Lauri Marjamäen Kärpät teki hurjan silmänkääntötempun kannattajia liehakoidakseen – seurasi uusi käänne

Pääkuvan video: Lauri Marjamäen Kärpät porskuttaa SM-liigassa – Petteri Sihvoselta näytteitä oululaisjoukkueen onnistumisista. 

Käsillä on oululaisen jääkiekkoilun pulma. Määrittääkö Kärpät enemmän Lauri Marjamäen tekemisiä päävalmentajana kuin vastaavasti Marjamäen valmentaminen määrittää Kärppiä seurana? Vai onko kyseessä symbioosi, jossa seura ja päävalmentaja ovat sidottu toisiinsa tiukoin sitein?

Ymmärtääksemme Kärppien ja Marjamäen nykyhetkeä on palattava lähihistoriaan 2013-2016. Silloin Marjamäki näki, meni ja johti Kärpät kahteen mestaruuteen ja yhteen pronssiin päävalmentajana. Se sekä riitti että ei riittänyt Kärpille. Marjamäki kyllä voitti, mutta hän voitti osin "väärin". Oululaisten näkökulmasta Karit Heikkilä ja Jalonen olivat aiemmin paitsi voittaneet myös voittaneet "oikein" mestaruuksia (2003-2005 ja 2006-2008) – puolustamiseen ja vastahyökkäämisen perustuvalla pystysuunnan jääkiekollaan.

LUE MYÖS: Lauri Marjamäki ärähti härskistä tapauksesta: Ruben Rafkin taklasi päähän – TPS iski ratkaisun

Marjamäen peluuttamaa Meidän peliä ja kiekkokontrollilätkää oikaistiin Oulussa "oikeille" raiteille seuraavien valmentajien Kai Suikkasen, Mikko Mannerin ja Lauri Mikkolan toimesta. Jollain hyvin kummallisella tavalla Suikkanen, Manner ja Mikkola olivat muka enemmän Kärppien näköisiä valmentajia kuin Marjamäki. No, ehkä sentään Kärppien nykyisen joukkueen koonnut ja sen jälkeen hieman sivummalle jättäytynyt Lasse Kukkonen oli pitänyt Marjamäkeä juurikin Kärppien oloisensa päävalmentajana – ja juurikin tämän pelitavan takia.

Marjamäki palasi Kärppiin kesken kauden 2021-2022, kun hän sattuneesta syystä (sota) vapautui KHL-Jokereista ja Mikkolalle annettiin potkut.

Radikaali pelikuri

Ollaan nyky-Marjamäen synnyn juurilla. SM-liiga ja Meidän peli olivat sillä välin, kun Marjamäki oli ensin Leijonien päävalmentaja ja sitten Jokereiden päävalmentaja vuodet 2016-2021, mennyt pelillisesti siinä määrin eteenpäin, että Marjamäki oli pudonnut kelkasta. Hänen sisääntulonsa Kärppiin perustui radikaaliin pelikuriin ja sai käytännöllisen ja symbolisen ilmiasunsa matalasta keskialueen trapista, joka puri runkosarjassa nostaen Kärpät peräti sijalle kuusi ja se toimi etenkin eeppisessä puolivälieräsarjassa Ilvestä vastaan, joka ratkesi vasta seitsemännessä pelissä Ilveksen Petri Kontiola upeaan jatkoerämaaliin.

Marjamäki oli taantunut pelin taktiikan valmentajana ensin lievästi Leijonissa ja sitten jyrkästi Jokereissa. Leijonissa hänen persoonsa ei vielä riittänyt, hän oli liian poikanen. Ja kaiken kukkuraksi apuvalmentajansa Mikko Manner sotki Leijonien pelitavan lopullisesti. KHL taas oli taktisesti erittäin köyhä sarja. Siellähän pelattiin useimpien joukkueiden osalta viljalti muun muassa edellä mainittua matalaa trapia ja löyhästi organisoituja viivelähtöjä.

Ja sitten Marjamäeltä paloi käämi, meni hermot. Kärpissä.

