The Summit Suomi -ohjelma ohjaaja Edward Kojonen, pääkuvaaja Simo Viitanen ja kuvaaja Sami Tuunanen kertovat MTV Uutisille, millaista ohjelman tekeminen heidän näkövinkkelistään katsottuna oli.
Tammikuussa alkaneessa The Summit Suomi -seikkailusarjassa 14 kilpailijaa lähtee yhdessä 15 päivän vaellukselle kohti norjalaisen Stetinden-vuoren huippua.
Vaellusreissu on eittämättä rankka kilpailijoille, ja sitä se on myös ohjelman työryhmälle, joka vaeltaa retkikunnan kanssa.
The Summit Suomi -ohjaaja Edward Kojonen sanoo, että haastavat kuvausolosuhteet vaativat hyvän suunnitelman, jossa on huomioitu kaikki tarvittava turvallisuudesta lähtien. Tällaisissa kuvauksissa tarvitaan hänen mukaansa myös kokemusta extreme-olosuhteista.
– Huomioon otettavia asioita on monia. Tiimin täytyy olla rautainen. Meidän täytyy tietää, keiden kanssa olemme tekemisissä ja että he kestävät olosuhteita ja pystyvät niistä huolimatta tuottamaan sekä tekemään parasta jälkeä. Tiimi on avainasia, kun lähdetään tekemään isoja tuotantoja, Kojonen sanoo.
The Summit Suomi -ohjelmassa työskenteli Kojoselle entuudestaan tuttu tiimi, jonka kanssa hän on kuvannut aiemmin muun muassa Erikoisjoukot- ja Selviytyjät Suomi -ohjelmia. Tiimin sisällä siis tiedettiin, mihin kukakin pystyy ja kuinka paljon kukin tarvitsee esimerkiksi lepoa.
Kojonen sanoo, että kuvaajien vuorottelusta sekä työryhmän tauoista, ruokailuista ja lepäämismahdollisuuksista pidettiin huolta. Jos joku kertoi olevansa täysin loppu, otettiin hänet Kojosen mukaan pois maastosta lepäämään.
– Koko ajan tarkkailtiin ja kyseltiin, ja jos joku oli väsynyt, niin teimme vaihdon. Säännöllisten kahvitaukojen pitäminen on hyvin vaikeaa, eli menimme tilanteen mukaan.
Kojosen mukaan muu työryhmä myös auttoi kuvaajia kantamusten kanssa.
– Kevensimme heidän taakkaansa. Minulla ei ollut kameraa, joten otin kannettavakseni ylimääräisen teltan.
Kojonen sanoo, että kuvauksissa säästyttiin miltei täysin läheltä piti -tilanteilta. Esimerkiksi tehtävien turvallisuus oli varmistettu etukäteen niin tarkasti, ettei haavereista tarvinnut enää suoritushetkellä olla huolissaan. Kuvauksissa oli mukana turvatiimi.
Haastavaan maastoon liittyy kuitenkin omat vaaranpaikkansa.
– Maastossa voi helposti nyrjäyttää nilkan tai kompastua, ja kun mukana on painava rinkka, vie se helposti mukanaan. Yksi kuvaajistamme oli kuvaamassa joen varrella rinkka selässään, kun häneltä petti penkka alta ja hän tippui jokeen. Hän heitti kuperkeikan ja säästi kameran. Sitten vain takaisin ylös ja hommat jatkuivat, Kojonen paljastaa.
Lue myös: "Kakkapussit" pois vuorelta – The Summit Suomi -ohjelman kilpailijat kuljettavat omia jätöksiään
Kojosen mukaan The Summit Suomi -kokemuksesta teki raskaan kuvausten pituuden sekä kuljettavan matkan yhdistelmä.
– Kuvasimme 15 päivää putkeen ja vietimme maastossa koko sen ajan. Kun lähdimme pisteestä A, oli kartan mukaan matkaa noin 108 kilometriä, mutta käytännössä jouduimme kävelemään 160–170 kilometriä. Rinkat painoivat 22–35 kiloa riippuen siitä, kuka kantoi mitäkin, hän selittää.
– Kilpailijoille tämä kokemus on rankka, ja meille se on sama matka ja vielä työt päälle, hän lisää.
Kojonen joutui kertomansa mukaan lentämään kolmena yönä vaellusreitiltä läheisessä kylässä sijainneeseen tuotannon tukikohtaan voidakseen suunnitella seuraavien päivien järjestelyjä. Muutoin hän vaelsi retkikunnan kanssa ja yöpyi maastossa.
Hänen näkökulmastaan katsottuna kokemuksessa haastavinta oli liikkeessä kuvaaminen maastossa.
– Sinun täytyy saada kuvattua iso ohjelma maisemat mukaan lukien. Myönnän, että välillä täytyi tehdä niin, että pysäytimme hetkeksi kilpailijat ja ripottelimme kamerat parin-kolmensadan metrin päähän ympäri laaksoa, jotta saamme laajaa kuvaa maisemista ja välitettyä katsojille, missä skaalassa pyörimme.
Oman lisänsä soppaan toi aikataulu.
– Kilpailijoiden täytyi päästä ennen pimeää leiriin tai checkpointille. Matkaa saattoi olla 15 kilometriä läpi vuoriston. Normaalisti ihmisellä saattaisi mennä siinä koko päivä jo ilman työtä. Se on fyysisesti haastavaa, ja moni hyytyisi jo matkalla, Kojonen sanoo.
Kojonen toteaa, ettei katsojilla välttämättä ole käsitystä siitä, miten hieno paikka Norjan vuoristo on maastoineen ja erityisesti syksyisin vaihtelevine sääolosuhteineen. Luonnosta pidettiin hänen mukaansa huolta koko vaelluksen ajan, ja retkikunta kantoikin mukanaan kaikki jätteensä – omista ulosteistaan lähtien.
Rankin formaatti
The Summit Suomi -ohjelman yhtenä kuvaajana toiminut Sami Tuunanen valmistautui tavallista rankempaan kuvausreissuun muun muassa juoksulenkkeillen sekä vaeltaen.
– Viime kesän suunnitelmissa oli muutenkin käydä tyttöystäväni kanssa vaelluksella. Vaelsimme Kevon luonnonpuistossa Kuivin reitin, 86 kilometriä, hän kertoo MTV Uutisille.
Tuunanen on työskennellyt kuvaajana kymmenissä tv-tuotannoissa, joihin lukeutuvat muun muassa Amazing Race Suomi, Selviytyjät Suomi ja Atlantin yli.
Mille sijalle Tuunanen asettaisi The Summit Suomen, jo vertaillaan hänen kuvaamiensa tv-ohjelmien rankkuutta?
– Todennäköisesti ykköseksi, hän toteaa.
– Siellä oli sen verran nousuja ja laskuja, maasto oli haastavaa ja meillä oli raskaat kantamukset. Oma rinkka kulki koko ajan selässä. Sen takia tämä oli vähän normaalia raskaampi kokemus, hän jatkaa.
Lue myös: Näin rahapotti jakautuu The Summit Suomi -voittajien kesken
The Summit Suomi -tuotannossa työskenteli seitsemän kuvaajaa sekä pääkuvaaja. Tuunanen kertoo, että kuvaajilla oli vaelluksella vaihtuva työnjako. Esimerkiksi aamuisin osa heistä meni taltioimaan kilpailijoiden aamutoimia samalla, kun loput jäivät valmistamaan aamiaista ja kasailemaan telttoja. Vaihdot saattoivat tapahtua usein niin sanotusti läpsystäkin.
– Ryhmätyötähän tuo koko tuotanto on, hän sanoo.
Kamerat pyörivät kunakin vaelluspäivänä aamusta aina nukkumaanmenoon saakka.
– Kenenkään kamera ei tietysti käynyt ympäri vuorokauden, vaan kuvaajien työtaakkaa pyrittiin jakamaan parhaiden mahdollisuuksien mukaan.
Työryhmä pyrki kunkin päivän päätteeksi kasaamaan leirinsä kilpailijoiden leirin viereen. Leirin pystyttämisessä työntekijöitä auttoivat tuotantoassistentit.
– He kasasivat telttojamme ja keittivät meille vettä, jotta saamme tauoilla ruokaa, Tuunanen kertoo.
Lue myös: The Summit Suomi -kuvausryhmä vaelsi kilpailijoiden kanssa 15 päivän ajan – pääkuvaaja nimeää koetuksen suurimman vaaratekijän
Koska kuvaajia oli matkassa useampi, oli heillä mahdollisuus pitää vaellusreissun aikana vuorotellen vapaapäiviä. Vapaalla ollessaan he pääsivät huilaamaan ja palautumaan tuotannon tukikohdassa, poissa vaellusreitiltä.
– Jos vaikkapa illalla lähti (tukikohtaan), oli seuraava päivä täysin vapaa. Sitten taas palattiin uudestaan vaellusreitille.
Tuunasen mukaan tärkein asia, joka tulee ottaa huomioon extreme-olosuhteissa kuvatessa, on turvallisuus. Myös varustautumiseen on hänen mukaansa syytä kiinnittää tarkasti huomiota.
– Että on tarpeeksi lämmintä päällä sekä mukana tuulen ja vedenpitävää kerrosta, joita voi käyttää, jos keli ja olosuhteet ovat karummat, Tuunanen sanoo.
Varustautumisen tärkeyden mainitsee myös The Summit Suomi -ohjelman pääkuvaaja Simo Viitanen.
– Sinulla täytyy olla mukana tarvittava, mutta ei liikaa, jotta taakka pysyisi mahdollisimman kevyenä, hän sanoo.
– Sama pätee tietenkin kuvauskalustoon. Teknisinä ihmisenä meillä ei voi koskaan olla liikaa (kalustoa), ja aina haluaisi kaiken olevan viimeisen päälle ja jokaiseen tilanteeseen juuri sopivat tarvikkeet, mutta loppupeleissä ne ovat kiloja, joita kannat, ja se saattaa vaikuttaa muuhun suoriutumiseesi, hän jatkaa.
Viitasen mukaan reissulla on tärkeää muistaa huoltaa myös itseään esimerkiksi syöden ja leväten niin paljon kuin mahdollista.
– Alleviivaan ravinnon tankkaamista, sillä tuntuu, että se jäi monella ainakin alkutaipaleella hieman alakanttiin. Laskin jossain vaiheessa, että kaloreita kului melkein 5000 päivässä. Se tarkoitti, että olisi pitänyt syödä varmaan tuplasti se määrä mitä tuli syötyä, ettei olisi mennyt kalorivajeen puolelle.
"Tiimin voima"
Pääkuvaajana Viitasen työ ohjelman parissa alkoi esituotannon ja ennakkosuunnittelun merkeissä jo keväällä, kun tuotannon toteutuminen varmistui.
– Aloimme käymään läpi aluetta, mitä se tulee vaatimaan kuvaajilta ja millä kalustolla kuvaamme. Tiesimme joitakin tehtäviä etukäteen ja suunnittelimme niitä, hän kertoo.
Ohjelman kuvausten aikana Viitanen keskittyi itse enemmän muun muassa ilmakuvien taltioimiseen, mutta toimi osan ajasta myös yhtenä kameramiehenä. Hän myös huolehti, että kuvauslinja pysyi yhdenmukaisena ja sellaisena kuin kuvaajien kesken oli etukäteen suunniteltu.
– Että teemme kaikki samaa ohjelmaa. Mutta minulla ei ollut pelkoa, koska mukana oli aika tuttu ryhmä. Olemme tehneet saman tiimin kanssa esimerkiksi Selviytyjät Suomi -ohjelmaa. Tiesimme hyvin ketkä lähtevät mukaan ja pystyimme luottamaan tiimin toimivuuteen, ammattitaitoon ja yleiseen visuaaliseen silmään, Viitanen sanoo.
Lue myös: Kilpailijat joutuvat leiriytymään tuuliseen vuorenrinteeseen The Summit Suomessa: "Tämä menee kohta rikki"
Viitanen ja ohjaaja Edward Kojonen ottivat välillä etumatkaa muuhun retkikuntaan ollakseen ensimmäisenä paikalla kussakin tilanteessa. He saattoivat esimerkiksi vaeltaa seuraavalle tehtäväpaikalle muutamaa tuntia ennen muita.
– Pystyimme sitten briiffaamaan perässä tulevaa porukkaa jonkin verran.
Viitanen valmistautui rankkaan kuvausreissuun etukäteen paitsi fyysisesti, muun muassa porrastreenaten ja lenkkeillen, myös psyykkisesti.
