Aloitin urheilujuttujen kirjoittamisen internetiin jo vuonna 1998, kun silloin markkinaa dominoinut Sonera Plaza teki isoja satsauksia yhdessä Sonera Zedin kanssa niin nettiin kuin mobiiliuutisointiinkin.
Pyöritimme toimintaa Sportslink Group –nimisen yrityksen kautta, minut kutsuttiin nuoren toimituksen päätoimittajaksi. Aikansa kaikki rullasi hyvin, mutta lopulta nimenomaan mobiilipuoli osoittautui kompastuskiveksi. Ideana oli valloittaa maailma mobiiliuutisoinnilla, meillä oli toimittajia liki kymmenessä eri maassa valmiina aloittamaan urheilu-uutisten suoltamisen matkapuhelimiin nyt jo ikivanhalla - mutta sinänsä edelleen pätevällä - SMS-tekniikalla. Nyt 17 vuotta myöhemmin ajatus kuulostaa kovin kaukaiselta; kenelläkään ei ollut tuolloin hajua mistään älypuhelimista, joilla pääsisi yksinkertaisen nopeasti ja halvalla ilmaisen uutismateriaalin kimppuun. Olimme valmiit tahkoamaan rahaa, mutta lopulta kävi niin, että yhdessäkään maassa ei päästy edes kaupalliseen tuotantoon käsiksi, kun rahahanat jo menivät kiinni. Olisiko joku kuitenkin haistellut tulevia trendejä meidän näkökulmastamme liiankin tarkkanäköisesti…
Kaikki muuttuu
Noista ajoista onkin muuttunut likipitäen kaikki. Toki aikaakin on kulunut. Yllättävän pitkään trendi oli se, että mediatalot uskoivat pystyvänsä mainosrahoitteisesti kattamaan nettimedian kustannukset. Niin ei ole käynyt. Maailmalla – ja meilläkin - on jo monin paikoin siirrytty maksumuurin taakse, mikä ei ole kuitenkaan romahduttanut sivustojen kävijämääriä – kunhan tarjolla on ollut laadukasta materiaalia, mistä lukijat ovat valmiita maksamaan pienen summan kuukaudessa. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että isojen mediatalojen nettisivustoilla on maksumuurin takana loistavaa ja kekseliästäkin nimenomaan nettimaailmaan kustomoitua materiaalia, sitten on edelleen ilmaissivustoja, joiden kehityskulku menee yhä enemmän pelkän rehevästi otsikoidun bulkkiuutisoinnin suuntaan. Jos sivusto pyörii mainosrahoilla, ei millään muulla kuin klikkauksilla ole enää merkitystä. Se on kaltaiseni paatuneen journalistin mielestä surullinen kehitys; jos ei ole laadukasta journalismia, ei ole pian koko mediaa. Ei ainakaan sellaisena, mikä sen alkuperäinen idea on.
Kohu-uutinen ”myy”
Olen seurannut työni kautta viime aikoina tarkasti erilaisten journalististen tuotosten klikkimääriä. On hämmentävää, kuinka eri tavalla lukija vastaanottaa materiaalia netissä / mobiilissa ja printtimediassa. Netissä eniten klikkejä keräävät ylilyöntiotsikot, joissa esiintyy mieluusti Kimi Räikkönen, Teemu Selänne, supertähti, hurja huhu, shokkiuutinen, kohusejase, ylipäätään mikä tahansa raflaava sensaatioyllätys. Näin otsikoimalla journalistiselta arvoltaan hyvinkin kevyt uutinen saattaa kerätä kymmeniä tuhansia lukijoita. Hyvin tehdyt haastattelut tai analyysit ja kolumnit eivät kerää klikkejä lähellekään samalla tavalla – oli sisältö miten kovaa kamaa hyvänsä. Eniten lukijoita nekin keräävät silloin, kun otsikko on väännetty raflaavammaksi, mitä ammattitaitoinen journalisti koskaan haluaisi. Ehkä olen liian vanhan liiton mies, mutta jokainen väkisin väännetty ylilyöntiotsikko kirpaisee syvältä.
Paperimedia ei kuole
Paperilehdissä asia on juuri päinvastoin. Lukija pyörittelisi päätään, jos hänelle tarjottaisiin samanlaisia ”nollauutisia” samanlaisilla sensaatio-otsikoilla. Sen sijaan hyvät haastattelut ja pohdiskeleva mielipidejournalismi ovat erittäin luettua materiaalia, ja ne herättävät keskustelua – puheenaiheita työpaikkojen kahvipöytiin ja torien kulmille. Juuri siksi uskon vahvasti, että vaikka monella mediatalolla menee nyt hiukan heikosti, ovat puheet printtimedian kuolemasta vahvasti liioiteltuja. Laatu puhuttelee – nyt ja aina. En millään jaksa uskoa, että keskimääräinen median kuluttaja muuttuisi pysyvästi niin pinnalliseksi, että haluaisi lukea ainoastaan muutaman rivin miniuutisia.
Kiitos
Ehdin kirjoittaa vuosituhannen vaihteessa Sonera Plazalle noin 500 urheilukolumnia. 18.9.2008 kirjoitin ensimmäisen Lex Hollo –brändiä kantavan kolumnin MTV3:lle. Tämä on 744:s ja samalla viimeinen. Maailma muuttuu ja siihen on kaltaiseni vanhan jääränkin sopeuduttava. Kiitos ja anteeksi.