Tämän vuoden Tour de Skistä tuli suomalaisille totaalinen painajainen. Lääkintä- ja terveydenhuolto-osastolla on perusteellisen palaverin paikka. Mitä oikein tapahtui ja miksi?
Alun perin Suomi valitsi viisi miestä ja viisi naista Tourille. Heistä Sami Jauhojärvi ja Lari Lehtonen sairastuivat jo ennen kilpailuja. Kolme miestä ja viisi naista jäi jäljelle; heistä kaikki miehet keskeyttivät ja naisista Alpe Cermisin päälle kipusivat lopulta ainoastaan Anne Kyllönen ja Aino-Kaisa Saarinen. Loppusijoitukset olivat 12:s (Saarinen) ja 13:s (Kyllönen), joten Tourista tuli suomalaisittain historian huonoin. Saarinen kiipesi loppunousun tänään 40 sekuntia Kyllöstä kovempaa. Molemmat väläyttivät Tourilla kertaalleen. Saarisen kohdalla pieni alavire selittyy syksyn ja alkutalven pitkällä loukkaantumisella, Kyllösen esitykset sen sijaan ailahtelivat omituisen paljon, vaikka hankaluutensa hänelläkin syksyllä oli. Toisaalta Kyllönen on ollut monesti huippukunnossa liian aikaisin, mutta arvokisoissa ei ole enää liikkunut yhtä liukkaasti. Olisiko tämä enne siitä, että nyt kuntohuippu osuu Faluniin? Toivottavasti.
Kilpailullista menestystä vielä paljon synkempää on se, että sairastapauksia tuli niin tolkuton määrä, puhuttiin jo epidemiasta. Olisiko sairastuneet urheilijat pitänyt eristää aikaisemmin, olisiko mitään ollut tehtävissä? Miettikääpä, jos sama tapahtuisi vaikkapa Falunin MM-areenalla. Se olisi kansallinen katastrofi, mitä toki oli hiukan pienemmässä mittakaavassa tämäkin.
Olympiakomitean huippu-urheiluosaston iso painopiste on ollut nimen oman ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa. En toki syytä tätä porukkaa, mutta kyllä tämä case Tour on käytävä tiiviillä sihdillä läpi; kun näin kollektiivisesta sairastumiskierteestä puhutaan, on hyvin todennäköistä, että jossain on tehty virheitä. Näin ei saa käydä enää koskaan.
Norjalaisnaiset yli ymmärryksen
Päätoskiipeämisessä ei sunnuntaina nähty suuria yllätyksiä. Martin Johnsrud Sundby vei odotetusti miesten kilpailun ja Petter Northug pystyi pitämään kakkospaikkansa Jevgeni Belovin ahdisteluista huolimatta. Naisten kilpailu oli jo ennalta taputeltu, kun uransa ensimmäisen Tourin voittoa juhlinut Marit Björgen oli täysin ylivoimainen. Vain Therese Johaugin lauantain yhteislähdön loppukiri söi Björgeniltä mahdollisuuden kuolemattomuuteen; ilman sitä tappiota hän olisi voittanut jokaisen Tourin osakilpailun, mitä ei ole nähty koskaan ennen. Enkä tiedä nähdäänkö koskaan tulevaisuudessakaan. Yllätys ei ollut sekään, että Therese Johaug ajoi Heidi Wengin jyrkällä kiinni ja meni menojaan kakkoseksi. Nelossijasta käytiin huima kamppailu. USA:n Elisabeth Steven ajoi Tourin ensikertalaista ja vielä kauden alussa suurelle yleisölle täysin tuntematonta Ragnild Hagaa minuutin kiinni ja jätti jo häntä, mutta Haga ohitti jenkin uudelleen ja kaksikko tuli lopun huimaa kirikamppailua rinta rinnan. Norjalainen oli lopussa vahvempi ja varmisti norjalaisille huikean neloisvoiton.
Valtavista tasoeroista kertoo se, että Haga jäi Björgenistä peräti 7.32 ja 10 minuutin sisällä mäen päälle tuli ainoastaan kymmenen urheilijaa. Onko tällainen enää hauskaa? Muiden kuin norjalaisten mielestä…
Maailmancupin rytmi on armoton, viikon päästä Otepäässä hiihdetään sprintit ja parisprintit, kahden viikon päästä palataan Venäjän Rybinskissä normaalimatkoille. Se on tosin ollut perinteisesti kilpailu, joka on jäänyt aika monelta väliin. Suomalaisten on nyt saatava pikaisesti porukka terveeksi, sitten jokunen viikko asiallista harjoittelua ja takaisiin kisa-areenoille. Tosin helmikuussa cupia hiihdetään enää Östersundissa juuri Falunin MM-kilpailujen alla. Niinpä Jämin SM-kilpailuille tammi-helmikuun vaihteessa tulee tänä vuonna aivan poikkeavan suurta painoarvoa, kun lopullisia MM-valintoja tehdään.