Kälviän kunnaneläinlääkärin työpisteellä on ruuhkaa. Heti aamusta pentutarkastukseen saapuu kahdeksan viisiviikkoista amerikan agitaa ja vastaanotolla on melkoinen vilske.
Vuoden alusta vilske kasvaa, sillä naapurissa sijaitsevien Kokkolan ja Kruunupyyn eläinlääkärin vastaanotot hiljenevät. Toiseen ei ole löytynyt hakijoita edellisen kaupungineläinlääkärin eläköidyttyä, toisesta lähtee lääkäri naapurikuntaan.
– Sieltä tulee asiakkaat meille, joten onhan se aikamoista. Katsotaan miten tästä selvitään, tuumii Kälviän kunnaneläinlääkäri Jenni Björkskog.
Eläinlääkärien virkoja on Suomessa avoinna kymmenittäin, sillä yksin työskentely vastuullisessa tehtävässä ei houkuta.
– Kunnaneläinlääkärin homma on aika työsidonnaista. Normaalin viikkotuntimäärän lisäksi tulee vielä päivystykset ja akuutit tapaukset, mitä tulee päivän mittaan.
Käytännössä eläinlääkäri tekee siis nelikymmentuntisen työviikon, jonka lisäksi hän päivystää ja hoitaa kiireelliset tapaukset. Kun päivystys alkaa perjantaina kello kaksi iltapäivällä ja kestää maanantaiaamuun kello kahdeksaan, työtä riittää.
– Minun ennätykseni yhtenä viikonloppuna on, että nukuin kolme tuntia. Kyllä silloin maanantaiaamuna väsytti, tunnustaa Björkskog.
Jenni Björkskog pitää työyhteisöä tärkeänä jaksamisen kannalta.
Osa-aikatyö lisääntynyt
Jos kaikki Suomen eläinlääkärit tekisivät täyttä työaikaa, tilanne olisi parempi. Suuri osa virassa olevista eläinlääkäreistä tekee kuitenkin osa-aikatyötä, jotta työmäärä jäisi edes jotenkin kohtuulliseksi. Kälviän eläinlääkäriasemalla työskentelee kolme eläinlääkäriä, joista kaksi tekee töitä osa-aikaisena.
– Itsekin teen 80-prosenttista työaikaa. Se on yksi keino hallita työmäärää, sanoo Björkskog.
Päivystystilanne ei juuri nyt ole aivan mahdoton, sillä alueen ilta- ja viikonloppupäivystykset jaetaan kuuden työssä olevan eläinlääkärin kesken. Päivystysviikonloppu tulee siis vain joka kuudes viikonloppu, arki-illan ja yön päivystys joka kuudes yö.
– Nyt on hyvä tilanne siltä osin.
Se, että eläinlääkärit joutuvat säätelemään työmääräänsä siirtymällä osa-aikatyöhön, ei tietenkään ole kestävä ratkaisu. Kestävä ratkaisu olisi se, että päivystykseen liittyvistä vapaavuoroista ennen ja jälkeen voitaisiin pitää kiinni, jolloin työaika pysyisi hallittavalla tasolla.
Lemmikkibuumi räjäytti pankin
Eläinlääkäripula ei ole uusi ilmiö, mutta tilanne oli jo hyvällä mallilla 6-7 vuotta sitten. Koulutusta oli lisätty siten, että eläinlääketieteellisestä valmistui riittävä määrä eläinlääkäreitä vuosittain, kun huomioidaan alan eläköityminen.
– Tilanne on pahentunut viimeisen kolmen vuoden aikana, kun korona toi mukanaan lemmikkieläinbuumin, kertoo Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Katri Kiviniemi.
Korona-aika ja etätyöt ovat innostaneet suomalaisia koirien ja kissojen hankintaan. Samalla kynnys hakeutua lemmikin kanssa eläinlääkäriin on madaltunut: halu panostaa eläinten hyvinvointiin ja puuttua pieniinkin oireisiin on lisääntynyt. Näissä oloissa eläinlääkärien määrä ei enää riitä ja Suomessa onkin käynnistetty kahden ministeriön voimin selvitys koulutustarpeen lisäämisestä.
– Eläinlääkäriliitto kannattaa maltillista koulutusmäärien nostoa. Sehän tietenkin vaikuttaa viiveellä eli ei sillä saada heti helpotusta lääkäripulaan, huomauttaa Kiviniemi.
Suuri vastuu ja yksintyöskentely tökkivät
Moni eläinlääkäri karsastaa paikkoja, joissa työskennellään yksin. Eläinlääkäreiden jaksamisesta on alettu puhua ja asialle on myös tehty jotain. On avattu auttavaa puhelinta kollegoiden kesken ja haettu keinoja tuen saamiseksi arjen työssä. Jenni Björkskog kuvaa yksin työnsä aloittavan kunnaneläinlääkärin tilannetta pahimmillaan.
– Annetaan käytännössä puhelin käteen ja sanotaan että tervetuloa töihin.
Ongelmaa yritetään ratkoa yhteisvastaanotoilla, jollainen Kälviälläkin on.
– Tärkeintä jaksamisessa on, että työ on kunnolla resursoitua, hyvin johdettua ja hyvin järjestettyä. Ja että perehdytys tehdään kunnolla, sanoo Kiviniemi.
Ryhmätyön edut on huomannut myös Jenni Björkskog.
– Kenenkään ei tarvitse olla ihan yksin. Saa apua jaksamiseen ja voi jutella potilastapauksista toisten kanssa.
Selvää on, että aikakin on muuttunut. Ympäri vuorokauden eläimille omistautuneita kutsumuseläinlääkäreitä on enää vähemmän.
– Aikaisemmin sitä ehkä vain hammasta purren puurrettiin menemään. Nykyään vastavalmistuneet eivät halua ottaa sellaista työtaakkaa, mitä kaksikymmentä vuotta sitten otettiin, arvioi Björkskog.
Bettina Mäkelä pitää hyvänä sitä, että Kälviällä eläinlääkäripalvelut toimivat.