Lastenkodissa elänyt Päivi päätti rakentaa hyvän elämän | MTV Uutiset
Lastenkotiin joutuneen Päivin lapsuus oli täynnä väkivaltaa ja pettymyksiä – teki tärkeän lupauksen itselleen
Päivi isommassa kuvassa vasemmalla 15-vuotiaana. Pienemmissä lastenkotikuvissa Päivi on noin kuusivuotias. Kotona otetussa kuvassa kolmivuotias Päivi istuu setänsä sylissä. Kuvien ottamisen jälkeen Päivi ja hänen pikkusiskonsa vietiin lastenkotiin.MTV
Lastenkodissa kasvanut ja nuorena äidiksi tulleen Päivin selviytymistarina on osoitus siitä, miten lähes mahdottomista lähtökohdista voi rakentaa hyvän elämän.
MTV Uutiset kertoi kesäkuussa narkomaanivanhemmille syntyneestä Taru Loikaksesta, joka ajautui syvälle päihdekierteeseen ennen kuin pääsi kuiville ja ryhtyi auttamaan samassa tilanteessa olevia äitejä.
Loikas on yksi niistä Suomen kymmenistä tuhansista päihdeperheessä eläneistä lapsista, jotka jatkoivat alkoholin tai huumeiden käyttöä vanhempiensa jalanjäljillä.
Loikas pääsi hyppäämään päihdekelkasta pois, mutta kaikilta se ei onnistu. Joskus huono-osaisuuden ja päihteiden käytön ketju voi jatkua useita sukupolvia.
Pohjanmaalta kotoisin oleva Päivi, 63, otti yhteyttä MTV Uutisiin luettuaan Loikaksesta. Hän kertoi kasvaneensa ja eläneensä itse 1960- ja 70-luvuilla lastenkodissa ja kuvasi elämää siellä "täydeksi helvetiksi".
Päivin molemmilla vanhemmilla oli päihdeongelmia, ja isä häipyi kuvioista lopulta kokonaan.
– Jo kolmevuotiaana huomasin, että suurin osa aikuisista on ilkeitä eikä heihin voi luottaa, Päivi kirjoitti.
– Rakensin muurin ympärilleni ja lupasin itselleni, että jos joskus saan lapsia, he eivät käy läpi samaa helvettiä, jonka itse kävin.
Päivi sanoi olleensa aina sitä mieltä, että "elämä on juuri sitä minkälaiseksi sen itse rakentaa". Hän sanoi kasvattaneensa siltä pohjalta myös omat viisi lastaan.
– Kannustin, olin läsnä, opetin ja kerroin elämästä. Kävin kyllä töissä, mutta en koskaan asettanut työtänikään lasteni edelle. Lapseni ovat aina olleet elämäni suurin rakkaus ja tarkoitus, hän totesi.
Päivi syntyi 60-luvun alussa perheensä kolmanneksi lapseksi. Hänen jälkeensä lapsia tuli vielä yksi, kaikki vuoden välein.
Isä saattoi Päivin mukaan äidin raskaaksi, kun pariskunta vasta seurusteli. Eno ja paappa pakottivat parin avioon, koska niihin aikoihin ei tullut kyseeseen saada lapsia avioliiton ulkopuolella.
Tästä lähtökohdasta syntynyt avioliitto ei kestänyt. Isä oli mustasukkainen, ja jossain vaiheessa myös viina alkoi Päivin mukaan maistua molemmille.
Pienimmät lapset toimitettiin lastenkotiin. Päivi oli tuolloin kolmevuotias.
Päivi sanoo muistavansa sen vieläkin kirkkaasti.
– Olin silloin tosi iloinen lapsi ja lauloin paljon. Minulle laitettiin liivimekko päälle ja kysyin äidiltä, miksi minulla on näin hienot vaatteet. Äiti sanoi, että lähdetään kylään. Mietin, että kylläpä nyt mennäänkin hienoon paikkaan.
Päivi muistaa jääneensä lastenkotiin yksin hädissään.
– Luulin, että minut unohdettiin sinne, ja minulle tuli kauhea hätä ja ikävä ja itkin hysteerisenä. Eikä kukaan tullut ja lohduttanut.
Päivi sanoo olleensa sen jälkeen kaksi vuotta mykkänä.
– Mietin aikuisena, olinko ollut silloin oikeasti mykkä, kunnes näin yhden paperin, jossa luki minusta, että "ei puhu".
Päivi alkoi omien sanojensa mukaan puhua vasta puheterapeutilla, joka otti hänet syliin ja harjasi hiuksia.
– Harjaa tuosta vielä, Päivi kertoo sanoneensa.
Kun puheterapeutti ihmetteli sitä, että Päivihän osaakin puhua, tämä kertoi vastanneensa, että oli aina osannut.
