Länsi ei osaa nyt päättää, tehdäänkö Ukrainan voiton eteen kaikki tarvittava vai minimi: "Jos kulutussota jatkuu nykyisenä, Ukraina häviää sen"

Länsimaissa, Suomessakin, on toisteltu jo pari vuotta, että Ukrainaa tuetaan niin kauan kuin on tarpeen (as long as it takes). Toukokuun puolivälissä Tallinnassa pidetyssä turvallisuuspolitiikan Lennart Meri -konferenssissa kuultiin useammasta suusta, ettei tämä sinänsä kaunis ajatus enää riitä.

– Jos kulutussota jatkuu nykyisen kaltaisena, Ukraina häviää sen, tiivisti Saksan opposition kristillisdemokraattien parlamenttiryhmässä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava Johann David Wadephul.

Hänen mukaansa Ukraina-tukeen pitäisi suhtautua vähintään ajatuksella niin paljon kuin on tarpeen (as much as it takes).

Viron puolustusministerin Hanno Pevkurin mukaan oikeampi lähtökohta on tehdä kaikki tarvittava (whatever it takes), jotta Ukraina voittaisi.

Pevkurilla on kanttia puhua, sillä Viro on sitoutunut tukemaan Ukrainaa sotilaallisesti 0,25 prosentilla bruttokansantuotteestaan.

– Jos kaikki (Ukrainan aseapua koordinoivan) Ramstein-ryhmän 55 maata toimisivat samoin, siitä kertyisi 120 miljardia euroa vuodessa, Pevkur sanoi.

Viro on pyrkinyt näyttämään esimerkkiä myös osoittamalla, että yksityisen omistuksen perustuslailliseen suojaan vakavasti suhtautuvassa maassa voi olla mahdollista yrittää säätää laki venäläisen omaisuuden takavarikoinnista Ukrainan hyväksi. Hallituksen esitys läpäisi Viron parlamentin eli riigikogun ensimmäisen käsittelyn aiemmin tässä kuussa.

Lue myös: Uhriluku kasvaa Harkovan rautakauppaiskussa – näin silminnäkijät kuvaavat tapahtumia

Mitä Ukrainan voitto merkitsee?

Tarvittavan tuen laajuuden lisäksi myös Ukrainan sodan tavoiteltu päämäärä on ollut lännessä hieman hakusessa.

– Kukaan ei pitkään aikaan tiennyt, mitä se tarkoittaa: pattitilannetta, Ukrainan voittoa, Venäjän voittoa, vai mitä, Yhdysvaltain entinen Ukrainan erityisedustaja Kurt Volker sanoi STT:n haastattelussa Tallinnassa.

Hänen mukaansa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja ulkoministeri Antony Blinken puhuivat ensimmäisen kerranUkrainan voitosta tavoitteena vasta viime vuoden lopulla.

– Jos tavoite on tämä, meidän täytyy ryhtyä kehittämään strategiaa ja resursseja sen saavuttamiseksi. Tätä työtä ei ole vielä aloitettu, mutta nyt sen aika on ehkä tullut, Volker sanoi.

Voiton sisällön määrittely on tietysti pohjimmiltaan ukrainalaisten asia. Viron pääministerin Kaja Kallaksen mukaan lähtökohtana pitää olla sen estäminen, että Venäjä saisi siirtomaakseen edes pientä osaa Ukrainan maaperästä.

Sanoilla pelaaminen voi tuntua epäolennaiselta, mutta niillä on Kallaksen mukaan merkitystä.

– On eri asia sanoa, että Ukrainan pitää voittaa, kuin että Ukraina ei saa hävitä. Jälkimmäisessä tapauksessa Ukrainalle ei anneta tarpeeksi sodan voittamiseen, Kallas perusteli.