– Pohdin etukäteen, että mitähän siellä on vastassa. Tietynlaista ajatusleikkiä, että mitä tuleman pitää. Kuvausolosuhteet olivat kuitenkin hyvin poikkeukselliset. Ainahan tulee yllätyksiä vastaan ja jokainen päivä uusia yllätyksiä täynnä, mutta itseäni tuntuu auttavan se, että on tietynlainen mentaalinen valmius.
Viitanen toteaa, että vaikka hän treenasi kuvauksia varten ja ajatteli olevansa hyvässä iskussa, palautti Norjan luonto hänen jalkansa maan pinnalle.
– Olen varma, että läähätykseni kuului kilpailijoidenkin mikkien läpi parin nousun aikana, hän paljastaa.
Lue myös: The Summit Suomi -kilpailijan pudotus sai Töllötuomarit mietteliääksi: “Olisin itse ollut aivan hiilenä”
Viitasen mukaan työryhmän päivärytmi oli kuvauksissa pitkälti täysin samanlainen kuin kilpailijoidenkin, piirun verran aikaisempia aamuherätyksiä lukuun ottamatta. Päivät alkoivat usein jo ennen aamukuutta. Vaellusta jatkettiin yleensä heti aamutoimien jälkeen.
– Matkan varrella otettiin totta kai pysähdyksiä ja tankattiin. Silloinkin toimimme työryhmän kesken aika samoilla periaatteilla, eli osa kuvaa ja osa huoltaa, ja sitten vaihdetaan. Tuota kaavaa noudattaen päivät pitkälti menivät, Viitanen kertoo.
Pääkuvaajana Viitasen onnistui olla poissa kuvauksista vain vähän reilun vuorokauden ajan.
– Kerran menin vain nukkumaan tuotannon tukikohtaan neljäksi tunniksi ja lähdin aamukuudelta takaisin kentälle. Toinen "vapaapäivä" meni pitkälti muita töitä tehdessä, kun suunnittelin etupeltoon yhtä loppukuvausten isoa kohtausta.
Viitanen kertoo, että kuvauksista selvittiin läpi suhteellisen ehjin nahoin. Hän näkee väsymyksen olleen kokemuksen suurin vaaratekijä.
– Silloin, kun et ole niin hereillä kuin ehkä pitäisi olla, niin rutiininomaisista asioista tulee helposti vaarallisia.
Lue myös: Dramaattinen pudotus! Hänen tikkaansa katkaistiin The Summit Suomessa
Kuvausten aikana ilmenneiksi haasteiksi Viitanen nimeää muutamat vaellusreitin varrelle osuneet isommat katvealueet, jonne ei voinut kulkea minkään kulkuneuvon, kuten veneen tai helikopterin avulla.
– Olimme pari-kolme päivää ihan täysin omavaraisia. Tiesimme, että muutamaan päivään ei tule mitään muona-apuja tai kalustoa. Ne olivat jänniä tilanteita, mutta onneksi selvisimme niistäkin kunnialla. Se oli kuitenkin ihan poikkeuksellinen tilanne, mitä tulee muihin ohjelmiin. Se oli jälkikäteen mietittynä aika merkittävä haaste, hän kertaa.
Viitanen sanoo, että The Summit Suomi -kuvaukset ovat ylipäätään hyvin poikkeuksellinen tapa tehdä tv-ohjelmaa ja että ne myös verottavat tekijöitään eri tavalla. Hän on jokaisesta tiimin jäsenestä ylpeä.
– He pistivät itsensä likoon ihan eri tavalla ja sietivät hyvin paljon epämukavuutta ihan vain tehdäkseen työtään. Nostan heille kaikki hatut, mitkä vain pystyy. Kuten kilpailijoille, olivat olosuhteet myös hyvin monelle työryhmän jäsenelle aivan poikkeukselliset ja uudet. He ylittivät itsensä joka päivä.
– Se on se tiimin voima. Kun jokainen on samassa tilanteessa ja kannattelee toisiaan, menee juna kummasti vain eteenpäin. Se tuli vähän kuin huomaamattakin, että kaikki auttoivat toinen toistaan. Oli kyse sitten vaatteiden kuivattamisesta, teltan pystyttämisestä tai ruoanteosta, kaikki auttoivat toisiaan, sillä tiesimme, että sillä tavoin jaksamme yhdessä paremmin. Sellainen yhteishenki oli tosi hienoa nähdä ja kokea. Tuollaisia ohjelmia on melkein mahdotonta toteuttaa ilman sitä, Viitanen summaa.