Taru Loikaksen tie vei narkomaaniperheestä muiden auttajaksi. Juttu jatkuu videon alla.
8:24Taru Loikas kertoo elämäntarinansa Outi Lepistön kirjassa Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen. Loikas ja Lepistö puhuivat kirjasta Huomenta Suomessa kesäkuussa.
Selkään sai ihan muodon vuoksi
Päivi kuvaa arkea lastenkodissa ja myöhemmin perhekodissa väkivaltaiseksi.
Pahoinpitelyt lastenkodissa olivat Päivin mukaan siihen aikaan muutenkin lähestulkoon käytäntö, ja pelkkä epäily pahanteosta riitti varsinkin nuorempien lasten kohdalla.
Lisäksi ruumiillinen kuritus oli tuohon aikaan sallittua.
– Siellä sai selkään ihan muodon vuoksi ja urheilun kannalta, niin sanotusti.
Päivi kertoo osallistuneensa kaikkiin mahdollisiin kerhoihin ja seurakuntatoimintaan, ettei tarvinnut olla "kotona".
– Ala-asteelle mennessä koulua oli myös lauantaisin mutta sunnuntai oli vapaapäivä, joten menin pyhäkouluun.
Omaa äitiään Päivi tapasi lapsena ja nuorena vain toisinaan.
– Hän antoi tyhjiä lupauksia, että tulee katsomaan. Jätin hauskoja kouluretkiäkin väliin siinä toivossa, jos äiti tulisi käymään. Mutta hän ei tullut. Se satutti tosi paljon.
Kun koulussa muut kertoivat kesäloman jälkeen olleensa Linnanmäellä, Päivi kehui oppineensa "käärimään kymmenen sätkää käsin minuutissa".
– Se oli tosi jännittävää koulukavereiden mielestä.
– Sain päästötodistuksen ysiluokalta ja aloitin oman elämän. Ja sitten menin töihin. Minulla oli vain hienot Beavers-farkut muovipussissa eikä mitään muuta, Päivi kuvaa.
Päivi asui ensi alkuun soluasunnossa kotipaikkakuntansa nuorisokodin yläkerrassa. Töihin hän pääsi ensin tehtaaseen, jossa esimiehelle selvisi hänen tilanteensa vasta myöhemmin.
– Kun sain ensimmäisen palkan, menin kysymään esimieheltä, enkö saa enempää rahaa. Kaikki oli niin mustavalkoista kuusitoistavuotiaana. Hän katsoi ihmeissään minua ja ihmetteli, kuinka niin. Sanoin, että kun minun pitää maksaa vuokra ja ruoka ja kaikki muu. Hän oli aivan ihmeissään, miten niin nuori voi asua yksin.
Kerran narkomaani, aina narkomaani? Juttu jatkuu videon alla.
8:23Miten ylisukupolvinen päihdekierre katkaistaan? Huomenta Suomessa asiasta keskustelivat päihdelääkäri Kaarlo Simojoki ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.
Kaikki kaulasta alaspäin oli syntiä
Kun Päivi oli 17, hän tuli raskaaksi.
– Rupesin odottamaan vanhinta poikaani. Perhekodissahan ei ollut opetettu mitään. Kaikki kaulasta alaspäin oli syntiä. Kun minulla alkoivat kuukautisetkin, luulin että minulla on syöpä ja kuolen. Isosisko sanoi sitten, että ei ole mitään hätäpäivää.
Päivi muutti raskaaksi tultuaan yhteen tulevan isän kanssa, ja pari kuukautta sen jälkeen hän sai lapsen.
Päivi kiittelee etenkin anopin apua lastenhoidossa ja elämänhallinnan oppimisessa muutenkin.
– Minulla oli maailman paras anoppi – vaikka emme me naimisissa lasten isän kanssa olleetkaan. Anoppi opetti minulle kaiken, ruoanlaitot ja leipomiset. Ja vaikka miehen kanssa erottiin, en minä ikinä hänen vanhemmistaan eronnut. Minä sain kodin ja vanhemmat, ja anoppi sanoi saaneensa minussa tyttären.
– Äidille rupesi jossain vaiheessa sattumaan "onnettomuuksia". Naama oli aina auki ja tikkejä täynnä. Isäpuoli hommasi jossain vaiheessa pienoiskiväärin muka äidin itsepuolustukseksi, mutta kun näin sen, tiesin mitä tulee tapahtumaan.
– Kun kuolemantapausta sitten muka tutkittiin, papereihin kirjattiin "ammuttu tai itse ampunut". Äitini oli aiemmin kirjoittanut minun Ystäväni-kirjaani haluavansa tulla onnelliseksi isoäidiksi ja tiedän, että hän ei ikinä olisi voinut itse ampua itseään. Olen varma siitä.
