Tasavallan presidentti Alexander Stubbin puheessa Tanskan kuningasparille mainittiin niin hygge, Legoland sekä Kuninkaan soittolista Doorseineen ja Guns'n Rosesineen.
Stubb piti puheen kuningas Frederikin ja kuningatar Maryn kunniaksi Presidentinlinnassa järjestelyillä juhlapäivällisillä tiistai-iltana. Puheessa nousivat esille useat hyvin stereotyyppiset tanskalaiset asiat, kuten mukavaa olotilaa kuvaava hygge, Hans Christian Andersen ja Ruma Ankanpoikanen sekä Legoland, jossa Stubbkin kertoi 7-vuotiaana käyneensä.
Stubb on Tanskan kuninkaan ikätoveri, hieman alle kaksi kuukautta vanhempi. 50+-luokassa herrat ovat myös kilpailleet molemmat triathlonissa.
MTV Uutiset julkaisee puheen sellaisenaan.
Teidän Majesteettinne Kuningas Frederik
Teidän Majesteettinne Kuningatar Mary
Herra puhemies
Herra pääministeri
Arvoisat ministerit
Arvoisat suurlähettiläät
Hyvät naiset ja herrat
Minulla ja Suzannella on suuri kunnia toivottaa Teidän Majesteettinne tervetulleiksi Suomeen. Jos näytämme hieman hermostuneilta, se johtuu siitä, että tämä on ensimmäinen kerta, kun isännöimme virallista valtiovierailua.
Olimme tietysti hyvin iloisia kuullessamme, että juuri Te saavutte valtiovierailulle Suomeen ensimmäisinä vierainamme. Olemme tavanneet aiemmin Pariisin olympialaisissa viime kesänä ja lokakuussa Pohjoismaiden yhteisen suurlähetystöalueen 25-vuotisjuhlassa Berliinissä.
Olympialaisissa totesimme, että olemme luultavasti ainoa kuningas ja presidentti, jotka ovat osallistuneet Ironman-kisaan. Olimme tietenkin hieman pettyneitä, kun emme päässet Tanskan tai Suomen triathlon-joukkueisiin, mutta ehkä se johtui iästämme.
Olemmehan samaa sukupolvea, myös musiikkimakumme suhteen. Olen kuunnellut Kuninkaan soittolistaa, jossa on 160 kappaletta. Se sisältää hienoja klassikoita, jotka kuvaavat aika hyvin maailmaa, jossa elämme juuri nyt: Riders on the Storm, Beds are Burning ja Welcome to the Jungle. Mutta kun ajattelen presidentti Zelenskyiä, kuuntelen mielelläni sellaisia kappaleita kuin I believe, Heroes ja Under Pressure.
Berliinissä tunnelma oli viihtyisä ja lämmin, eli hygge sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinkin hotellissa järjestämillänne jatkoilla. Suzannen ja minä saimme viettää aikaa yhdessä Teidän ja Pohjoismaiden kruununperijäparien ja valtiopäämiesten kanssa. Unohtumaton ilta ystävien kesken. Pohjoismaisten ystävien kesken.
***
Juuri nyt tarvitsemme ystäviä enemmän kuin koskaan. Elämme epäjärjestyksen aikakautta: Euroopassa ja Lähi-idässä käydään sotaa ja Yhdysvalloissa uusi hallinto on määrittelemässä transatlanttisia suhteita uudelleen. Ystävien kanssa tuntuu turvallisemmalta.
Olemme kummatkin olleet maidemme päämiehiä vuoden ajan, Te Tanskassa, minä Suomessa. Samassa ajassa maailma on muuttunut enemmän kuin 30 viime vuoden aikana yhteensä. Reilut 30 vuotta sitten, kun Berliinin muuri kaatui ja Neuvostoliitto romahti, oli toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Tällä hetkellä näemme lähinnä tummia pilviä.
Mutta emme saa luopua toivosta. Nyt on aika toimia. Yhdessä. Juuri nyt tarvitsemme ystäviä, joihin voimme luottaa. Ystäviä, jotka ymmärtävät toisiaan. En usko liioittelevani, jos sanon, että me pohjoismaalaiset tunnemme yhteenkuuluvuutta enemmän kuin koskaan ennen.
Turvallisuudentunne perustuu tietenkin siihen, että yhdessä olemme vahvempia. Mutta ennen kaikkea kyse on yhteisistä arvoistamme. Avoimet yhteiskuntamme pohjautuvat vapauteen, demokratiaan ja tasa-arvoon. Meillä on vahvat demokraattiset instituutiot ja toimiva oikeusvaltio niiden tukena.
Tuemme kansainvälisiä instituutioita ja sääntöjä. Uskomme itsenäisen valtion oikeuteen valita. Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon muutaman vuoden Tanskan jälkeen. Syynä oli se, että meillä ei ollut oikeutta valita liitolaisiamme, koska Neuvostoliitto rajoitti itsemääräämisoikeuttamme. Olitte mukana perustamassa Natoa vuonna 1949 ja liityitte EU:hun vuonna 1973. Seurasimme perässä vuosina 1995 ja 2023. Better later than never, kuten on tapana sanoa.
