ManU:lla on noin kymmenkunta loukkaantunutta pelaajaa, keskikenttäpelaajat pelaavat toppareina ja muutoinkin avaus on C-luokkaa. Kyseessä lienee ehkä heikkotasoisin ManU:n avauskokoonpano Valioliigan historiassa ManU-Arsenal -ottelupareissa.
Arsenalilla taas ei suuria loukkaantumishuolia ja joukkue on edelleen tiukasti mestaruustaistelussa mukana. Tulos?
C-joukkue iskee kolme häkkiä Arsenalia vastaan. Niinpä tietysti. Hölmöähän se olikin odottaa maailman muuttuneen.
Jos Arsenal ei oikeasti voita mestaruutta tällä kaudella, jolloin on kärkijengien surkein taso vuosikymmeniin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Wengerin siirtyminen johtoportaaseen tai johonkin mahdollisimman kauas päävalmentajan paikalta.
Mikään ei ole muuttunut vuosikausiin Arsenalissa, eikä muutu niin kauan kuin Wenger siellä huseeraa.
Mahtavan esimerkin muuttuneesta maailmankuvasta tarjoaa Pohjois-Lontoon toinen suuri. Pochettino on muuttanut koko Tottenhamin maailman ylösalaisin. Argo on antanut samalla lailla kasvot uudelle Spurssille kuin Diego Simeone teki Atleticolle. Luuserilaumasta on luotu voittavia pelaajia ja ennen kaikkea voittava joukkue. Vain harvat managerit maailmassa pystyvät muokkaamaan koko seuran habitusta.
Siinä missä ennen Spurs suli kuin Arsenal konsanaan, nyt sen tekemisessä on sellainen draivi, ettei tarvitse edes epäillä etteivätkö he nousisi, jos se on tarpeen. Viimeisin esimerkki Swansea-pelistä. Tappiolta voittoon. Taas. 17 pistettä tappioasemista tämän kauden Valioliigapeleistä.
Henkisen puolen valmentajien rekrytointi vuosi-puolitoista sitten kantaa hedelmää. Joukkueen työmoraali, sitoutuminen, joukkuehenki, loppuun asti pelaaminen on uskomattomalla tasolla. Viikonlopusta toiseen.
Vakuuttavin ja uskottavin Spurs vuosikymmeniin.
Sama vanha Arsenal kuin viimeisen vuosikymmenen aikana.
Big Sam ei saanut "kostoansa"
Tuskin fiksuna aikuisena miehenä sellaista varsinaisesti halusikaan, mutta veikkaan silti, että se olisi tuntunut hyvältä, jos vanha seura olisi kaatunut. Ehkä vielä paremmalta jos Sunderland olisi voittanut ensimmäisen puoliskon pelityylillään; eli pitkien pallojen roiskimisella. Se olisi ollut aika ironinen kotiinpaluu Sam Allerdycelta.
Neljä vuotta West Ham luotsina, eikä Allerdyce koskaan vakuuttanut ja sulattanut Hammers-kannattajien sydämiä täysin. Liian simppeliä/roiskivaa jalkapalloa fanien mielestä. Liian puolustusvoittoista. Liian mielikuvituksetonta. Big Samin vastaus Hammers-kannattajille saatiin hänen elämäkerrassaan, missä Allerdyce totesi fanien olevan "harhaanjohdettuja". Ikään kuin he eläisivät omassa mielikuvitusmaailmassaan eikä reaalimaailmassa. Nykyjalkapalloa pelataan Allerdycen mukaan tulos edellä, materiaalin oikeuttavalla tasolla, ei pelkällä "West Ham Way:llä".
Työnsä hän teki neljän vuoden ajan kuitenkin hyvin, ei siitä pääse mihinkään. Ehkä aika oli vain seuraavalle askeleelle. Slaven Bilic(ja ennen kaikkea Dimitri Payet) on tuonut ripauksen fantasiaa West Hamin pelaamiseen, mutta kyllä sekin edelleen perustuu kontrolloituun ja kurinalaiseen puolustuspeliin. Hyvät pohjat Allerdyce silti Bilicille loi ja ansaitsee kyllä kunnioitusta Hammers-faneilta, vaikkei sydämiä valloittanutkaan.
Tällä hetkellä ei ole mitään väliä millä pelityylillä pisteitä tulee, sellaisessa vaarassa Sunderland on tippua. Samalla tahriintuisi Allerdycen CV, sillä hän ei ole koskaan ollut Valioliigasta tippuvassa joukkueessa.
Kotkat syöksykierteessä
Ei yhtäkään voittoa viimeiseen 10 otteluun Valioliigassa ja vajoaminen kohti sarjataulukon alapäätä kierros toisensa jälkeen. Voiko alkukauden komeetta Crystal Palace ajautua vielä putoamistaistoon?
Oman forminsa perusteella sanoisin että helpostikin, pelejä on kuitenkin jäljellä vielä 11, mutta toisaalta putoamisviivan tuntumassa olevat joukkueet eivät välttämättä niin paljon pisteitä napsi, jotta se olisi ainakaan todennäköinen skenaario.
Kymmeneen viimeiseen otteluun kuusi tehtyä maalia. Connor Wickham osui jopa kahdesti West Bromwichia vastaan, tarkoittaen sitä että Palacen hyökkääjillä on yhteensä jo 4 maalia tältä kaudelta! Neljä! Eli vähemmän mitä on hyökkääjiä yhteensä! Jos tämä kausi jotain on Pardew'lle opettanut, niin sen että määrä ei korvaa laatua. Ensi kaudeksi mieluummin 1-2 laadukasta hyökkääjää kuin 4-5 tusinatavaraa.
Lisäksi puolustus alkanut vuotaa hälyttävästi. Kauden ensimmäisellä puoliskolla yhteensä 16 päästettyä, nyt jo 19 vaikka kauden toista puoliskoa pelattu vasta kahdeksan ottelun verran.
Kotkien lento on katkennut jo aikoja sitten, mutta mahdollisuudet kaikkien aikojen mahalaskuun ovat tätä menoa vielä olemassa.