Kalevan kisojen suurin mediahuomio meni ansaitusti keihäsmiehille, Minna Nikkaselle ja Sandra Erikssonille. Kansainvälisen tähtikaartin takana nähtiin kuitenkin myös lupaavaa nuorten esiinmarssia.
Nuorista nimistä nousi ykkösenä esiin kepeästi ja teknisesti uljaasti askeltava 17-vuotias Alisa Vainio. Hän juoksi 10 000 metrillä huikean kilpailun. Aika 32.58,17 on Suomen naisten kaikkien aikojen tilastossa viides, tämän vuoden 19-vuotiaiden Euroopan kärkitulos sekä juniorien maailmanlistallakin sijalla viisi. Vain 43-kiloisen lappeenrantalaisen alkukausi oli nihkeä. Eskilstunan 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän juoksi kuitenkin esteissä pronssille ja 5000 metrillä neljänneksi. Kalevan kisoissa viitonen kulki 16 sekuntia kovempaa, mikä olisi tuonut Eskilstunasta pronssia.
Viime vuonna Vainio juoksi esteissä 17-vuotiaiden SE:n 10.15,72, tänä vuonna hän ei ole tuota aikaa hätyytellyt. Ykkösmatka taisi löytyä Kalevan kisoissa. Sympaattinen nuori nainen sanaili kilpailun jälkeen, että olisi hyvin vielä voinut jatkaa samaa vauhtia pidempäänkin. Hänen askeleellaan ja ruumiinrakenteellaan maraton ei taatusti ole tulevaisuudessa poissuljettu vaihtoehto. Mutta ennen sitä kannattaa viilata ratamatkoilta pois niin paljon kuin mahdollista.
Valoa 800 metrille
Toinen lupaava kestävyysjuoksulahjakkuus oli 800 metrillä pronssille kirinyt 17-vuotias naantalilainen Markus Teijula. Hän on noussut nopeasti rytinällä maan eliittiin, ennätys on parantunut kahdessa vuodessa 12 sekuntia. Toki 800 metrin tila on sikäli murheellinen, että ainoastaan Ville Lampinen (1.48,44) on alittanut tänä kesänä edes 1.51 rajan. Toivottavasti siihen saadaan muutos lauantaina Kuortaneella, missä on mukana Kalevan kisojen kuudesta parhaasta juoksijasta viisi. Teijula on sikäli mielenkiintoinen, että hän on juossut 100 metriä 11,44, 200 metriä 23,15 ja 400 metriä 49,21. Maksiminopeus on jo nyt samaa luokkaa kuin Ville Lampisella. Kun vielä nopeuskestävyys ja kestävyys saadaan reivattua riittävälle tasolle, on kaverissa ainesta mihin tahansa. Nopeuden puolesta hän on jo valmis 1.49-alkuisiin tuloksiin. Ja se on 17-vuotiaalle pahuksen kovaa kyytiä. Ikäluokan SE on Joonas Rinteen 1.51,02, mutta veikkaan ettei ole enää lauantain jälkeen.
Hyvä oli myös 16-vuotiaan Tomi Lehdon seitsemäs sija ja aika 9.26,18 esteissä. Kaveri vei allekirjoittaneelta viime vuonna P15-sarjan 800 metrin SE:n, lisäksi hän on juossut puolimaratoninkin 1.19.29. Laajaa skaalaa riittää, mistä ponnistaa kohti tulevaisuutta.
Raju aitabuumi
400 metrin aidoissa 21-vuotias Joni Vainio-Kaila ahdisteli jopa Oskari Möröä ja juoksi hienon ennätyksensä 51,16. Aitabuumi on selkeästi päällä. Suhteessa vielä rajumpi ratakierroksen aitatulos nähtiin viime viikolla ihan muualla kuin Porissa. 16-vuotias superlahjakkuus Viivi Lehikoinen paineli Georgiassa nuorten olympiafestivaaleilla suvereeniin voittoon huikealla ajalla 57,74. Sillä olisi voitettu myös Porissa. Euroopasta ei löydy yhtäkään edes 17- tai 18-vuotiasta, joka olisi juossut tällä kaudella kovempaa. 1999-syntyneiden maailmantilastossa edellä on kaksi juoksijaa. Nooralotta Nezirin valmentajan Jussi Ihamäen tulo valmennustiimiin yhdessä Mervi Laurenin kanssa on jalostamassa Lehikoista kovaa vauhtia eteenpäin.
Uusi Elmo
Kovan tason lahjakkuus on myös 20-vuotias kymmenottelija Elmo Savola. Hän teki 22-vuotiaiden EM-kisoissa ennätyspisteensä 7743, mutta kehityspotentiaalia on vielä paljon. Porissa Savola otti uransa ensimmäisen mestaruuden.
Naisten moukarissa 20-vuotias Inga Linna pisti Merja Korpelan kahdeksan vuoden voittoputken poikki heitettyään 67,29. 70-metrinen on vain ajan kysymys. Moukarissa on sekä miesten että naisten puolella kasa nuoria lupauksia, joten lajin tulevaisuus näyttää hyvältä.
Lisäksi miesten kolmiloikan ja seipään finaalissa nähtiin tukku nuoria kavereita, joilla on hyvä kehitystahti päällä.
Seiväslupauksilla pientä tasannetta
Kun nyt nuorista lahjakkuuksista puhutaan, on nostettava esille hallikaudella huikeasti hypänneet 17-vuotiaat seiväsnaiset Wilma Murto ja Elina Lampela. Murto hyppäsi hallissa 440 ja Lampela 432, kesän aikana Murto on päässyt 420 ja Lampela 416. Kaksikosta kohuttiin talvella mediassa valtavasti. Joku voisi ajatella, että se on ollut liikaa. On kuitenkin muistettava, että seiväs on äärimmäisen herkkä olosuhdelaji ulkona, hallissa olot ovat aina vakiot. Ei kummankaan lahjakkuus ole mihinkään kadonnut, kyse on enemmänkin olosuhteista sekä totuttelemisesta järeämpiin välineisiin. Toki kummankin itseluottamuksen kannalta olisi toivottavaa, että loppukaudesta lisäsenttejä löytyy.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä