Iivo Niskasen valmistautuminen Falunin MM-kilpailuihin ei ole mennyt ihan putkeen. Edellinen startti on peräisin Tour de Skin Toblachin osakilpailusta 8. tammikuuta. Sen jälkeen mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan.
Vuosi sitten ennen Sotshin olympiamenestystä Niskanen hiihti samassa ajassa ennen arvokisoja kolme hienoa SM-starttia, nuorten maailmanmestaruuden sekä upean maailmancupin kisan Toblachissa. Nyt samanlaisia kuntoa virittäviä rutistuksia ei ole tullut, joten onko syytä olla huolissaan?
Jatkuva sairastelu on kiusannut Niskasta jo Tour de Skiltä asti. Nuori mies teki valmentajansa Olli Ohtosen mukaan ensimmäisen maksimivauhtisen harjoituksen sairastelunsa jälkeen viime viikolla. Valmentajan mukaan mies on kunnossa ja kaikki valmista MM-kilpailuihin. Tämä toki kuluu valmentajan rooliin; jos hän menettää uskonsa, menettää urheilijakin. On selvää, ettei Niskasen tilanne ajatellen Falunia ole optimaalinen. Ei kukaan halua pitää puolentoista kuukauden kilpailutaukoa ennen arvokisoja, jos ei ole pakko. Tosin Niskanen hiihtää ensi viikonloppuna näillä näkymin kilpaa. Mutta ei suinkaan Östersundin maailmancupissa, vaan Kainuun piirinmestaruuskilpailuissa. Mielenkiintoinen ratkaisu, sillä Östersundissa olisi ollut hyvin MM-yhdistelmäkilpailuun valmistava vapaan tyylin 15 kilometriä. Mutta eivätköhän herrat Ohtonen & Niskanen tiedä, mitä tekevät.
Ketelä on jokerikortti
Hiukan sekasortoiset lähtökohdat MM-areenalle on koko maastohiihtojoukkueella. Kerttu Niskasen ja Riitta-Liisa Roposen kunto on ollut lupaavassa nousussa, Toni Ketelä puolestaan esittäytyi kansainvälisesti erittäin vakuuttavasti Otepäässä. Härkämäinen Ketelä voi hyvinkin olla näiden kisojen yllätyspommi. Mies on loppusuoralla nopea kuin piru ja hallitsee myös taktisen puolen. Kun sprintti vielä hiihdetään hänen paraatityylillään perinteisellä, mikä tahansa on mahdollista. Itse asiassa Ketelä saattaa olla jopa Suomen joukkueen vahvin mitaliehdokas. Sami jauhojärvellä on ollut omat ongelmansa, Aino-Kaisa Saarinen on melkoinen arvoitus ja Anne Kyllösen kausi on ollut yhtä vuoristorataa.
Matti Heikkinen on hiihtänyt tasaisimman kautensa aikoihin, mikä lupaa hyvää. Valmistautuminen on sujunut pitkästä aikaa suunnitelmien mukaan. Heikkisen vahvimmat matkat tulevat olemaan yhdistelmähiihto ja vapaa 15 kilometriä. Miesten pakka on ollut maailmancupissa aika iloisesti sekaisin koko kauden ja erot ovat olleet todella pieniä lähes kisoissa kuin kisoissa. Toki Martin Johnsrud Sundby, Dario Cologna ja Petter Northug ovat olleet tuon tuosta kärkikahinoissa, mutta rivissä ei ole tällä hetkellä yhtään hiihtäjää, joka vaikuttaisi voittamattomalta. Naisten puolella kaikki on toisin. Marit Björgen on ollut jopa järkyttävämmässä kunnossa kuin koskaan ennen, Therese Johaug ja Heidi Weng seuraavaksi kovimmat selkeällä erolla kaikkiin muihin. Hyvä kysymys on, millä matkalla tämän kolmikon voisi murtaa? Yhdistelmähiihto, kympin vapaa ja 30 kilometrin perinteinen sopivat kaikille heille. Vahva veikkaukseni on, että näillä matkoilla ei muita palkintopallilla nähdä. Paras sauma voisi olla 30 kilometrillä, jos norjalaiset eivät jostain syystä pidä vauhtia alusta asti. Mutta kyllä he pitävät.
