1950-luvun Suomessa koulutusta alettiin pitää väylänä kohti valoisampaa tulevaisuutta. Mutta oppikouluun tai tuolloin viralliselta nimeltään keskikouluun pääsi neljän kansakouluvuoden jälkeen vain, jos pärjäsi pääsykokeissa.
Valtiovarainministeriössä pitkän virkauran tehnyt Raimo Sailas pärjäsi. Hän pääsi Nivalan keskikouluun parhailla pisteillä.
– Se oli suuri asia, Raimo muistelee tänään julkaistussa, Jarkko Vesikansan kirjoittamassa uutuuskirjassa Laman taittaja – Raimo Sailas ja kolme talouskriisiä.
– Ajelin pyörällä koululta kotiin muina poikina. Näin jo kaukaa peltoaukean takaa, että isä ja äiti olivat tekemässä kukkapenkkiä illan viiletessä.
Mutta mihinkään tuuletuksiin Sailas ei ratkennut. Se ei ole kuulunut myöhemminkään Sailaksen tyyliin, ainakaan julkisuudessa.
– Pysäköin pyörän saunan päähän ja lähdin kävelemään pihan poikki puhumatta mitään. (…) Olin juuri katoamassa talon kulman taakse, kun äidiltä pettivät hermot, ja hän kysyi, että pääsinkö. Vastasin vain päässeeni ja jatkoin matkaa.
Lukukausimaksut estivät monen opiskelun
1950-luvulla ja vielä 1970-alussakin keskikouluissa perittiin lukukausimaksuja.
”Koulun lukukausimaksu oli 7000 markka, josta myönnettiin alennuksia sosiaalisin perustein. Myös kouluruoka oli maksullista, päivän aterian hinta oli 20 markkaa,” kirjassa kerrotaan.
Tilastokeskuksen rahanarvokertoimen mukaan nykyrahassa lukukausimaksu olisi 186 euroa ja ateria maksaisi 53 senttiä.
Kun leikkauslistoja laatineelta Sailakselta sitten vuosikymmeniä myöhemmin kysyttiin, mikä ehdotuksista oli tuntunut pahimmalta, vastaus Iltasanomille liittyi juuri noihin keskikoulumuistoihin.
– Keskiasteen ja lukioiden, miksei myös ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen lukukausimaksuja koskeva ehdotus. Se askarrutti mieltäni eniten. Muistan itse ajan, jolloin lahjakkaita jäi pois, koska vanhemmilla ei ollut varaa kouluttaa heitä.
Kirjastot sydämen asia
Mutta todellisia tabuja oli vain yksi, kertoi Sailas kirjan mukaan samaisessa Iltasanomien haastattelussa.
– Kirjojen lainaus ei tule maksulliseksi. Eikä se tulekaan niin kauan kuin minä tätä hommaa hoidan.
– Tämä johtuu siitä, että istuin aina kirjastossa lukemassa siitä saakka, kun isä minut vei sinne ensimmäistä kertaa ollessani 6-vuotias.
Vanhan valtauksesta luennolle
Jarkko Vesikansan kirjoittaman Sailaksen elämäkerran perusteella nuori Raimo Sailas oli maltillinen, perusasiat opiskeleva tarkkailija.
Vanhan valtaustakin Sailas kävi paikan päällä katsomassa, mutta häipyi aamuyöllä ja paineli seuraavana aamuna luennolle.
Kirjan mukaan Sailaksen radikaalein veto opiskeluaikoina taisi olla eroaminen kirkosta.
”Se oli irtiotto ahdistavasta uskonnollisuudesta, joka leimasi kotiseudun henkistä ilmapiiriä, ja kannanotto taantumuksellisena ja oikeistolaisena pidettyä kirkkoa vastaan.”