Tanskalla on ollut johtava rooli Ukrainan tukemisessa. ”Tanskan malli” sai paljon kiitosta Kiovassa, kun seisoimme yhdessä pääministeri Mette Frederiksenin kanssa reilu viikko sitten presidentti Volodomyr Zelenskyin rinnalla osoittamassa vahvaa tukeamme Ukrainalle sodassa Venäjää vastaan. Samaa tukea osoitimme Lontoossa sunnuntaina.
Ukraina taistelee paitsi itsenäisyytensä, suvereniteettinsa ja alueellisen koskemattomuutensa puolesta myös Euroopan, vapaan maailman ja liberaalin maailmanjärjestyksen puolesta. Te tanskalaiset ja me suomalaiset ymmärrämme, mitä tarkoittaa, kun suurvalta hyökkää pienempään maahan. Ystävinä on tärkeää, että tuemme ystäviämme Ukrainassa niin kauan kuin on tarpeen.
***
Henkilökohtaiset siteeni Tanskaan ovat vahvat. Ensimmäiset muistikuvani liittyvät siihen, kun äiti tai isä luki H. C. Andersenin Rumaa ankanpoikasta minulle ja veljelleni, kun olimme pieniä. Se on hieno tarina siitä, kuinka vaikeaa voi olla hyväksyä erilaisuutta, ja siitä, kuinka tärkeää on uskoa itseensä, olla juuri sellainen kuin on.
Mieleenpainuva oli myös ensimmäinen vierailumme Legolandissa. Olin 7-vuotias ja muistan yhä, kuinka mahtavaa kaikki Billundissa oli! Itse asiassa niin mahtavaa, että myös omat lapsemme saivat nauttia Legolandista yli 30 vuotta myöhemmin.
Lisäksi minulla on hienoja muistoja joskus 1980-luvun lopulla Århusissa järjestetyistä juniorigolfin PM-kilpailuista, vaikka pelini ei sujunutkaan kovin hyvin. Nuorelle miehelle oli suuri kunnia saada edustaa maataan. Sitä ei unohda koskaan.
Kun siirryin akateemiselle uralle, Lykke Friisistä tuli yksi esikuvistani EU-analyytikkona. Kun minusta tuli Euroopan parlamentin jäsen, minulla oli monta hyvää tanskalaista ystävää, erityisesti Helle Thorning-Schmidt, jonka kanssa meistä tuli myöhemmin pääministerikollegoita.
Jossain vaiheessa luulin, että Tanskan pääministeriksi pääseminen edellyttää nimeä Rasmussen. Nykyään taitaa olla niin, että pääministerillä on oltava kuninkaan nimi, Frederik, jotenkin sisällytettynä nimeensä.
Kuten niin monet muutkin suomalaiset, arvostan tanskalaisia tv-tuotantoja. Entisenä pääministerinä voin vain ihmetellä, miten arkipäivän politiikasta ja päätöksenteosta voidaan tehdä niin ensiluokkaista viihdettä kuin palkitussa Borgen-draamasarjassa.
Urheilurintamalla seuraan Tanskaa tiiviisti. Satuin itse asiassa olemaan Münchenin Hofbräuhausissa vuonna 1992, kun Tanska voitti Saksan jalkapallon EM-finaalissa. Minä ja neljä pohjoismaista ystävääni olimme aika lailla yksin 2 000 saksalaisen joukossa, kun huusimme kovaan ääneen joka kerta, kun Tanska teki maalin.
Odotan samaa tulosta Suomen uudelta (tanskalaiselta) maajoukkuevalmentajalta Jacob Friisiltä. No pressure!
Seuraan yhtä innokkaasti Tanskan käsipallomaajoukkuetta, joka voitti viime vuonna olympiakultaa ja tänä vuonna MM-kultaa, neljännen kerran peräkkäin. Tai tanskalaisia pyöräilijöitä, kuten Lars Bak, Jonas Vingegaard ja Magnus Cort Nielsen, jotka polkevat sellaisia wattilukemia kiloa kohti, joista itse voin vain haaveilla.
***
Teidän Majesteettinne, Kuningas Frederik ja Kuningatar Mary
Arvostan suuresti sitä, että saimme teidät vieraiksemme. Kyse ei ole vain kahden läheisen maan, Tanskan ja Suomen, tapaamisesta, vaan hyvien ystävien tapaamisesta. Tapaamisesta, jota Suzanne ja minä emme tule koskaan unohtamaan.
Ehdotan maljaa Heidän Majesteeteilleen, kuningas Frederikille ja kuningatar Marylle, sekä maailman kahdelle onnellisimmalle maalle, Tanskalle ja Suomelle.
Skål. Kippis.