LUE MYÖS: SM-liigan väriläiskä väistyy: Nämä viisaudet ovat hämmentäneet kiekkokulisseissa – "Olen ainakin hihitellyt itsekseni"

Kun Marjamäki ei ollut muuta kuin auttavasti perillä SM-liigan uusista hyökkäysalueen hyökkäyspelikuvioista, pitkistä hyökkäyksistä, maalinedustan valloittamisesta, noita vastaan puolustamisesta, pelin rytmin pitämisestä ja rikkomisesta, vaihtorytmin hyödyntämisestä ja rikkomisesta, toisen erän jääkiekkoilun uusimmista virtauksista, muutamia mainitakseni, ja peluutti vanhahtavaa tulkintaa Meidän pelistä liki läpi sesongin 2022-2023, ajautui Kärpät ja Marjamäki suorastaan eksistentiaaliseen, koko olemassaoloonsa kohdistuvaan kriisiin.

Kärppien pelaajat saivat tuta lähestulkoon kusipäisen päävalmentaja Marjamäen. Marjamäen oman todistuksen mukaan myös hän itse oli palaa loppuun. Marjamäki taantui lähes tulkoon aina sinne jonnekin 1980- ja 1990-lukujen valmentajiemme tasolle eli aikaan, jolloin lähinnä psyykattiin pelaajia, kun ei hallittu taktiikkaa, ei edes ollut riittävästi taktiikkaa, mitä valmentaa – ja tähteellä oli valmentajien liki jatkuva epäily ja tarkkailu, antavatko pelaajat varmasti kaikkensa ja ylikin.

Juttu jatkuu videon alla. 

Viime kaudella muut päävalmentajat ja valmennustiimit valmensivat paremmin kuin Kärppien valmennustiimi. Toni Sihvoselta, Ville Mäntymaalta ja Ari Hilliltä tulisi kysyä, eikö heillä ollut eväitä auttaa Marjamäkeä vai oliko se vain tekemätön paikka, jos päävalmentaja kuitenkin tiesi kaikesta kaiken – ja oli hermostuksissaan ei-vastaanottavainen.

Liehakointia

Ennen kuin riennetään Kärppien menossa olevaan kauteen 2023-2024, on hetkeksi pysähdyttävä Ouluun jääkiekkokaupunkina. Tohdin heittää, että Risto Dufva näkee toisinaan vieläkin painajaisia Oulun keikastaan päävalmentajana 1997-1998. Dufva syötiin elävältä. Ei se helppoa ollut myöskään Esko Nokelaisella, ei Matti Alatalolla, ei edes Hannu Aravirralla, ei Mikko Myllykoskella, eikä koko aikaa Kari Heikkilälläkään. Lieneekö Heinäpään haukka, oma poika Kari Jalonen ainoa, jolla oli hieman leppoisampaa, jos hänelläkään.

Lauri Mikkola sysättiin Kärpissä syrjään tylysti; Mikko Manner huijasi pelikirjallaan sekä itseään että yhteisöä, sillä tavalla hän oli oululaisia askeleen edellä, viekkaana ja muka rehtinä.

Kärpät on maksimaalisen hankala työpaikka jääkiekkovalmentajalle. Jos kohta hyväkin silloin, kun kulkee. Mutta painetta on, todella on. Häviävä päävalmentaja on kaupungissa totaalisen persona non grata. 

Joten ihmekös tuo, että Marjamäki, Sihvonen ja Mäntymaa loihtivat taktiikkapöydällä pieleen menneen viime kauden jälkeen – hieman ovelan Mannerin tyyliin – käsillä olevan sesongin 2023-2024 alkuun joukkueelle uuden pelitavan, jolla oli tarkoitus vakuuttaa Oulu jääkiekkokaupunkina.

LUE MYÖS: Kommentti: Tommi Niemelää uhkaa tyly kohtalo – tämän takia Pelicans-johdon kärsivällisyys on äärikoetuksella

Minun silmin uusi pelitapa oli sellainen, että sillä liehakoitiin yleisön suuntaan ja "valmennettiin" ennen muuta Kärpät-johtoa ja jopa viime vuosina vihdoin arvostettavan kriittiseksi käynyttä Kalevaa eli paikallista lehteä ja hyvä ettei jopa sponsoreitakin. Tuo liehakointi lienee ollut osin tiedostettua, osin tiedostamatonta, ja joka tapauksessa se oli aito pyrkimys tehdä uusi hieman radikaali tulkinta Meidän pelistä, vaikkakin sellainen, jolla ei ollut kovinkaan realistisia menestysmahdollisuuksia SM-liigassa.

