Leijonien maaleista lähes puolet on syntynyt identtisellä kaavalla – Olli Jokinen kertoo, mistä on kyse

– Pelitavallisesti Suomen hyökkäysalueen hyökkäyspeli perustuu periaatteessa siihen, että saadaan viivan kautta toimituksia (maalille), ja on ylämaski ja alamaski, Jokinen alustaa.

– Kahdessa viime pelissä Suomen pelaajat ovat päässeet aika vapaasti maalin edustaan ja päässeet nimenomaan ohjaamaan kiekkoa maaliin.

Isoa-Britanniaa vastaan Suomi teki kolme maalia ohjureista, ja Norjaa vastaan ohjaamalla syntyi kaksi rysää.

– Briteiltä ja Norjalta aika heikkoa puolustamista loppupeleissä. Siinä pitäisi laiturin pystyä olemaan ensinnäkin pakin laukauksessa linjalla, ja puolustajien puolustaa, niin että sinne maalin eteen ei pääse. Eihän esimerkiksi Tshekki-pelissä tuollaisia nähty, Jokinen huomauttaa.

Leijonien edellisten pelien vastustajat eivät saa Jokiselta kehuja. 

– He eivät ole pystyneet pelaamaan mailaa pois, eivätkä ole olleet linjoilla. Jos olisin vastustajan valmentaja, söisi miestä. Vähintään kaksi tasoa pelaajia pitäisi olla linjalla, ennen kuin kiekko menee maalille asti.

Vastustajien laiskanpuoleinen liike on mahdollistanut tiloja maalinedustan lisäksi siniviivassa.

– Suomenkin joukkueessa joka pakilla löytyy kyky ja taito tunnistaa, missä se vastustajan laituri menee. Nyt on ollut niin paljon tilaa ja aikaa, että ei ole tarvinnut kuin ottaa pari potkua keskelle ja laittaa polvenkorkuinen rannelaukaus maalia kohti.

Kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa vastustajan heikkouden piikkiin. Myös Leijonat saavat kehuja

– Ei muuta yksittäistä syytä ole, kuin että kaverilla oli vähän heikonpuoleista tuo puolustaminen. Vähän väärin pelattu, mutta toki myös Suomen hyvyyttä, että osutaan niihin kiekkoihin, Jokinen kehaisee.

Varsinkin Suomen Oliver Kapanen on ollut kuumana maalin edessä. Hän on iskenyt turnauksessa jo viisi maalia, joista peräti kolme on syntynyt ohjauksella. Saldollaan Kapanen on tällä hetkellä koko turnauksen maalipörssin kärjessä. Myös Arttu Hyry ja Jesse Puljujärvi ovat onnistuneet ohjaamaan kiekon reppuun.

– Kun yhden tekee, niin pelaaja oivaltaa, että tuonne kannattaa mennä. Nyt luulisi, että maalin eteen on paljon halukkaita menijöitä, kun melkein kaikki maalit sieltä tehdään, Jokinen pohtii.

Jalosen pelikirja testiin

Jokinen ei näe, että ohjurimaalien suuri määrä johtuisi esimerkiksi pelitavan tai harjoittelun muutoksesta. Toisaalta on mahdollista, että maalineduspelaamiseen kiinnitetään tänä päivänä enemmän huomiota. Ainakin hänen joukkueissaan maalineduspelaamista, johon ohjurit kuuluvat, harjoitellaan.

– Itse kun on Pohjois-Amerikassa ollut, se ohjureiden harjoittelu on ollut päivittäistä. Toki siellä on peli vähän erityyppistä. Mikkelissä harjoiteltiin ohjaamista ja maalineduspelaamista viikoittain.

Jokinen on huomannut, että Jalosen pelikirjassa yritetään nimen omaan luoda tilanteita viivan kautta. Siihen kuuluu olennaisena osana maskipelaajat, jotka pääsevät parhaassa tapauksessa ohjailemaan viivasta toimitettuja kiekkoja maalin edessä.

– Kyllähän maajoukkue näyttää siitä esimerkkiä vuodesta toiseen, että yritetään viivan kautta rakentaa ja yritetään saada kahden-kolmen miehen maalipaineet ja kahden tason maskia, Jokinen analysoi.

Ainakin parissa edellisessä ottelussa pelikirja on toiminut. Todellinen onnistuminen mitataan vasta kuitenkin kovemmissa peleissä, ja silloin edessä on varmasti lisähaasteita.

– Jos jatkuu samalla lailla, ovat Kanada- ja Sveitsi-pelit sitten mittareita, pystytäänkö me tekemään noita juttuja. Vaatii kamppailun voittamisen ensin, ennen kuin pystytään edes puhumaan toimittamisesta, maskipelaamisesta tai ohjaamisesta, Jokinen linjaa.