Päivin isä palasi lastensa elämään raitistuneena ja alkoi Päivin mukaan rakentaa uutta suhdetta lapsiin näiden ollessa jo aikuisia.
Päivi kävi vuosia peruskoulun jälkeen LVI-tutkinnon, mutta ei viihtynyt niissä töissä kuin muutaman kuukauden siitä huolimatta, että palkka oli hyvä ja hän sai oman työhuoneen.
– Se ei sopinut minulle ollenkaan, vaan minun piti nähdä ihmisiä.
Päivi meni entiseen työpaikkaansa grillille, opiskeli uuden tutkinnon ja alkoi tehdä töitä laitoshuoltajana muun muassa keskussairaalassa ja vanhainkodissa.
Hän pääsi työnkierron kautta myös päihdehuoltoon, jossa tunsi olevansa yllättäen vähän kuin kotonaan.
– Neuloin meidän asiakkaillemme napitkin takkiin, jos oli irronnut. Tykkäsin heistä tosi paljon. Silloin siellä oli alkoholisteja, herrasmiesjuoppoja niin sanotusti. Heitä ei ikinä tarvinnut pelätä, päinvastoin he pitivät aina ovea auki, kiittivät ja käyttäytyivät muutenkin todella hyvin.
Jossain vaiheessa Päivi alkoi kärsiä oudoista vaivoista. Iho oli ruvella, kova kuume jatkuvaa eikä hän saanut enää nostettua jalkojaan eikä käsiään ylös.
Terveyskeskuksessa vaivoja ei Päivin mukaan otettu vakavasti, vaan lääkäri määräsi hänelle masennuslääkettä.
– Kysyin lääkäriltä, saako masennuslääke minun jalkani ja käteni nousemaan, mutta hän ei vastannut. Sanoin hänelle, että en ota sitä, Päivi kertoo.
Lopulta selvisi, että hän sairastaa harvinaista reuman muotoa antisyntetaasisyndroomaa, joka vaikuttaa sydämeen, keuhkoihin, lihaksiin ja niveliin. Lisäksi hänellä todettiin vakava tulehduksellinen lihassairaus nekrotisoiva autoimmuunimyosiitti, jossa immuunijärjestelmä hyökkää lihaskudosta vastaan.
Kun Päivi päätyi lopulta sairaalan päivystykseen, hänellä oli keuhkokuume, keuhkoveritulppa ja sydänkohtaus.
– Olin sydänosastolla melkein kaksi viikkoa. Erikoistuva lääkäri sanoi minulle heti, että minua ei päästetä sieltä minnekään, ennen kuin he ovat tutkineet, mikä minussa on vikana. Ja niin se oikea diagnoosi sitten vain löytyi, ihan viime hetkillä.
Tämän jälkeen Päivi pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Päivi olisi kaikkien vastoinkäymisten jälkeen voinut lyödä hanskat tiskiin ja ottaa esimerkkiä vanhemmistaan, mutta hän sanoo "päättäneensä toisin".
– Yksi hyvä työkaverini ihmetteli kerran töissä, miten olen voinut sössiä homman niin täysin, eli miksi minusta tuli niin kunnollinen, vaikka minulla oli kaikki eväät pistää elämä läskiksi.
– Me nauroimme hänen kanssaan niin paljon, että naurusta ei meinannut tulla loppua ollenkaan, Päivi muistelee – ja nauraa.
Päivin mukaan jokaisen pitäisi pysähtyä ja kysyä itseltään, mitä haluaa elämältään.
– Haluaako jatkaa perinteitä ja panna kaiken ihan läskiksi ja käydä luukuttamassa sossussa, vai haluaako rakentaa elämänsä itse. Minulle lapset ovat aina olleet maailman tärkein asia, ja heidän takiaan olen jaksanut eteenpäin.
Joskus on myös osattava suojata itse itseään, jos kukaan muu ei sitä omasta puolesta tee. Päivi teki sen pienenä joutuessaan lastenkotiin.
– Tapasin aikuisena yhden lastenkodin hoitajista. Hän halusi halata minua ja kertoi, että minulla oli lapsena ihan kuin panssari päällä, josta kukaan ei päässyt läpi. Sanoin hänelle, että jos ei olisi ollut, en olisi tässä.
Käytämme jutussa Päivistä pelkkää etunimeä hänen lastensa ja lastenlastensa yksityisyyden suojelemiseksi. MTV Uutiset on nähnyt dokumentit Päivin sairauksista. Päivi kertoo, että lastenkotivaiheestaan hän ei ole saanut asiakirjoja itselleen.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa Lifestyle-toimituksessa, uutisdeskissä ja Huomenta Suomen suunnittelussa, joissa hän seuraa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa terveys- ja ympäristöaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteeseen kati.hyttinen@mtv.fi.
