Suomessa piti majaansa useita venäläisemigranttien maanalaisia taistelujärjestöjä 1920- ja 1930-luvuilla.
Suomea kutsuttiinkin Neuvostoliitossa 1920-luvulla valkobandiittien maaksi sekä terroristien pesäksi.
Helsingissä toimi muun muassa niin sanottu Kansallisten terroristien liitto, jonka johtohenkilöihin kuului Maria Zahartshenko-Shults.
Maria Zahartshenko-Shults kuoli Neuvostoliiton turvallisuusviranomaisten kanssa käydyssä tulitaistelussa kesällä 1927.
Pönkitti Stalinin valtaa
Kotimaansa jättämään joutuneet venäläisemigrantit eivät hyötyneet aseellisten taistelujärjestöjen maanalaisesta toiminnasta. Sen sijaan Neuvostoliitolle ja bolshevistiselle järjestelmälle järjestöjen toiminta tarjosi mahdollisuuden perustella sortotoimia ja oman vallan vahvistamista.
Filosofian maisteri Aleksi Mainiolta on juuri ilmestynyt kirja Terroristien pesä. Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939 (Siltala). Hän väitteli aiheesta äskettäin Helsingin yliopistossa.
– Neuvostopropagandassa emigranttijärjestöjen toimintaa hyödynnettiin suunnattoman paljon. Se oli tärkeää vallan perustelun kannalta. Voi olla, että jos näitä järjestöjä ei olisi ollut, ne olisi kyllä keksitty muutenkin, Aleksi Mainio hymähtää.
Järjestöjen uhkaa liioiteltiin
Taistelujärjestöjen uhkaa neuvostojärjestelmälle tietenkin liioiteltiin. Annettiin kuva, jonka mukaan Neuvostoliitto oli bolshevismin vastaisen saartorenkaan piirittämä.
Yksi esimerkki propagandan käytöstä oli Leningradin kommunistisen puolueen johtajan Sergei Kirovin surma joulukuussa 1934.
Ensin Neuvostoliiton valtamediat kertoivat salaliitosta, jonka mukaan Kirovin olisivat murhanneet valkoiset emigrantit Suomen kautta. Kohta huomio siirtyi muualle. Josif Stalin nimittäin keksi syyttää murhasta "trotskilaisia salaliittolaisia", ja tätä hän hyödynsi maan sisäisen opposition murskaamisessa.