Sotshissa norjalaiset epäonnistuivat poikkeuksellisen pahasti välinepuolella. Falunissa olot ja lumi ovat kuitenkin paljon kesymmät hallita, joten tästä eivät muut nyt helpotusta saa.
Mäessä tuskaista vääntämistä
Mäkihyppääjien kausi on ollut melkoinen pannukakku – Jani Klingasta tuli päävalmentaja ja Kari Ylianttilasta valmennuspäällikkö. Kesällä ja syksyllä uhottiin, että nyt on harjoiteltu kuten pitää. Kausi alkoikin hyvin, kun Klingenthalin avausviikonloppuna tuli joukkuemäestä neljäs sija. Sen jälkeen tulokset ovat pudonneet suorastaan kammottavalla syöksyllä. Vaikka viime kautta pidettiin täydellisenä pohjanoteerauksena, tämä on ollut maailmancupin pisteiden valossa vielä surkeampi. Onneksi Lauri Asikainen on viimein selättänyt selkävaivansa, hänellä on yhä potentiaalia kohtuulliseen MM-menestykseen. Joukkue valitaan vasta tulevan viikonlopun jälkeen. Osa hyppää Vikersundin lentomäessä, osa Lahden Continental Cupissa. Asikainen ja Jarkko Määttä lienevät varmoja miehiä joukkueeseen, todennäköisesti myös Hannu Lepistön opeilla kuntoutuva Janne Ahonen. Erittäin hyvä kysymys on, pitäisikö loput miehet valita nuorista tulevista sankareista, eikä heistä, jotka ovat maailmancupissa kyntäneet kilpailusta toiseen? Ensin mainituille MM-kilpailut olisivat kiihottava ja kuumottava mahdollisuus, jälkimmäiselle porukalle todennäköisesti vain jatkumoa tähän asti tapahtuneelle. Naisten puolella Julia Kykkäseltä odotettiin läpimurtokautta, mutta paras sijoitus maailmancupissa on 15:s ja sijoituksia 20 parhaan joukkoon on vain kolme.
Ilkka Herola tulee vielä
Yhdistetyn joukkueeseen valittiin lkka Herola, Leevi Mutru, Jim Härtull, Eetu Vähäsöyrinki ja Jussi Salo. Herolan kautta on vaivannut pieni ylirasitustila, eikä hiihto ole kulkenut entiseen malliin. Viime keväänä Holmenkollenilla tuli nelossija ja tuolloin uumoiltiin, että tällä kaudella alkaa putoilla palkintopallisijoituksia. Kauden paras sijoitus on kuitenkin vasta yhdeksäs. Val di Fiemmen tuoreimmassa MC-kisassa ero kärkeen oli kuitenkin enää 35 sekuntia, joten orastavia nousun merkkejä on näkyvissä. Josko sittenkin kaikki osuisi Falunissa kohdalleen?
Leevi Mutrusta voi sanoa kuten Rokka Asumaniemestä Tuntemattomassa Sotilaassa: Mutrun poika kun oppii hiihtämään, siinä sinulla on oikea pääperkele. Hänen paras MC-sijoituksensa on vasta 30:s, mutta potentiaalia selkeästi on. Jim Härtullin kunto on nousussa, Sapporon edellisessä maailman cupissa hän oli jo 21:s. Eetu Vähäsöyringin valinta joukkueeseen tuli täysin puun takaa. Hän oli kauden avauksessa Rukalla 56:s, sen jälkeen on tusinasijoituksia Continental Cupista ja Universiadeissa pari viikkoa sitten mies oli sijoilla 11 ja 18, molemmissa kilpailuissa tuli pataan Mikke Leinoselta, joka ei joukkueeseen mahtunut. Ehkä päävalmentaja Petter Kukkonen tietää jotakin, mitä me muut emme.
Kovin rotevaa mitalisaalista ei Falunista voi hyvällä tahdollakaan odottaa. Edes viestimitalit eivät ole millään lailla saletissa. Mäestä ja yhdistetystä ei lusikoita tule. Heikkinen, Ketelä, Niskaset, siinä pienet saumat. Jos kolme mitalia tulee, se tarkoittaa jo selkeää onnistumista näistä askelmerkeistä. Kaksi vuotta sitten Val di Fiemmestä tuli vain naisten parisprintin pronssi, Sotshista viisi mitalia. Nyt otetaan taas todennäköisesti hiukan takapakkia.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä