Mikkeliläismiehen nopeiden hoksottimien ansiosta keskiviikkoisesta iltapäivästä ei muodostunut murheellista.
Mikkeliläisessä autokoulussa liikenneopettajana työskentelevä Arto Iivanainen joutui oppilaansa kanssa tiukan paikan eteen eilen keskiviikkona.
Iivanainen istui tuttuun tapaan apukuljettajan paikalla oppilaan ollessa ratin takana. Lunta oli satanut aiemmin ja risteysten edustoille oli aurattu jo korkeita lumikasoja. Kadunvarsipaikat olivat kortilla ja monin paikoin autoja oli pysäköity jopa suojateiden eteen.
Iltapäivä oli jo hämärtymässä, kun Iivanainen ja hänen oppilaansa lähestyivät Kirkkokadun liikennevalotonta risteystä yliopistokeskuksen kulmalla. Hän kiinnitti huomiota takana ajaneeseen, hieman levottomasti liikehtineeseen harmaaseen henkilöautoon, joka vaikutti uudehkolta.
Iivanainen näki, kuinka suojatielle oli astumassa noin viisivuotias poika, jolla oli tonttulakki päässä. Iivanainen pysähtyi suojatien eteen antaen tietä pojalle. Samaan aikaan vasemmalta, talon kulman takaa oli henkilöauto kääntymässä oikealle – samalle kadulle, jota pitkin Iivanainenkin oppilastaan ajatti.
Sitten tapahtui kuitenkin jotain, mikä yllätti Iivanaisen täysin. Heidän takanaan ajaneen harmaan henkilöauton kuljettaja menetti malttinsa ja päätti lähteä kapealla kadulla ohittamaan Iivanaisen autoa voimakkaasti kiihdyttäen – täysin tietämättömänä juuri sillä hetkellä suojatiellä Iivanaisen auton edessä kävelevästä pikkupojasta.
Iivanainen otti vaistomaisesti omat polkimensa haltuun, käski oppilasta nostamaan jalkansa omiltaan, tarttui rattiin, painoi tööttiä, nosti kytkintä ja ohjasi auton jyrkästi vasemmalle – suoraan takaa tulleen auton eteen.
Ei törmäystä. Poika jäi Iivanaisen mukaan ihmettelemään tilannetta tien keskiviivalle, mutta juoksi pian tien yli.
– Ohittavan auton kuljettaja tulee ovelleni, tempaisee sen auki, ja alkaa huutamaan pää punaisena minulle kirosanojen saattelemana, kuinka täällä risteyksissä oikein nysvätään, ja kaikkea muuta asiaan kuuluvaa asiallista tekstiä. Tämä kaikki muutamassa sekunnissa, Iivanainen sanoo.
Iivanainen ja hänen oppilaansa ajoivat tunnin loppuun asti normaalisti, kunnes palasivat autokoululle. Hän kertoi oppilaalleen, ettei tapahtunut ollut missään määrin tämän syytä.
– Menin ulos, sytytin tupakan, ja sitten se iski. Tärinä, vapina, kaikki tunteen skaalat verenpunaisesta raivosta epätoivoiseen paniikkiin ja kaikki siitä välistä kerralla. Toimin täysin vaiston varassa, refleksillä.
Iivanainen kiittelee liikenneopettajakoulun lehtoreiden Jyrki Hapulahden ja Petri Raution oppeja siitä, miten työkaluaan voi käyttää asiakkaan tai kolmannen osapuolen suojaamiseen.
– Samalla tuli mieleen myös muutamien vuosien takainen tapaus, jossa naispuolinen kollegani pahoinpideltiin työkaluunsa ihan vaan sen takia, kun auto sattui sammumaan liikennevaloista lähtiessä. Tässäkin asialla oli heidän takana ajellut teiden ritari.
Iivanainen sanoo vieneensä työautonsa parkkiin ja lähti omalla autollaan hakemaan lastaan päivähoidosta.
– Sitten se tuli. Se itku. Nyt pitäisi rauhoittua sen verran, että saisi unen päästä kohta kiinni.
Hän toivoo, että ohitukseen lähteneen auton kuljettaja löytyisi, jotta asia voitaisiin käsitellä loppuun. Iivanainen sanoo, että poikaan ja hänen perheeseensä saatiin yhteys sen toisen, vasemmalta kääntyneen henkilöauton kuljettajan avulla.
– Jouluun on vielä muutama päivä aikaa, toivottavasti missään perheessä ei näiden asioiden takia mene joulu pilalle. Me autokouluväki ollaan kuitenkin ihan töissä vaan siellä teidän edessä nysväämässä.
***
1:15