Marjamäki teki, mitä piti tehdä, hän valitsi oman tien sijaan symbioosin Kärppien ja jääkiekkokaupunki Oulun kanssa. Toinen vaihtoehto olisi saattanut olla ennemmin tai myöhemmin potkut seurasta.

Muutokset pelitapaan olivat näyttäviä ja paraatiluonteisia. Ne olivat katsojille tarkoituksellisen ilmeisiä. Oli liki jatkuvaa prässäämistä ja jos pelattiin trapia, se oli lapsellinen tolppa-trap. Peliä käännettiin hyökätessä nopeasti pystyyn eikä siinä ollenkaan kartettu puolipitkiä tai jopa pitkiä syöttöjä. Uutta oli myös niin kutsuttu ylijuoksu, jossa rikottiin hyökätessä kenttätasapaino. Marjamäen Kärpät oli luonut nahkansa.

Vielä harjoituspelit sujuivat mallikkaasti ja sana kiiri: vihdoin Marjamäki on lopettanut sen Kärppien seisoskelun. Harjaantumattomat asiantuntijatkin hyvä etteivät ylistäneet Kärppiä.

Joka tapauksessa marjamäkiläinen silmänkääntötemppu oli suunniteltu ja pantaisiin toteen niin kuin pantiinkin.

Juttu jatkuu videon alla. 

Kausi lähti Kärpiltä liikkeelle melko hyvin, toisin melko pian ilmestyi myös vaikeuksia – ja lopulta Marjamäelle vaadittiin potkuja, kun joukkue oli sarjataulukossa kymmenes. Lauri ulos, Lauri ulos, Lauri ulos! olivat Kärppien kannattajat huutaneet 5.10.2023 Ilves-pelin jälkeen, pelin josta MTV Urheilun jääkiekkotoimittaja Ilari Savonen kirjoitti ansiokkaasti juurikin torpaten Marjamäen potkuvaatimukset.

Silmänkääntötemppu liki peruttu

Tätä kirjoittaessani Kärpät sarjataulukossa neljäntenä. Enää kukaan ei vaadi potkuja Marjamäelle. Mitä on tapahtunut?

Silmänkääntötemppu on liki peruttu. Joka tapauksessa Marjamäki esikuntineen on tehnyt vastasilmänkääntötempun. Toisaalta tappiot pakottivat, toisaalta valmennustiimin yhteinen taktinen silmä – jo ennen tappiota – havaitsi välttämättömyyden poistaa keinotekoisen käärmeöljyn pelitavasta. Ja kas, kurssi alkoi kääntyä voittojen tielle.

Lauri Marjamäeltä otti puolitoista vuotta päivittää pelikirjansa SM-liigan vaatimalle tasolle. Ehkä hän kävi viime kauden jälkeen myös henkilökohtaisen kujanjuoksun ja itsetutkistelun psyykensä ja persoonansa puolella. Joka tapauksessa nyt puikoissa on aiempaa delegoivampi ja hieman enemmän ihmisiin luottava päävalmentaja.

Minun papereissani Marjamäki lähti aikoinaan Kärpistä jumaltautisena, hän palasi jumaltautisena, hän valmensi yli yhden kauden jumaltautisena – kunnes koki kovia. Sellaisen jälkeen se on joko tai. Pudota suomalaisen eliittivalmentajien kartalta – tai oppia, omaksua ja muuttua.

Nähdäkseni Marjamäki on aina Blues-vuosistaan lähtien kärsinyt valmentajana siitä, ettei hänellä itsellään ole pelaajataustaa. Sitä on sitten pitänyt kompensoida turhalla kovuudella ja etenkin ylitsevuotavalla pedanttisuudella, kontrollilla ja perfektionismilla. Tuo ankara aputyökalupakki ei ole aina korvannut sitä, ettei Marjamäki ihan tiedä, miltä mikäkin tuntuu pelaajista – koska hän ei ole ollut itse pelaaja.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Rento Kärpät – on näytteen aika!

Marjamäki on vielä nuori valmentaja fyysiseltä iältään, 46, vaikka virkaiältään hän on jo konkari. On mielenkiintoista nähdä, saako Marjamäki vielä rakennettua itsestään entistä ehomman modernin johtajan. Meneillään oleva syksy on osoittanut, että alku sille on varsin lupaava. Edistystä on tapahtunut. Marjamäen harvinainen paradoksi on, että hänen oli jopa helpompi päästä Leijonien päävalmentajaksi kuin pitää nyt asemistaan ja työpaikastaan kiinni tulevaisuudessakin sen jälkeen, kun hän palasi vaiherikkaalta retkeltään Ouluun.

