Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala kertoo, miten lapsia voi auttaa saamaan kavereita ja mitä tehdä, jos lapsi jää porukan ulkopuolelle.
Sosiaaliset suhteet ovat elämässä erittäin tärkeitä. Ei siis ihme, että aihe saattaa huolestuttaa monia pienten lasten vanhempia. Mitä jos oma lapsi jää jo päiväkodissa tai ala-asteella porukan ulkopuolelle? Mitä silloin voi tehdä?
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Janna Rantala kertoo, ettei ole olemassa yksiselitteistä syytä sille, miksi lapsi jää porukan ulkopuolelle. Kyse on nyt alle 12-vuotiasta lapsista.
– Valitettavasti ajatellaan, että se on aika tavallista ja luonnollista ihmisille, että muodostetaan esimerkiksi klikkejä. En laittaisi sitä liikaa alle kaksitoistavuotiaiden kohdalla lasten harteille, että nyt ne ovat lähteneet syrjimään yhtä, Rantala selittää MTV Lifestylelle.
– Syyn sijaan pitäisi kuitenkin ehkä ajatella, että miten aikuiset voisivat huomata tämän tilanteen ja lähteä auttamaan nopeammin, hän jatkaa.
Puhu lapselle ihmissuhteista
Asiantuntijan mukaan paras tapa, jolla aikuiset voivat pysyä lapsen kaveritilanteesta kartalla, on osoittaa kiinnostusta aihetta ja lapsen arkea kohtaan.
Tavallisten 'kiusataanko sinua' tai 'kiusaatko sinä' -kysymysten sijaan ihmissuhteista kannattaisi keskustella laajemmin.
– Ihan kysyä aktiivisesti, että millainen luokka tai harrastusporukka teillä on, pääseekö kaikki mukaan. Onko joku, joka ei ole niin suosittu, minkähän takia, mitä sinä itse ajattelet? Onko joku, joka on tosi suosittu? Ihan jutella tällaisista arkisista ihmissuhteista, Rantala sanoo.
– Eihän se ole aina niin, että omaa lasta syrjittäisi, vaan voi olla myös niin, että lapsi syrjii tai lapsi on huomannut, että jotakuta syrjitään, mutta ei oikein tiedä, miten auttaisi.
Miten lasta voi auttaa saamaan kavereita?
Rantalan mukaan paras tapa auttaa pientä lasta saamaan kavereita on sosiaalisten taitojen opettaminen. Perheessä pitäisi jo pienenä oppia, miten toisten kanssa ollaan, miten tervehditään ja miten selvitellään ristiriitoja.
– Ja millaisia erilaisia tapoja voi olla olla kaveri. Tarkoitan esimerkiksi sitä, ettei ujoa lasta pakoteta toisten kanssa olemiseen, vaan hänen tapansa voi olla vähän sellainen reunamilta katselu, Rantala selittää.
– Luodaan lapselle sellaista kuvaa, että maailmassa on kivoja tyyppejä, joihin voi tutustua – kaikki ei ehkä ole niin kivoja, mutta sille voi olla joku selitys, miksi toinen käyttäytyy epäkohteliaasti.
Millainen on perheesi ystävyyskulttuuri?
Rantala uskoo, että hiukan vanhempien lasten kohdalla vaikuttaa myös se, miten vanhemmat itse arvostavat omia ystäviään ja puhuvat heistä.
– Sillä on väliä, millaista ystävyyskulttuuria perheessä luodaan. Jos on esimerkiksi sellainen tapa, että ensin ollaan ystäväperheen luona ja sitten mennään kotiin, ja autossa haukutaan selän takana, niin siinä luodaan aivan hassu käsitys ystävyydestä lapselle, Rantala kertoo.
– Jos on tällainen tapa, niin kannattaa miettiä, voisiko tehdä sen myöhemmin aikuisten kesken.
Suosituilla lapsilla myös rankkaa
Janna Rantala kertoo, että alle 12-vuotiaat lapset haluavat kavereikseen sellaisia ihmisiä, jotka ovat luotettavia ja osaavat lukea toista ihmistä.
– Suosituimmat kaverit ovat yleensä sellaisia, jotka pyrkivät itse jonkinlaisiin aloitteisiin, mutta tunnistavat myös, jos toinen ei sitä halua eli heillä on tavallaan säätelykykyä siihen etäisyyteen. Ja sellaiset, jotka ovat ennustettavia. Eli lapsi ei ensin ole kiva, ja sitten yllättäen hauku selän takana tai lapsi ei yllättäen hyökkää kimppuun kesken leikin, Rantala selittää.
Rantalan muistuttaa, että myös suosituille lapsille voi olla todella rankkaa, jos kaikki haluavat olla kavereita ja kaikki haluavat leikkiä hänen kanssaan.
– Myös tällaista lasta pitäisi jotenkin tukea siinä, ja opettaa, että voi myös sanoa ei. Se, että kaikkien kanssa leikitään, on tärkeä periaate, mutta se voi olla myös todella kuormittavaa lapselle, jonka kanssa kaikki haluavat leikkiä.
– Tällä periaatteella ei pidä jättää ketään porukan ulkopuolelle, mutta lapsi voi isompana myös sanoa, että olet hyvä tyyppi, mutta just nyt ei, Rantala toteaa.
"Me aikuiset olemme todella suuressa osassa"
Mitä tehdä, jos lapsi jää kaveriporukan ulkopuolelle?
– Riippuu toki paljon, minkä ikäinen lapsi on ja millainen tilanne on, mutta lähtisin ensin kyselemään, mitä lapsi itse ajattelee. Yrittäisin kyllä sitten saada koulukuraattoria, opettajaa tai päiväkodin henkilökuntaa avuksi, tai jopa niiden lasten vanhempia, Rantala pohtii.
– Siinä me aikuiset olemme todella suuressa osassa, että käyttäisimme myös omia sosiaalisia taitojamme sen tilanteen selvittämiseksi. On luonnollista puolustaa omaa lasta, mutta jos tapa selvitellä asiaa on hyökkäävä tai muita syyllistävä, se ei välttämättä auta. Siksi voikin olla parempi, että ammattilaiset koulussa tai päiväkodissa selvittävät asiaa, sillä heillä ei liity siihen niin vahvoja tunteita, Rantala selittää.
Lapselle tulisi myös muistaa opettaa se, että ystävyys ei ole vain ystävien saamista, vaan myös ystävien pitämistä. Ihmissuhteisiin kuuluu hankalia kohtia, mutta riita ei tarkoita ystävyyden päättymistä.
– Kivoillekin kavereille voi tulla riitaa ja se voidaan selvittää. Lapset eivät välttämättä tiedä näitä asioita, Rantala sanoo.
Aikuisten on hyvä opettaa lapsille, miten aikuisten ystävien ja vanhempien välisiä ristiriitoja voi ratkoa.
– Lapselle pitää luoda se mahdollisuus, ettei hänellä niin sanotusti 'pala sillat' joka suuntaan, vaan katsotaan ja selvitellään rauhassa, että mistä on kysymys.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.