Veikkausliigan kausi 2015 jää historiaan ennätyksellisen jännittävänä. Mestaruudesta, mitaleista, putoamisesta ja karsintaan joutumisesta pelattiin viimeisen ottelukierroksen viimeisille minuuteille saakka.
Normaalia aaltoliikettä kenties, mutta silti. On ollut sellaisiakin kausia, kun kaikki on ratkennut jo kierroskaupalla ennen liigan päättymistä. Esimerkiksi kaudella 2011 HJK:n mestaruusmarginaali oli älyttömät 27 pistettä. Viimeksi yhtä tasaista molemmissa päissä oli 2009, kun HJK oli mestari kolme pistettä edellä Honkaa ja TPS:ää, alakerrassa RoPS ja JJK olivat tasapisteissä, putoajan ratkaisi maaliero.
Piristävää vaihtuvuutta
Aika mielenkiintoista on sekin, että verrattuna juuri tuohon vuoteen 2009, kuusi joukkuetta ei enää ole liigassa 2015; Honka, TPS, Haka, Tampere United, MyPa ja JJK ovat lähteneet, tilalla ovat Ilves, KTP, HIFK ja SJK, kun joukkuemäärä on pudotettu 12:een. Vaihtuvuus on ollut poikkeuksellisen suurta, mutta pelkästään piristävää. Helsingin paikallispelit olivat huikeita kovine yleisömäärineen, SJK on tullut ilmeisen lopullisesti suomalaisen jalkapallon huipulle, Tampereelle saatiin erittäin hyvä noste ja Ilveksen yleisömäärät olivat läpi kauden erinomaisia. KTP joutuu vielä pelaamaan sarjapaikastaan PK-35:n kanssa. Jos rehellinen olen, toivon mieluummin että perinteinen Kotka säilyisi.
Nousukarsinnat loistoidea
Ensi kaudella liigaan tulee taas uusi joukkue, kun PS Kemi nousi. Lapin derbyjä ei olekaan aikoihin liigassa pelattu, edellisen kerran 1980-luvulla. Mielestäni nousukarsintojen palauttaminen liigaan viiden vuoden tauon jälkeen oli erittäin järkevä päätös. Sen ansiosta todella monella joukkueella oli pelattavaa aivan loppuun asti. Jos jossakin, niin tässä kohtaa voidaan ottaa seitinohut yhteys jääkiekkoliigaan. Sinne ei ole noustu kuin kabinetin kautta enää miesmuistiin. Bisnekselle ehkä hyvä, mutta urheilullisesti kaameaa. Siinä missä kiekkoliigassa pelataan jo kauden puolivälin jälkeen iso tukku merkityksettömiä otteluita, jalkapallossa panokset säilyvät loppuun saakka. Veikkausliigan yleisökeskiarvo oli tällä kaudella 2574, paras sitten vuoden 2008. Alkukauden kiekkoliigan yleisökeskiarvo on ollut alle 4200 katsojaa. Ei nyt ihan heti tule mieleen, koska keskiarvot olisivat olleet yhtä lähellä toisiaan. Eroa toki on vielä, mutta olen varma, että urheilullisuuden kautta Veikkausliiga pystyy jatkossa kuromaan eroa kiinni entisestään. Toivoa toki sopii, että se tapahtuisi Veikkausliigan katsojamäärien kasvuna, ei kiekkoliigan lukemien heikentymisenä. Ennusmerkit tosin viittaavat siihen, että Liigan olisi pikaisesti keksittävä jotakin uutta lääkettä, imu pienenee koko ajan.
SJK huipulla jäädäkseen
Veikkausliigan näkyvyys kasvoi tällä kaudella mediassa selkeästi. Osasyy siihen oli varmasti tiukalla sarjatilanteella. Myös uusi kukko SJK herätti ansaittua huomiota. Seinäjoella on tehty valtavan upeaa työtä, joka palkittiin jo nyt. Ensi kaudella joukkue pelaa uudella stadionillaan ja myös Mestarien liigassa. Vaikka stadionista velkaa tuleekin, on SJK:lla kaikki ainekset vakavaraiseksi seuraksi. HJK on saanut viimeinkin varteenotettavan haastajan.
SJK:n isoimmat kysymykset ensi kautta ajatellen ovat ne, jääkö Simo Valakari seuraan ja saako SJK riittävän hyviä vahvistuksia pystyäkseen pelaamaan kunniakkaasti eurokentillä? Mestariseura, ammattilaistoiminta ja uusi stadion ovat kaikki valttikortteja, kun uusia pelaajia aletaan etsiä. Niitä tarvitaan, jos ja kun tavoitteena on pelata lähivuosina vaikkapa Eurooppa liigan lohkovaiheessa. Mahdotonta se ei missään tapauksessa ole.
Kyetäänkö noste hyödyntämään?
Ensi kausi on jo nyt näistä lähtökohdista erittäin mielenkiintoinen. Millainen on kuuden mestaruuden putkensa hajottaneen HJK:n vastaisku SJK:lle? Pystyykö loistavan kauden pelannut RoPS roikkumaan yhä mukana mitalitaistelussa? Kuka muu sinne nousee? Helsingin paikallispelien kiihkeys jatkuu taatusti, Lapissakin mitellään aidosti pohjoisen herruudesta. Ja ennen kaikkea, kuinka Veikkausliiga itse pystyy hyödyntämään tämän orastavan nosteen?
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä