Lippu salkoon! Näin Runeberg näkyy suomalaisuudessa tänäkin päivänä

Pietarsaaressa syntynyt ja Porvoossa suurimman osan elämästään asunut Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) oli romanttinen ja eeppinen runoilija. Hänen tyylinsä vetoaa edelleen nykysuomalaisiin.

– Hänen romanttiset runonsa ovat vaikuttavia, soinnillisia ja tunteellisia, sanoo muusikko Kari Halme, joka säveltänyt paljon musiikkia Runebergin liki parisataavuotisiin teksteihin.

Historioitsija Laura Kolbe kiteyttää sen, miksi Runeberg yhä nykyään nauttii kansallisrunoilijan asemasta.

– Hän oli ensimmäinen, joka sanoitti, mitä Suomi on ja mitä suomalaisuus on. Hän antoi suomalaisille kasvot ja identiteetin, Kolbe sanoo.

Runebergin kirjallinen tuotanto ajoittuu ajalle, jolloin Euroopassa tapahtui suuria mullistuksia ja useita kapinoita ja vallankumouksia. Ensimmäisen teoksensa Runeberg julkaisi vuonna 1830.

Lue myös:Tänään liputetaan kansallisrunoilijamme kunniaksi – moni pistää myös suun makeaksi

Kolbe painottaa, että Runebergin runous korosti aina lojaaliutta valtiovaltaa ja esivaltaa kohtaan.

– Hän kirjoitti aikana, jolloin Euroopassa nähtiin jo vallankumouksellisuuden vastavoimaa eli romantiikkaa.  Saarijärven Paavo, Hauta Perhossa ja Vänrikki Stoolin tarinat ovat kaikki kertomuksia Suomesta, joka ei lähde vallankumouksen tielle, vaan joissa korostuvat lojaalisuus, luonnonrakkaus ja vahva kristillisyys. Runeberg oli mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen runoilija, vaikka emme ehkä nykyään usein niin ajattele.

Toinen Runebergille ominainen asia tyytyminen kohtaloon. Kohtalon kanssa oli elettävä.

– Toinen taas on tyytymisen oppi, se joka Maamme-laulussakin on. On ankarat olosuhteet. Herra antaa ja herra ottaa ja tähän kohtaloon on tyytyminen. Samalla siitä kasvaa tavattoman voimakas isänmaanrakkaus, Kolbe sanoo.

Runeberg on myös sanoittanut ensimmäisenä suomalaisen kansallismaiseman. Se käsitys, joka suomalaisilla on maansa luonnosta järvineen ja metsineen, on pitkälti Runebergiltä lähtöisin.

– Runebergiltä kasvoi se kuva, joka meillä on luonnostamme ja jota käytetään nykyäänkin esimerkiksi matkailumarkkinoinnissa: järvimaisema vähän ylhäältäpäin nähtynä. Metsä, luonto ja järvi, jossa ei ole kovin paljon tehtaita tai ihmisiä tai autoja, tämä kuva on voimakkaasti syöpynyt mielenmaisemamme osaksi. Se on Runebergin ja Topeliuksen työn ansiota.

"Balkanilaista poljentoa"

Vähemmän tunnettua on Runebergin kiinnostus serbialaiseen runouteen. Runeberg käänsi saksaksi käännettyä serbialaista runoutta ja lastenlauluja ruotsiksi.

– Hänen serbialaisten laulujen kokoelmansa on hyvin kiinnostava. Sieltä nousee balkanilaista poljentoa ja siihen kuuluu rakkaus ja romantiikka mitä suurimmassa määrin.

Kolbe kertoo, että häntä kiinnostaa valtavasti nimenomaan Runebergin vaikuttuneisuus Serbiasta. Kolbe lausuu näytteeksi ensimmäisen säkeistön Runebergin käännöksestä Donau mutaisena.

Duono, Duono, ves’ hiljainen!
Miks’ on aaltoseis mutainen?
Hirvi-köön hämmensi sarvin,
Puhtahan sekautti pohjais?
Vai lie’köön sotaisa Mirtset
Koskenut syvääsi keihäin?

Lue myös: Runebergintortuissa onkin nykyään "hillovirhe"