Satoja kommentteja keränneessä tekstissä ensiapuaseman lääkäri kertoo katsovansa nuorten, menehtyneiden potilaidensa Facebook-profiileja oppiakseen tuntemaan heitä edes hiukan. Sen hän kokee olevansa suuren menetyksen kokeneille vanhemmille velkaa.
Katso yllä olevalta videolta myös vapaaehtoiskaverina saattohoidossa työskennelleen Sepon tarina!
Hyvästä sairaanhoidostakin huolimatta aina potilaita ei onnistuta pelastamaan. Indianapolisissa ensiavussa lääkärinä toimiva Louis M. Profeta kertoo LinkedInissa julkaistussa tekstissään, miksi hän menee katsomaan kuolleiden, nuorten potilaidensa Facebook-profiileja ennen kuin kertoo suru-uutiset näiden vanhemmille.
– Se pitää minut inhimillisenä. Tiedätkö, olen juuri muuttamassa heidän elämäänsä – sinun isäsi ja äitisi. Viidessä minuutissa he eivät enää koskaan ole ennallaan, he eivät enää koskaan ole onnellisia, Profeta aloittaa.
Tekstiä on kommentoitu ajatuksia herättäväksi, vaikuttavaksi ja sydäntäsärkeväksi.
"Olen vain vihainen sinulle siitä, mitä teit itsellesi ja mitä olet tekemässä heille"
Lääkäri kuvailee, kuinka kuollut ruumis on kuin täysin nimetön säkki märkiä papereita, johon hoitajat ovat laittaneet epätoivoisesti letkuja, tiputusta ja piikkejä yrittäessään pelastaa ihmisen.
– Ei ole liikettä, ei elämää, ei mitään, joka kertoisi minulle, että sinulla joskus oli unelmia ja toiveita. Olen sen velkaa heille, että opin sinusta edes hiukan ennen kuin menen sinne. Koska juuri nyt… olen vain vihainen sinulle siitä, mitä teit itsellesi ja mitä olet tekemässä heille, Profeta kirjoittaa.
– Ehkä tekstasit sen sijaan, että olisit katsonut tietä ––, ehkä nuuskasit heroiinia tai Xanaxia ensimmäistä kertaa tai viivan kokaiinia, kokeilit amfetamiinia tai nappasit Vicodin kampuksen juhlissa ja vedit pari shottia.
– Ehkä vain ajoit pyörälläsi ilman kypärää tai et ottanut vaaria vanhempiesi varoituksista, kun he pyysivät olemaan viettämättä aikaa sen "ystävän" kanssa tai olemaan varovaisempi tullessasi neljän tien risteykseen. Ehkä vain luovutit.
"Olen puhumassa ihmisestä, jota he rakastavat"
Ajokortin avulla Profeta kertoo etsivänsä puhelimellaan Facebookista oikean henkilön ja katselevansa kuvia, joissa näkyvät samat korut, jotka löytyvät nyt näytekupista pöydän reunalta ja vaatteet, jotka ovat nyt leikattuina ja veritahroissa.
– Näen hymysi, kuten sen pitäisi olla, silmien värin, kun ne ovat elämää täynnä. Kun olet rannalla, puhallat kynttilöitä, joulun isoäidillä, sinullakin on maltankoira. Näen sen. Näen sinut seisomassa äitisi ja isäsi kanssa collegesi kyltin edessä. Hyvä, tiedän tarkkaan, keitä he ovat, kun kävelen huoneeseen, Profeta kirjoittaa.
– Olet aika onnekas, että sinun ei tarvitse nähdä sitä. Isääsi huutamassa nimeäsi uudestaan ja uudestaan, äitiäsi repimässä hiuksiaan, käpertyneenä lattialle kädet hänen päänsä ympärillä kuin hän yrittäisi suojautua näkymättömiltä iskuilta.
– Katson Facebook-profiilisi ennen kuin kerron heille, että olet kuollut, koska se muistuttaa minulle, että olen puhumassa ihmisestä, jostakusta, jota he rakastavat – se hiljentää sen äänen päässäni, joka huutaa sinulle juuri nyt: "Sinä kusipää, miten saatoit tehdä tämän heille, ihmisille, joita sinun pitäisi rakastaa", lääkäri päättää.