Mainittakoon vielä sellainenkin, että keväällä 2022 Marjamäki suorastaan loisti Maikkarilla MM-kisojen studiossa. Hän teki ehkä kaikkien aikojen parhaan studioasiantuntijan työn kaikki aiemmat muiden asiantuntijasuoritukset ylittäen. Olen jälkikäteen tajunnut, että Marjamäki osasi kuin ulkoa sen, mitä on Jukka Jalosen Meidän peli, mutta mitään sen enempää hän ei osannut, tokko olisi osannut. Se, mitä Meidän pelin tulkintaa Jalonen peluuttaa Leijonille, ei olisi riittävän hyvä pelitapa tämän hetken SM-liigaan. Tarkoitan tällä sitä, että edes Jalosen tie ei olisi suoraan tähtiin kirjoitettu, jos hän palaisi SM-liigaan valmentamaan. Voi olla, että Jaloselle kävisi Marjamäet.

Tässä pian alla olevassa näytteessä Kärpät pelaa viime viikon torstain otteluaan Ilvestä vastaan. Olen nähnyt kaikki Marjamäen valmentamat pelit sen jälkeen, kun hän teki 27.2.2022 sopimuksen Kärppien kanssa. Tulkintani mukaan Marjamäen Kärpiltä otti peräti noin 20 kuukautta päästä kiinni siihen peli-ilmeeseen ja ennen muuta sellaiseen pelaamisen rentouteen, mikä vihdoin ja viimein nähtiin 2.11.2023 Tampereella toisen erän alusta alkaen. En liioittele, kun sanon, että 20 kuukautta Marjamäen Kärpät pelasi ei-rennosti, peliä pakottaen ja peläten.

LUE MYÖS: SM-liigassa jyllää vastustamaton mylly – isot nimet Rikard Grönborgista Jori Lehterään ja Pasi Nurmiseen saaneet näpeilleen

Voi ajatella, että 20 kuukautta on pitkä aika, mutta sellainen "helvetinkone" SM-liiga on, että kelkasta pudonneella hieman turhissa luuloissa velloneen päävalmentajan esikuntineen voi hyvinkin ottaa tuo aika päästä takaisin joukkueensa kanssa kärryille niin taktisesti kuin ennen muuta psyykkisesti.

Alla ja jutun yläpuolella olevassa näytepotpurissa ei ole mitään sen ihmeellisempään kuin se suurehko ihme, että vihdoin Kärppien pelaajat pelaavat pelitilanteet rennosti itseensä uskoen ilman turhia pelkoja.

Jäljellä on enää kysymysten kysymys, onko Kärpistä pelaamaan mestaruudesta jo tämän kauden päätteeksi, keväällä 2024? Vastaukseni on epäröivä eri suuntiin. Aivan poissa laskuista se ei ole, etteikö Kärpät kilvoittelisi mestaruudesta siinä missä muutama muukin. Myös kaikilla pääkilpailijoilla on ollut vaikeuksia. Ja korkeintaan haastajahan Kärpät nyt on.

Nostan poikkeuksellisesti esiin kaksi pelaajanimeä, joiden myötä oululaisten mestaruushaaveet elävät tai kuolevat. He ovat Teemu Turunen, 27, ja Julius Junttila, 32. He eivät ole vielä ikänsä puolesta ikäloppuja pelaajia, mutta toisi paikoin he pelaavat ripauksen kuin ikämiehet. Turusella ei meinaa riittää suoraluistelu (etenkään viikon kolmannessa pelissä) ja Junttilalla tuppaa jäädä vajaaksi kamppailuvoima, tai oikeammin kamppailualttius, tahto mennä tilanteisiin.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Parhaimmillaan kaksikko kykenee edelleen virtuoosimaisiin suorituksiin. Mutta miten on sitten pudotuspelien laita, riittääkö siellä enää? Myös omissa ylivoimaviisikoissaan Junttila ja Turunen ovat kapellimestareita. Viime aikoina se sujunut molemmilta hyvin.

Myönteistä Kärppien kannalta on se, että konkaripuolustaja Atte Ohtamaa pelaa juuri nyt urana parasta vaihettaan SM-liigan runkosarjassa. Näin hyvää Ohtamaata en muista runkosarjassa nähneeni koskaan.