Leean lapsi meni psykoosiin 17-vuotiaana, jonka jälkeen perheelle selvisi, että lapsi käytti huumeita.
– Serkun äidin kautta alkoi tulla sellaista viestiä, että minun kannattaa kysyä lapseltani, onko hän käyttänyt kannabista. Itse en tuolloin 90-luvun alussa tiennyt mistään huumeista mitään, Leea kertoo.
Lapsen psykoosi hoidettiin, mutta hänen outo käyttäytymisensä jatkui. Harrastukset olivat loppuneet jo aiemmin.
– Aluksi huumeidenkäyttöä oli vaikea huomata, ennen kuin oppi näkemään huolestuttavat merkit läheisessä.
Kun psykoosi uusiutui, äiti sanoi lääkäreille, että se johtuu kannabiksesta.
– Lääkärit pitivät minua ensin ylihuolehtivana äitinä. Sanoin, että en ole lääkäri, mutta olen tämän lapsen äiti ja tunnen hänet.
Leea puhui läheisensä huumeidenkäytöstä Porin SuomiAreenassa, missä Irti Huumeista ry järjesti keskustelun teemalla "Se voin olla minä, se voit olla sinä".
Täysi-ikäistä ei voi pakottaa hoitoon
Äiti yritti saada lapselleen hoitoa, mutta täysi-ikäistä ihmistä ei voi hoitoon pakottaa.
Leea alkoikin muuttaa itseään, koska hän tajusi, ettei voi muuttaa lastaan, vaikka haluaisikin saada tämän lopettamaan huumeidenkäytön.
– Asiat pyörivät mielessäni koko ajan ja huoli siitä, missä lapsi on, mitä hän tekee ja onko hän hengissä. Mutta oli tärkeää oivaltaa, että minun pitää hoitaa itseäni ja hakea tietoa, jotta kun tulee se päivä, kun lapseni haluaa apua, voin auttaa ja tukea häntä.
Lue myös: Jaanan lapsi käytti huumeita 20 vuotta, kunnes tuli pohjakosketus: "Meni vuosia ennen kuin pystyin hyväksymään tilanteen"
Raittiutta ja repsahduksia
Leea sai apua Irti huumeista ry:n ilmaispuhelimesta, jonne hän soitteli parhaimmillaan tai pahimmillaan päivittäin. Vertaistuki auttoi ja kannatteli. Tärkeäksi avuksi muodostui myös liikunta.
Leea pystyi käymään töissä tuskaisimpienkin aikojen läpi ja työkaverit tsemppasivat häntä.
– Nyt mennään päivä kerrallaan. Lapsellani on nyt välillä pitkiä raittiusjaksoja, sitten tulee repsahduksia ja sitten taas uusia yrityksiä. Nyt hänellä on lapsia ja perhe.
– Ei hänestä koskaan työntekijää tullut, mutta olen ajatellut, että sama se, kunhan pysyisi raittiina.
Leea toivoo, että Suomessa voitaisiin nykyistä avoimemmin keskustella päihde- ja huumeongelmista, koska ne koskettavat niin monia.