Lintujen pesintäajoista piittaamattomat hakkuut ovat kohtalokkaita monille pesiville linnuille, kertoo pitkän linjan petolinturengastaja Jukka Tanner.
Viimeksi hän joutui todistamaan hakkuiden seurauksia viime maanantaina kiertäessään kolme tuntemaansa lehtopöllön pesää. Ensimmäisen oli tuhonnut orava, ja toisessa kevään hakkuut olivat iskeneet pöntön katon irti. Myös poikasia oli pudonnut pesästä, ja Tanner nosti ne takaisin.
– Sitten tämä tapaus. Hakkuut oli tehty viime viikolla, ja poikanen oli pudonnut pöntöstä, hän kuvailee valokuvaamaansa tapausta.
Aiemmin ennen avohakkuuta Tanner oli havainnut kyseisessä pöntössä kaksi munaa, joten mahdollisesti toinen poikanen oli menetetty.
– Yksi elävä poikanen oli hakkuun laidalla, ja otin siitä kuvan.
Kesäkuun alussa pahin aika hakkuille
Tanner on järkyttynyt rehevään kuusikkoon tehtyjen hakkuiden toteutustavasta ja -ajasta. Kyseiset avohakkuut oli tehty hänen mukaansa pahimpaan mahdolliseen aikaan.
– Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kaikilla linnuilla on poikaset pesässä. Kaikki pesät ovat tietysti tuhoutuneet, hän toteaa.
Tanner on tyytyväinen siitä, että pöllönpoikanen sattui olemaan elossa. Rengastaessa vastaan tulee myös paljon kuolleita eläimiä. Eräältä lohjalaiselta mehiläishaukan pesimäpaikalta löydettiin kaksi poikasta, joista toisen metsäkone oli silponut kuoliaaksi, jättäen toisen siipirikoksi.
1:45
Lentokyvytön lintu suojaton maassa
Tannerin mukaan ei ole tavatonta, että lintupoikueita murskautuu koneiden telojen väliin. Mehiläishaukan tapauksessa kuoleman välttäneelle linnulle rakennettiin keinopesän, jonne emo saapui poikastaan ruokkimaan.
Pesän suojan menettäneen linnunpojan tulevaisuus ei näet ole valoisa, sillä ketun ja supikoiran kaltaiset maapedot ovat välittömästi sen uhkana.
– Ei ole kauheasti turvaa. Pöllöillä on ehkä parempi tilanne, mutta varpuslinnuilla tai lentokyvyttömillä haukoilla tilanne on aika menetetty, Tanner pohtii.
0:36
”Hirvittää tuo meno metsissä”
Tanner antoi pöllönpoikasesta ottamansa kuvan käyttöön Avohakkuut historiaan -kampanjalle, sillä hän on kiinnittänyt huomiota hakkuiden kasvaneesta intensiteetistä ja niiden tapahtumisesta aktiiviseen pesintäaikaan. Avohakkuilla menetetään alueen kaikki pesät, ja runsailla alueilla se voi tarkoittaa suurtakin eläinmäärää.
Hän itse pyrkii vaikuttamaan metsäyhtiöihin havaitessaan viitteitä tulevista hakkuista, jotta hakkuut saataisiin siirrettyä pesinnän jälkeiselle ajalle. Hän kuitenkin korostaa hänen havaintojensa olevan vain jäävuoren huippu.
Hän on tyytyväinen, että keskustelua hakkuista ja niiden toteutustavoista käydään, sillä ne ovat äärimäisen haitallisia lintujen pesinnälle. Hän pitää hyvänä esimerkkinä nykykäytäntöjen seurauksista sitä, että hömö- ja töyhtötiaisen kaltaisten yleisten lajien kannat ovat romahtaneet lyhyessä ajassa.
– Kyllä ihmisiä oikeasti hirvittää tuo meno metsissä. Metsäklusteri tuo toisaalta työtä Suomelle, mutta kyllä hakkuuaikoihin pitäisi pystyä vaikuttamaan, hän toteaa.