Länsi-Saksa 1955 ennakkotapaus

Volkerin mukaan lännessä pidetään oudosti Naton viidettä artiklaa jonkinlaisena rajoitteena: että emme voi tehdä sitä tai tätä, koska Ukraina ei kuulu Natoon. Todellisuudessa länsimaat voivat tehdä hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan avustamiseksi mitä tahtovat, vaikkapa lähettää sotilaita Ukrainaan tai osallistua Ukrainan ilmapuolustukseen naapurimaista käsin.

– Ei pidä unohtaa sitä, ettei Ukrainan ilmatila ole Venäjän vaan nimenomaan Ukrainan ilmatila, jossa venäläisillä ohjuksilla ei ole mitään asiaa lennellä. Näin ollen Ukraina voi pyytää ilmatorjunta-apua, ja siihen pyyntöön voidaan myös vastata, Volker muistuttaa.

Poliittisella puolella Volker, joka on myös maansa entinen Nato-lähettiläs, kiirehtii Ukrainalle muodollista jäsenyyskutsua puolustusliiton jäseneksi. Hän myöntää, ettei sellaista ole Washingtonin heinäkuun huippukokouksesta tulossa, muun muassa Yhdysvaltain ja Saksan vastustuksen vuoksi.

Senkin Volker myöntää, että sotaa käyvän ja osin miehitetyn maan liittyminen Naton jäseneksi olisi vaikeaa ja monimutkaista. Hänen mukaansa on kuitenkin hyvä muistaa, että jos sota on syy Ukrainan Nato-jäsenyyden estämiselle, niin nykylinjalla jatkaminen on suora kehotus Venäjän presidentille Vladimir Putinille jatkaa sotaa.

Tilanne ei myöskään ole täysin ennen kokematon Naton historiassa. Vuonna 1955 puolustusliittoon hyväksyttiin jaetussa Saksassa länsiliittoutuneiden miehitysvyöhykkeistä muodostettu Saksan liittotasavalta eli silloinen Länsi-Saksa. Tuolloin päätettiin Volkerin mukaan toimia ja antaa Länsi-Saksalle turvallisuussitoumukset siitäkin huolimatta, ettei varmasti tiedetty, mitä siitä seuraa.

– Toimimme, koska se oli parempi vaihtoehto kuin luovuttaa heti kättelyssä -- eikä nytkään pidä pelätä tai olla toimimatta sen takia, että Putin saattaa ehkä tehdä jotain, Volker sanoi.

Rasmussenin suunnitelmassa jäseneksi 2028

Volker oli Suomen entisen pääministerin Sanna Marinin (sd.) kanssa mukana Naton entisen pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin ja Ukrainan presidentin kansliapäällikön Andri Jermakin työryhmässä, joka julkaisi aiemmin tässä kuussa oman suunnitelmansa Ukrainan tiestä Naton jäseneksi. Siinä jäsenyyden kaavailtaisiin toteutuvan viimeistään kesällä 2028.

Volkerin mukaan suunnitelma on selkeä ja uskottava malli siihen, miten Ukrainan ja Naton suhteessa pitäisi edetä. Vuosi sitten Naton huippukokouksessa Vilnassa iloittiin virallisesti Ukrainan ja Naton suhteen lähenemisestä, mutta Volkerin tulkinnan mukaan asiassa ei käytännössä edetty mihinkään –  ellei sitten askeleen verran taaksepäin.

Hänen mukaansa on lopulta ukrainalaisten asia päättää, missä ja miten he jatkavat taistelua, ja suostuvatko he alueensa edes tilapäiseen jakamiseen Nato-jäsenyyden saavuttamiseksi.

– Me voimme osaltamme sanoa, että sitoudumme auttamaan teitä sen alueen suojelussa, joka on hallussanne. Ukrainasta ei tule menestyvää taloutta ja osaa Eurooppaa ilman Naton ja EU:n jäsenyyttä, Volker perusteli.

Saksalaisen Wadephulin mukaan Natolla on paljonkin aihetta juhlaan 75-vuotishuippukokouksessaan Washingtonissa.

– Mutta jos haluamme juhlia vielä Naton 100-vuotispäivää, meidän on tehtävä enemmän (Ukrainassa), hän lisäsi.