Kun lapsi joutuu sairaalaan, on usein kyse jostain vakavammasta. Myös vanhemman huoli pienen terveydentilasta saattaa nousta suureksi. Lastenpsykiatri Anu-Liisa Moisio kertoo, miten sekä lapsi että aikuinen voivat pärjätä pelon kanssa. Tarpeen vaatiessa ammattiapua on saatavilla.
Vaivaako syysflunssa? Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten taltutat sen.
Kerroimme aiemmin siitä, miten lapsen lääkäripelkoa voi lievittää. Myös sairaalaan meno voi pelottaa lasta, onhan se paikkanakin jo vieras ja kummallinen.
– Siellä on paljon ihmisiä, laitteita ja erilaisia toimenpiteitä. Kuvataan ja mennään röntgeneihin, käydään laboratoriossa, saatetaan antaa lääkkeitä, pistetään, on kaikenlaisia letkuja ja koneita. On paljon outoja ja vieraita asioita, kertoo lastenpsykiatri Anu-Liisa Moisio Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä MTV Uutisille.
Sairaalapelkoon päteekin Moision mukaan sama ohjenuora kuin lääkäripelkoihin: kun lapsi pitää viedä johonkin toimenpiteeseen tai leikkaukseen, käyntiin kannattaa valmistautua etukäteen. Moisio vinkkaa, että avuksi voi ottaa vaikkapa Lastenklinikan kummien Sairaalakamut-sivuston.
– Hoitajat saattavat myös etukäteen jutella vanhempien ja lapsen kanssa siitä, mitä poliklinikalla tapahtuu ja mitä siellä tehdään. On tärkeää, että lapselle kerrotaan asioista hyvissä ajoin etukäteen sairaalaan menosta. On myös tärkeää, että lapsi saa kysyä itse niistä asioista, jotka häntä mietityttävät, ja että hän saisi näihin myös vastaukset, Moisio kertoo.
Lue seuraavaksi: Apua, onko minulla syöpä? Lopeta oireiden googlaus!
Lapsen päässä voi vilistä monenlaisia kysymyksiä, riippuen hänen iästään ja siitä, millainen toimenpide on kyseessä. Lapsi saattaa monesti luulla jotain asioita, jotka saattavat aikuisen korvaan kuulostaa hassuilta. Onkin tärkeää, että aikuinen ei missään mielessä vähättelisi lapsen huolta, vaan yrittäisi vastata kysymyksiin.
– Esimerkiksi jos lapsi kuulee, että hänet nukutetaan, voi hän kysyä, että ”heräänkö mä”, Moisio selventää.
– Lapsella ei ole aikuisen tapaan yhtä hyvää käsitystä omasta kehostaan ja sen toiminnasta.
Moisio suosittelee, että turvallinen aikuinen olisi läsnä sairaalassa lapsen kanssa niin paljon kuin suinkin. Luonnollisesti on kuitenkin paikkoja, jonne vanhempi ei voi lapsen kanssa tulla, esimerkiksi leikkaussali.
Lapsen kysymykset voivat kuulostaa hassuilta. Kuvituskuva.
Lapsi voi aistia aikuisten pelon
Kun tullaan sairaalaan, kyse on usein jostain vakavammasta. Vanhempien huoli lapsen terveydentilasta saattaakin Moision mukaan olla suurempi kuin esimerkiksi silloin, kun käydään neuvolassa tai mennään lääkäriin korvatulehduksen takia.
Lapsi saattaa aistia vanhemman huolen. Moision mielestä olisi tärkeää, että aikuinenkin on saanut riittävästi tietoa tulevasta sairaalareissusta, jotta hän kykenee toimimaan lapsen kanssa rauhallisesti.
– Aina on hyötyä siitä, että lapsen kanssa juttelee peloista. Tässä onkin tärkeää, että vanhempi olisi itse niin sinut asian kanssa, että pystyy rauhallisesti keskustelemaan. Jos vanhempaakin pelottaa, niin hänen voi olla vaikea rauhoittaa lasta, mikä saattaa vahvistaa lapsen jännitystä, hän selittää.
Lapsen joutuminen sairaalaan koskettaa koko perhettä. Kuvituskuva.
Hoitohenkilökunta avuksi
Kuten normilääkärikäynnillä, myös sairaalassa hoitohenkilökunnalla on merkitys lapsen pelon lievittämisessä. Jälleen kerran rauhallisuus ja se, että ymmärretään lasten pelko, on tärkeää.
Lapsen kanssa tulisi myös yhdessä voida miettiä, millä keinoin pelkoja voitaisiin helpottaa. Esimerkiksi verinäytteen kohdalla oikeanlainen kivunlievitys voi tehdä toimenpiteestä helpomman.
– Vanhempi voi myös pistohetkellä pitää lasta sylissään ja yrittää kääntää lapsen huomiota johonkin muualle niin, että lapsi ei ole keskittynyt siihen odotettavissa olevaan kipua tuottavaan toimenpiteeseen, Moisio selventää.
Tässäkin tapauksessa on tärkeää, että esimerkiksi hoitaja ei tee mitään asioita äkisti ja yllättäen.
– Mikäli käy sitten niin, että tulee tilanne, jossa on pakko väkisin pitää lapsen kättä paikallaan ja toinen hoitaja ottaa verinäytettä, saattavat tunteet nousta kaikilla pintaan ja sellaisista tilanteista voi jäädä ikäviä muistikuvia.
Moision mukaan pyrkimyksenä on tehdä toimenpiteet aina mahdollisimman rauhallisesti ja hyvässä yhteishengessä. Siten voidaan pitää stressin määrä kohtuullisissa lukemissa eikä pelko ota valtaa.
Lapsi voi aistia aikuisen pelon. Kuvituskuva.
Tarpeen vaatiessa lisäapua
Moisio itse toimii sairaalassa työryhmässä, joka tarjoaa tunnepuolen apua ja tukea sairaalahoidossa oleville lapsille. Yksi heille tuleva potilasryhmä ovat lapset, jotka kirurgit tai lastenlääkärit ovat ohjanneet heille siksi, että lasten hoito näiden pelkojen takia on osoittautunut todella vaikeaksi.
– Voidaan esimerkiksi tavata lasta ja psykologisin keinoin tai leikin kautta käsitellä pelottavia asioita, jotta pelot lievittyisivät niin paljon, että sairauden hoitaminen onnistuisi, Moisio kertoo.
Tämän ryhmän osuus on kuitenkin Moision mukaan kaikista sairaalassa hoidetuista lapsipotilaista aika pieni. Hän kertoo, että valtaosa lapsista pärjää, jos vanhemmat vain tietävät, miten pelkoa voisi käsitellä.
– Piirtäminen on tosi hyvä keino, samoin kuvakirjat, sairaalaleikit nukeilla ja nalleilla useimmiten auttavat, hän selittää.
Moisio kertoo, että on myös herkkiä lapsia, jotka pelkäävät kaikenlaisia asioita. Mikäli pelko rajoittaa merkittävällä tavalla lapsen arkielämää, kannattaa ottaa yhteyttä perheneuvolaan tai koulupsykologiin ja selvittää, tarvitseeko lapsi lisäapua pelon käsittelemiseen.