Jose Mourinhon inhorealistinen pelitapa on tuottamassa portugalilaismanagerille jälleen yhden mestaruussulan hattuun. Jos ihmeitä ei tapahdu, on Chelsea Valioliigan mestari.
Sunnuntaina Arsenalia vastaan Mourinhon tavoite oli selkeästi maaliton tasapeli ja sen hän sai. Näin ollen eroa muihin on kymmenen pistettä, kun jäljellä on viisi ottelukierrosta. Mourinhon filosofia on tärkeimmissä peleissä inhorealistinen, mutta se toimii. Häntä voidaan syyttää tylsästä pelitavasta, mutta vain tulokset ratkaisevat. Kun Chelsealla on jäljellä vierasottelut Leicesteriä ja West Bromwichia sekä kotipelit Crystal Palacea, Liverpoolia ja Sunderlandia vastaan, on käytännössä mahdottomuus, että se menettäisi vielä 10 pistettä.
UCL-paikoista kova taistelu
Kamppailu kahdesta muusta suorasta UCL-paikasta on tiukka. Arsenal ja Manchester City ovat tasapisteissä, Manchester United niistä kahden pisteen päässä. Arsenalilla on pelattuna yksi ottelu muita vähemmän. Kovin paha loppuohjelma ei ole kenelläkään. City kohtaa vielä Tottenhamin vieraissa, Arsenal matkaa ManU:n vieraaksi toiseksi viimeisellä kierroksella. Kuudessa viime pelissä Arsenal on repinyt 16 pistettä, ManU 12 ja City vain yhdeksän.
Kuukausi sitten ManCity oli viiden pisteen päässä Chelseasta, mutta tappiot Burnleylle, Crystal Palacelle ja ManU:lle söivät mahdollisuudet mestaruuteen. Tätä taustaa vasten on lähinnä kummallista, etteivät Cityn sheikit ole vielä kävelyttäneet manageri Manuel Pellegriniä lankulle. Kauden jälkeen se on kuitenkin väistämätöntä.
Veristä draamaa putoamisviivalla
Putoamistaistelussa Burnleyn ja QPR:n tilanne alkaa olla jo liki toivoton. Sunderland, Hull, Leicester ja Aston Villa ovat nekin vaaravyöhykkeessä. Leicester on ottanut nyt putkeen neljä voittoa, joten se on vahvoilla. Perinteinen Newcastle on ajautunut jo seitsemän ottelun tappioputkeen, joten tammikuussa managerinpostin ottaneella John Carverilla on edessään haastava urakka. Lauantaina Newcastle kohtaa Leicesterin vieraissa, ottelu on molemmille ehdottomasti kauden tärkein. Putoamisviivan yläpuolella sinnittelevien lohtu on se, että ensimmäisenä viivan alla oleva Sunderland pelaa kahdella viimeisellä kierroksella vieraissa Arsenalia ja Chelseaa vastaan. Karmaisevan kova loppuohjelma on myös pisteen Sunderlandia edellä olevalla Hullilla, joko kohtaa vielä Liverpoolin, Arsenalin, Tottenhamin ja ManU:n. Putoamiskamppailussa tulee verinen, se on helppo ennustaa.
Bournemouthin sensaatio
Putoajista ei varmuutta ole, mutta kaksi nousijaa tiedetään. Watford palaa Valioliigaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Kummajainen Bournemouth varmisti käytännössä nousunsa maanantaina. Seura ei ole koskaan pelannut pääsarjatasolla, pääosan ajasta se on viettänyt kolmannella sarjatasolla. Vuonna 2009 seura oli jo katoamassa jalkapallokartalta talousongelmien vuoksi. Kun venäläisomistaja Maksim Demin avasi kukkaronsa, alkoi seuran uusi elämä: Ykkösliigaan nousu tapahtui jo 2010, Championshipiin joukkue kamppaili itsensä 2013. Ja nyt se pelaa ensi kaudella Valioliigaa. Mikä on taustoihin ja joukkueen pelaajiistoon nähden iso ihme.
Serie A:n Fiorentinassa ja Valioliigan Southamptonissa viisi edelliskautta pelannut kokenut puolalaismaalivahti Artur Boruc on ollut yksi nousun kivijalkoja. Hänen taakseen on tehty Mestaruussarjassa toiseksi vähiten maaleja, vaikka edessä pelaavaa puolustuslinjaa ei voi valtavasti ainakaan meriiteillä hehkuttaa. Alakerran avainpelaajat ovat kaikki klassisia alasarjajyriä, eikä keneltäkään löydy pääsarjatason kokemusta. Okei, on siellä toki 37-vuotias Irlannin maajoukkuekonkari Ian Harte – joka on pelannut Valioliigan lisäksi myös Espanjan liigassa – mutta hän ei juuri ole peliaikaa saanut, ainoastaan neljässä ottelussa. Lisäksi Adam Smith pelasi kolme vuotta sitten Tottenhamin paidassa 14 valioliigaminuuttia. On selvää, että nimenomaan puolustukseen joukkue kaipaa kipeimmin pääsarjatason vahvistuksia.
Keskikentältä kokemusta sen sijaan jo löytyy. Dan Gosling on pelannut liigaa Evertonissa ja Newcastlessa, Andrew Surman Wolverhamptonissa ja Norwichissa sekä Junior Stanislas West Hamissa.
Edessä valtavat haasteet
Kauden 45 ottelussa Bournemouth on jyrännyt peräti 95 maalia. Syy löytyy kärkimiehistä. 23-vuotias Callum Wilson on paukuttanut 20 osumaa, kokenut ranskalainen Yann Germorgant 15 ja Brett Pittman 13. Heistä vain Germorgantilla on yhden kauden pääsarjakokemus, Ranskan liigan Arlesista. Cardiffista lainalla oleva Kenwyne Jones on sentään pelannut yli 200 Valioliigaottelua, mutta hän on päässyt kauden aikana pelaamaan vain 40 minuuttia, kaikki vaihdosta. Maaleja syntyi yksi.
Näillä pelimerkeillä 37-vuotias manageri Eddie Howe on tehnyt fantastista työtä. On kuitenkin päivänselvää, että tällaisella miehistöllä joukkue palaa Valioliigasta vuoden kuluttua bumerangina takaisin. Isoja satsauksia olisi tehtävä, riittävätkö pelimerkit? Valtava haaste on siinäkin, että seuran kotistadionille Goldsandsille mahtuu vaivaiset 12 000 katsojaa. Lisäksi Bournemouthille on kertynyt kolmen viime vuoden aikana tappiota yli 20 miljoonaa puntaa, mutta toki asia nyt korjaantuu Valioliigan bonuksien ja TV-rahojen myötä. Silti yhtälö on ensi kaudeksi todella haastava, mutta onpahan ainakin mielenkiintoista päästä seuraamaan, kuinka joukkue historiansa ensimmäisellä pääsarjakaudella pärjää.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä