Lasten likinäköisyys on yleistynyt. Ilmiö on maailmanlaajuinen ja on jatkunut jo vuosikymmeniä, mutta sille ei ole tutkimuksissa löydetty yhtä selkeää syytä. Taustalla on kuitenkin elämäntapojen muutos modernissa yhteiskunnassa.
Helsingin yliopiston professorin Tero Kivelän mukaan ilmiöön vaikuttavat sekä geenit että ympäristö.
Tutkimuksissa on havaittu, että lapsuudessaan enemmän ulkona olevilla, enemmän liikkuvilla ja normaalipainoisilla esiintyy vähemmän likinäköisyyttä kuin paljon sisällä olevilla, vähemmän liikkuvilla ja ylipainoisilla.
Mitään yhtä tekijää ei kuitenkaan ole osoitettu ainoaksi syyksi, eikä vanhemmille ole mitään varmaa keinoa estää lapsensa likinäköisyyttä.
– Sieltä löytyy tilastotasolla monia selvästi asiaan vaikuttavia tekijöitä, mutta ei tiedetä, mikä niistä on muna ja mikä kana, Kivelä sanoo.
Kivelän mukaan yksi taustalla vaikuttava syy lienee myös se, ettei normaali näöntarkkuus ole enää yhtä tärkeää kuin tuhansia vuosia sitten metsästys- ja keräilykulttuurissa.
– Siellä ei nuori mies kovin pitkään menestynyt, jos hän oli likitaitteinen eikä nähnyt taistella eikä metsästää. Todennäköisesti oikein taitavalla metsästäjällä oli parempi mäihä naismarkkinoilla ja hän sai enemmän jälkeläisiä, Kivelä sanoo.
Sittemmin yhteiskunta on muuttunut ja kun vielä silmälasit keksittiin, likinäköisyyttä ehkäisevät geenit ovat menettäneet merkitystään.
Likinäköisyyden määrässä on suuria eroja myös etnisten ryhmien välillä. Esimerkiksi Itä-Aasiassa likinäköisten osuus nuorissa on selkeästi suurempi kuin Euroopassa. Afrikan mustien keskuudessa se taas on harvinaisempaa.