymistä luuytimeen. Tällä kertaa lääkärit eivät olleet parantumisen suhteen yhtä toiveikkaita.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Kaksi erillistä syöpähoitokierrostakaan eivät pystyneet taistelemaan syöpää vastaan. Lääkärit joutuivat surukseen ilmoittamaan, että Filip ei todennäköisesti eläisi vuotta kauempaa. Kuultuaan sydäntäsärkevät uutiset Filipin isä Piotr ryhtyi järjestämään poikansa hautajaisia.
Yhtenä niistä lukuisista hiljaisista päivistä, kun epätoivoinen isä istui poikansa sairaalasängyn vieressä, poika esitti isälleen sydäntä riipivän kysymyksen. Vaikka kysymys oli rankka, se antoi hieman toivoa kaiken synkkyyden keskelle.
– Hän sanoi, että olen enkeli, joka huolehtii hänestä täällä, ja että hänen äitinsä huolehtii hänestä sitten, kun hän on taivaassa. Hän pyysi tulla haudatuksi Puolaan äitinsä kanssa, jotta hänen äitinsä voisi pitää hänestä huolta taivaassa, Piotr kertoo pojan viimeisestä toiveesta.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Valitettavasti lääkäreiden ennuste toteutui, ja isä menetti ainoan poikansa syövälle tämän vuoden vuoden maaliskuussa. Vaikka oman lapsen hautaaminen on asia, jota ei yhdellekään vanhemmalle toivoisi, isän mukaan lohduttavaa tilanteessa kuitenkin oli se, että pojan viimeinen toive saatiin toteutettua. Poika pääsi samaan hautaan äitinsä kanssa.
– Minun pieni poikani on nyt poissa, ja minun sisälläni ja sydämessäni tulee aina olemaan tyhjyys. Mutta hän ei tule ikinä unohtumaan, ja hän tulee aina olemaan rakastettu.
Lähteet: Dailymail, Inspiremore
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.