Kysy liikenneturvallisuudesta -sarjassamme lukijoiden kysymyksiin vastaavat liikenneturvallisuuden asiantuntijat joka perjantai. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi. Vastaajana on tällä viikolla Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.
Kysymys: Mistä huomaa, ettei auto ole enää hanskassa ja miten silloin kannattaa toimia?
Vastaus: Liukas keli ei yksin suista autoa ojaan, vaikka eri medioissa niin usein väitetäänkin. Kyllä siihen tarvitaan aina kuljettajan apua. Pääsääntöisesti syynä on joko liian suuri nopeus tai hätäinen ja harkitsematon toiminta.
Tyypillisimpiä hallinnan menetyksen muotoja ovat yli- ja aliohjautuminen. Yliohjautuessaan auto lähtee sivuluisuun eli sen perä pyrkii rinnalle. Aliohjautuessaan auto ei käänny kuljettajan toivomaan suuntaan vaan puskee suoraan eteenpäin. Ote tien pintaan voidaan menettää myös vesi- tai sohjoliirtotilanteissa.
Järjestelmät puuttuvat luistoon ennen kuin kuljettaja edes huomaa sen alkaneen
Auton aktiivisten turvalaitteiden tehtävänä on pyrkiä estämään onnettomuuteen joutumista. Hallinnanmenetystilanteissa tyypillisimmät kuljettajaa avustavat järjestelmät ovat ajonvakautusjärjestelmä, luistonestojärjestelmä ja lukkiutumattomat jarrut. Niiden kytkeytyessä päälle kuljettaja kuulee rusahduksia. Ajonvakautus- tai luistonestojärjestelmän toiminnasta kerrotaan kuljettajalle myös kojelaudassa vilkkuvalla varoitusvalolla. Aktiivisen turvalaitteen puuttuessa kuljettajan toimintaan, hän on jo tehnyt virheitä.
Vanhemmalla autolla, jossa näitä järjestelmiä ei ole, oltaisiinkin jo luistossa. Tällöin kuljettaja havaitsisi luiston perstuntumalla ennemmin tai myöhemmin. Vastaavasti vesiliirrosta kielisi luistonestojärjestelmän merkkivalon sijaan moottorin kierrosten nouseminen yhtäkkisesti vetävän renkaan sutiessa vesipatjan päällä.
Jos aktiivinen turvalaite puuttuu kuljettajan ajamiseen, on tärkeää miettiä, miten vastaavaan tilanteeseen joutumisen voisi jatkossa välttää.
Toimintaohjeita vaaratilanteisiin
Vaikka vaaratilanne on ennakointivirheiden vuoksi käsillä, onnettomuus saattaa vielä olla vältettävissä, mikäli kuljettaja toimii oikein.
Toimi sivuluistotilanteessa autosta riippumatta näin:
• Paina kytkin pohjaan, mikäli autossa sellainen on.
• Ohjaa haluamaasi suuntaan eli pyri pitämään renkaat tien suuntaisina.
Toimi näin, mikäli autossa on ajonvakautusjärjestelmä ja se alkaa puskea:
• Paina kytkin pohjaan, mikäli autossa sellainen on.
• Käännä ohjausta lisää sinne päin, minne haluat auton kääntyvän.
Toimi näin, mikäli autossa ei ole ajonvakautusjärjestelmää ja se alkaa puskea:
• Paina kytkin pohjaan, mikäli autossa sellainen on.
• Älä käännä lisää.
Ajonvakautusjärjestelmä pyrkii kääntämään autoa kuljettajan haluamaan suuntaan jarruttamalla yksittäisiä renkaita ja alentamalla moottorin tehoa.
Toimi vesi- tai sohjoliirtotilanteessa näin:
• Paina kytkin pohjaan.
• Pidä ohjaus (renkaat) tien suuntaisena.
Kysymys: Voiko hallinnan menettämiseen varautua jotenkin?
Vastaus: Aktiivinenkaan turvatekniikka ei pysty ihmeisiin. Se kyllä korjaa kuljettajan tekemiä virheitä tiettyyn rajaan saakka, mutta rajan tullessa vastaan auto todella karkaa lapasesta ja kuljettajastakin tulee matkustaja. Tämän vuoksi on tärkeää, ettei kuljettaja ulosmittaa autossaan olevien järjestelmien turvallisuusvaikutuksia ajamalla liian kovaa.
Opi tuntemaan omat ja autosi rajat
Oman toimintakyvyn rajallisuuden tiedostaminen ja auton järjestelmien tunteminen auttavat kuljettajaa välttämään hallinnan menettämisen. Parhaiten nämä asiat sisäistää osallistumaan talviajokurssille.
Kursseilla on erilaisia painotuksia. Osalla keskitytään hauskanpitoon ja auton kanssa räppäämiseen. Tällaisella koulutuksella saattaa olla jopa negatiivisia turvallisuusvaikutuksia, mikäli opittuja hauskoja temppuja lähdetään soveltamaan liikenteessä. Autoliiton talviajokoulutuksissa pääpaino on ajamisen turvallisuudella. Harjoitteet vastaavat normaaleja liikennetilanteita ja niissä pyritään osoittamaan ihmisen toimintakyvyn rajallisuus sekä nopeuden vaikutus kuljettajan toimintamahdollisuuksiin. Tärkeää on myös, että harjoitteet voidaan tehdä liikenteen todellisilla nopeuksilla sekä oikeita tieolosuhteita vastaavilla talvisilla lumi- tai jääpinnoilla.
Auton hallinta ja järjestelmien toiminta perustuvat pitoon
Keskeinen tekijä, jota ei myöskään pidä unohtaa, on auton rengastus. Ajonvakautusjärjestelmän, luistonestojärjestelmän ja lukkiutumattomien jarrujen toiminta perustuu renkaan ja tien pinnan väliseen pitoon. Mikäli pitoa ei ole riittävästi, ei järjestelmä toimi suunnitellusti.
Turvallisuusnäkökulmasta ajateltuna järkevin rengasvalinta Suomen talveen on laadukas nastarengas, jonka pito-ominaisuudet ovat mahdollisimman hyvät juuri näissä haasteellisissa ja liukkaissa olosuhteissa, jolloin todennäköisyys auton hallinnan menettämiseen on suurimmillaan. Tätä väitettäni puoltavat esimerkiksi Tekniikan Maailman tämänvuotisen talvirengastestin tulokset: Loppuarvostelussa kahdeksan nastarengasta oli saanut paremman arvosanan kuin paras kitkarengas. Vastaavasti kuusi kitkarengasta sai huonomman arvosanan kuin huonoin nastarengas.
