Raviaiheiset uutiset keräsivät viime viikolla poikkeuksellisen paljon klikkauksia ja lukijoita. Harmi vain, että jutut olivat lajille kielteistä huomiota hankkivia. Kyseessä oli esitutkintavaiheeseen edennyt tapaus Katajan Kunnari.
Taakka ei ole yksin raviurheilun, vaan asia läpäisee koko yhteiskunnan. Negatiivissävytteiset jutut herättävät lukijoiden mielenkiinnon. Tiedotusvälineet ovat vastanneet huutoon vyöryttämällä kyltymättömien kuluttajien ahmittavaksi kohua ja kalmoja, sensaatioita ja seksiä.
Ravien osalta ongelma korostuu, kun lajiin liittyy ennakkoluuloja. Jutut, jotka vahvistavat ihmisten vallallaan olevia, usein harhaisia käsityksiä, myyvät, koska ne saavat kuluttajan äsähtämään: ”minähän tiesin!”. Nykyajassa vallitsee hillitön halu olla oikeassa. Sillä ei ole väliä, vaikka oikeasti olisikin väärässä.
Vapaana toimittajana tiedän kokemuksen kautta, minkä työn takana on saada raviaiheisia artikkeleita julki muissa kuin alan julkaisuissa. Välillä juttuidea teilataan, välillä ei saa vastausta lainkaan. Jos taas toimitukset haistavat skandaalinkäryä, silloin he saattavat jopa itse ottaa yhteyttä ja pyytää aiheen tiimoilta artikkelia. Mielellään tietenkin mahdollisimman mässäilevää.
* * *
Raveissa sattuu aina välillä ikäviä tapauksia, eikä niitä suinkaan pidä lakaista maton alle. Tällöin lajin kriisiviestinnän tulee kuitenkin olla askeleen valtamediaa edellä.
Viime viikolla ei näin ollut. Muun muassa näin raflaavilla otsikoilla kiihotettiin lukijoita:
”Loukkaantunut hevonen pakotettiin juoksemaan maaliin asti Oulun raveissa – piti lopettaa”
”Rääkättiinkö ravihevosta Oulussa?”
Iso osa artikkeleista oli raviurheilua tuntemattomien toimittajien tekemiä, ja sen kyllä huomasi. Tekstit sisälsivät asiavirheitä ja lajia kohtaan karkeaa kieltä. Lukijamäärät kohosivat korkealle, ja juttuja jaettiin ahkerasti sekä kommentoitiin alatyylisesti. Lunta tuiskutti raviurheilun tupaan enemmän kuin olisi ollut aiheellista.
Edu Kettunen on lausunut pistämättömästi: elämä on vahinkojen hallintaa. Alan olisi pitänyt iskeä julkisuuteen omilla asianmukaisilla tiedotteillaan heti, kun ilmoitus poliisin esitutkinnan käynnistämisesti tuli julki. Nyt korppikotkat pääsivät haistamaan veren.
No comments -politiikka ei toimi nykyaikana, kun tiedotusvälineet valvovat yötä päivää ja sosiaalinen media heittää herkeämättä lisää löylyä. Salaisuuksia ei ole, vaan kaikki kaivetaan ennen pitkää päivänvaloon.
Jos viralliset tahot eivät ota ajankohtaisia asioita viivyttelemättä esille, kertyy aiheen ympärille rankkoja spekulaatioita ja puolitotuuksia. Paitsi ripeyttä, tilanteesssa tarvitaan myös avoimuutta, nöyryyttä ja rehellisyyttä. Myönnetään tapahtunut, eikä selitellä.
* * *
Laji kuin laji tarvitsee näkyvyyttä kukoistaakseen. Kilpailu palstamilleistä ja lähetyssekunneista on tiukka.
Urheilutoimituksilla on käytössään lukija- ja katsojabarometrit, jotka pistävät lajit kiinnostavuusjärjestykseen. Ravit ei esiinny kärkipaikoilla, vaikka vinha iskulause sanookin sen olevan toiseksi suosituin urheilulaji Suomessa.
Yksi syistä siihen, miksi ravit ei kiri barometrien polttavimpaan ryhmään, on se, että hevosten urat huipulla kestävät vain vähän aikaa. Suuri yleisö vaatii sille tuntemattomimpien lajien ollessa kyseessä toistoja toistojen perään, jotta urheilija muuttuu kiinnostavaksi. Esimerkiksi viimeisimmän kansainvälisen ravuritähtemme Brad de Veluwen karriääri katkesi juuri silloin, kun oriin nimi alkoi tulla penkkiurheilijoille tutuksi.
Tämän tähden raviaiheissa mennäänkin usein henkilö eikä hevonen edellä. Jorma Kontion ura on kestänyt 50 vuotta, ja karavaani kulkee edelleen. Siinä ehtii jo verkkaisempikin sohvien sankari mukaan.
Varsinkaan printtimedialla ei kulje tätä nykyä kovinkaan kovaa, ja lukijapalautteeseen reagoidaan entistä herkemmin. Jokaisella raviurheilun ystävällä on mahdollisuus vaikuttaa. Lajimme piirissä on tarjolla suuria tunteita ja tarinoita sekä upeita persoonia uljaiden hevosten takana. Näitä jutun juuria pitää vain lannistumatta tarjota toimituksille. Uskotaan siihen, että väsytystaktiikka toimii ja hyvä voittaa lopulta pahan.