Vuonna 1879 syntyi Albert Einstein, jonka vaikutusta tieteeseen ja sen sovelluksiin on vaikea yliarvioida. Samana vuonna syntyi kaksi tulevaa vallankumouksellista: meksikolainen Emiliano Zapata, ja eräs ukrainanjuutalainen, jonka ajama aate ravisutti koko maailmaan ja brutalisoi satoja miljoonia ihmisiä.
Belgialaista diplomaatinpoikaa Jacques Mornardia ei ollut koskaan olemassakaan. Frank Jacsonin passi oli kuulunut aiemmin kanadalaiselle internationalistille Frank Babichille.
Jacsonin ja Mornardin henkilöllisyys selvisi vasta vuosia yhden viime vuosisadan tunnetuimman poliittisen murhan jälkeen.
He olivat yksi ja sama henkilö. Hän syntyi Barcelonassa, kuoli Havannassa, haudattiin Moskovan Kuntsevon kalmistoon. Siellä on leposija muun muassa ulkomaalaisilla vakoilijoilla, ja Ramón Mercaderilla.
Murhan kohdekin oli aikoinaan muuttanut sukunimensä, vuonna 1902 paettuaan maan sisäisestä vankeudesta Siperiassa. Maailma tuntee rikoksen uhrin Lev Bronsteinin Lev Trotskina.
Kuollessaan jo terveydentilaltaan heikko Trotski asui maanpaossa Meksikon pääkaupungissa Méxicossa. Ennen Meksikoon siirtymistään hän oli asunut Turkissa, Ranskassa ja Norjassa.
Hyväkuntoisuuskaan tuskin olisi pelastanut Trotskia. Hänen luottamuksensa hankkinut vakaumuksellinen kommunisti, Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n agentti Jacson/Mercader, löi voimalla vuorikiipeilijän jäähakulla Trotskia päähän 20. elokuuta 1940.
Josif Stalinin syrjäyttämä ja pakoon ajama Trotski oli tekohetkellä kumartunut eteenpäin tutkimaan Jacsonin antamaa dokumenttia. Trotski vielä nousi ja kävi murhaajaan käsiksi. Huoneen ulkopuolella olleet Trotskin henkivartijat syöksyivät sisään metelin kuultuaan.
Jacson ei pääsyt pakenemaan, pahoin haavoittunut Trotski vietiin sairaalaan, missä hän kuoli seuraavana päivänä.
Stalinin viha Trotskia kohtaan oli suuri. Trotski jatkoi maanpaossaankin Stalinin purevaa arvostelua. Kremlin valtias oli Trotskin mukaan pettänyt vallankumouksen.
Niinpä Stalin palkitsi Jacsonin äidin, kovan linjan stalinistin, osallisuudesta tekoon Leninin kunniamerkillä.
Nykyisessä Bereslavkassa nykyisessä keski-Ukrainassa 7. marraskuuta 1879 sntynyt Trotski oli marxilainen teoreetikko, kommunistikumouksellinen, poliitikko, ja häikäilemätön vallankumouksen vastustajia tai sellaiseksi oletettuja vainonneen brutaalin ”punaisen terrorin” kannattaja.
Kommunistisen puolueen ensimmäiseen politbyroohon 1917 noussut Trotski muun muassa organisoi ja otti johtoonsa puna-armeijan. Moni piti häntä sairastelevan V. I. Leninin seuraajana bolshevikkivallan johtoon.
Lenin - jonka kanssa Trotskilla oli ollut poliittiset erimielisyytensä mutta jota Lenin kuitenkin tuki Stalinin valtapyrkimyksiä vastaan - kuoli tammikuussa 1924.
Se antoi uuttaa tilaa Stalinille, joka oli nähnyt puolueen ideologisesti periksiantamattomammassa edustajassa Trotskissa kilpailijansa jo vuosia aiemmin.
Trotski oli muun muassa vastustanut Leninin Nep-politiikkaa, joka vapautti esimerkiksi maataloutta ja pienenpää kauppaa keskellä äärimmäisen vaikeaa taloustilannetta.
Verisen myllerryksen keskellä moni alkaa helposti nähdä vihollisiaan kaikkialla ja jokaisessa. On myös henkilökohtaisia erimielisyyksiä, antipatioita ja armotonta kilpailua vallasta ideologisten erimielisyyksien lisäksi. Bolshevikit noudattivat ensiluokkaisesti tätä kirjoittamatonta sääntöä.
Kun teoreettisesti maailmaa katsonut Trotski ajoi maailmanvallankumousta, Stalin halusi sosialistista kumousta ensin Venäjällä. Se ei kuitenkaan estänyt kommunistien monenlaista tukemista maailmalla.
Stalin tukijoineen iski välillä sairastelevan Trotskin kimppuun, ja maailmanvallankumouksellinen alkoi jäädä alakynteen. Hän menetti asemansa puna-armeijan johdossa. Stalin tukijoineen sysäsi hänet pysyvästi sivuraiteelle.
Lopulta Trotski löysi itsensä talvella 1928 nuoren Neuvostoliiton kaakkoisesta kulmasta Alma-Atasta (nyk. Almaty) nykyisessä Kazakstanissa. Sieltä Stalin karkotti hänet Turkkiin 1929.
Vuodet Venäjän ulkopuolella olivat hänelle tuttua jo ennen bolshevikkivallankumousta. Maanpakolaisuusvuosinaan niin Lontoo, Wien, Pariisi kuin New York tulivat tutuiksi aktiiviselle kumoukselliselle.
Kuten myös Suomen suuriruhtinaskunta. Trotski oli mukana vuoden 1905 vallankumouksessa, joka tosin ei kaatanut Romanovien tsaarivaltaa, vaan pyrki perustuslaillisempaan Venäjään.
Saman vuoden syksyllä hän teki kuten Lenin ja Stalin, katsoi parhaakseen siirtyä autonomiseen Suomeen, missä voi olla vapaammin ja keskittyä teoretisointiin.
Kun Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensi kertaa, se tapahtui 1905 Tampereen työväentalolla. Trotski oli hieman lähempänä levotonta Pietaria, Tiuruniemen täysihoitolassa (sittemmin Rauhan sairaala) Joutsenossa.
Trotskin hauta on kaukana synnyinseudultaan tai Kremlin muurista. Sen suojiin hänellä ei ollut ideologisen tappion kärsineenä mitään asiaa.
Vallankumouksen mielestään pettämä ja sen ”lapsen” murhaama Trotski lepää kivipaaden alla entisen Méxicon kotinsa puutarhassa. Paateen on hakattu sirppi ja vasara. Sen päällä on punalippu.
Paikka on nykyään Trotski-museo. Trotskilta jäi trotskilaisuus, yksi monista keskenään kilpailevista kommunistisista ajatussuunnista. Tiivistettynä se korostaa työväenluokkaa ja jatkuvaa globaalia sosialistista vallankumousta.
Murhaaja Mercader vietti viimeiset vuotensa Latinalaisessa Amerikassa ja Neuvostoliitossa. Ensin tekonsa jälkeen 20 vuotta vankilassa mukavissa oloissa. Sen jälkeen hänet vastaanotti Havannaan Fidel Castro.
Moskovassa Mercader haudattiin vuonna 1978 nimellä Ramón Ivanovitsh Lopez. Jos eri identiteetit eivät jättäneet häntä rauhaan, ei jättänyt myöskään Trotski.
Mercaderin/Mornardin/Jacsonin/Lopezin kerrotaan sanoneen viimeisinä sanoinaan: ”Kuulen sen aina. Kuulen huudon. Tiedän, että hän odottaa minua toisella puolella.”