Suomalaiset ovat innokkaita lintuharrastajia, mutta rengastajia on vain reilut 700. Rengastusten avulla saadaan tärkeää tietoa esimerkiksi lintujen uhanalaisuudesta ja muuttoreiteistä. Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) Rengastustoimiston mukaan lisää rengastajia kaivattaisiin erityisesti Lappiin, Pohjois-Pohjanmaalle ja Itä-Suomeen.
Verkot on viritetty valmiiksi Espoon Laajalahdella ja pian rengastaja voi aloittaa työnsä. Västäräkin irrottaa verkosta rengastusharjoittelija Jenni Kallio. Lintujen laji, sukupuoli ja ikä määritellään. Niiden kunto tarkistetaan ja jalkaan kiinnitetään rengas, jos sellaista ei vielä ole.
– Vaikeinta ei ole lintujen käsitteleminen ja mittaaminen vaan määrittäminen. Yllättäen linnut eivät olekaan sen näköisiä kuin lintukirjoissa etenkään näin syksyllä. Mukana on poikasia ja sulkasatoisia ja kaikenlaisia. Kun pitäisi määrittää lajin lisäksi myös sukupuoli ja ikä, niin se onkin aikamoisen haastavaa, tunnustaa Kallio.
Jenni Kalliota rengastuksen saloihin opastava Hannu Ekblom myöntää, että lajitunnistus voi olla haastavaa.
– Ruovikkolajeissa on monta vaikeaa tunnistettavaa, esimerkiksi rytikerttunen ja luhtakerttunen. Siinä katsotaan siipikaaviosta toisen käsisulan ulkokovertumia. Nuorilta rytikerttusilta katsotaan myös kielitäplä, että onko täpliä vai ei.
Jenni Kallio irrottaa västäräkkiä verkosta.
Rengastukset tuottavat tärkeää tietoa linnuista
Rengastajia on Suomessa reilut 700, heistä naisia alle 100. Uusia rengastajia liittyy joukkoon 10-20 vuodessa. Rengastaminen aloitetaan kokeneen rengastajan apulaisena. Hannu Ekblom rengasti ensimmäiset lintunsa reilut 32 vuotta sitten. Tähän mennessä hän on rengastanut 160 lintulajia ja kertyneiden rengastusten määrä on vaikuttava.
– 59 500 suurin piirtein, pikkaisen vajaa 60 000. Siinä onkin vielä hyvä tavoite tälle vuodelle, innostuu rengastaja Ekblom.
Rengastusten avulla kerätään tärkeää tietoa linnuista.
– Seurataan muuttoa, mihin linnut menevät ja mikä laji on vähenemään päin ja mikä nousee, että tiedetään suurin piirtein. Jollei rengastusta tehtäisi, ei tiedettäisi tarkkaan, mikä on uhanalainen laji ja mikä ei ole, selittää Ekblom.
– On mahtava saada olla maallikkona keräämässä sitä dataa, millä meidän elinympäristön ja linnuston tilaa tutkitaan ja on tämä ihan hirveän mielenkiintoista muutenkin, perustelee Kallio haluaan oppia rengastajaksi.
Hannu Ekblom opettaa Jenni Kalliota rengastuksen saloihin. Kallion kädessä pajulintu.
Suomen vanhin pajulintu ja rytikerttunen
Ekblom korostaa rengaskontrollien merkitystä.
– Ihmiset eivät yleensä tiedä, mitä kontrolli tarkoittaa. Se tarkoittaa, että linnulla on jo rengas jalassa ja se saadaan uudestaan kiinni. Sitten luetaan renkaan numerot ja lähetetään tieto Luomuksen Rengastustoimistoon. Ulkomailta tiedot tulevat myös Luomukseen. Siellä päässä rengastaja lähettää tiedot paikalliseen toimistoon ja sieltä ne lähetetään Suomeen. Sieltä tiedot tulevat sitten rengastajalle. Esimerkiksi täällä rengastamani pajulintu kontrolloitiin Jerusalemissa Israelissa. Se lensi niin kauas, vaikka se painaa vain alle 10 grammaa, ihmettelee Ekblom.
Rengaskontrollit paljastavat myös lintujen iän. Hannu Ekblom on rengastanut muun muassa Suomen vanhimman pajulinnun ja rytikerttusen. Vanhin pajulintu on 6 vuotta ja 9 kuukautta vanha. Rytikerttunen puolestaan 9 vuotta, 9 kuukautta ja 25 päivää.
– Siinä on pientä kilpailua rengastajilla tietysti. Pitää päästä kolmen parhaan joukkoon, mitalisijoille, tunnustaa Ekblom.
Nuori sinitiainen rengastajien tutkittavana.
Itä- ja Pohjois-Suomessa pulaa rengastajista
Jenni Kallio harjoittelee rengastusta nyt kolmatta vuotta ja saa jo itsekin rengastaa muutamia lajeja.
– Saan keväällä rengastaa yölaulajalintuja ja Laajalahdella konkarien kanssa saan itse rengastaa muutamia lajeja, muun muassa ruokokerttusia.
Uusiakin rengastajia Suomeen mahtuisi. Rengastustoimiston mukaan erityisesti Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa on pulaa rengastajista.