Tietyt auton järjestelmät vaativat erityishuomiota talvella – asiantuntija muistuttaa tilanteesta, jossa "kuljettaja on jo tehnyt olennaisen virheen"

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme auto- ja liikenneaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen lifestyle@mtv.fi.

Kysymys: Mitkä auton järjestelmät vaativat kuljettajalta erityistä huomiota talvikeleillä?

Vastaus: Nykyaikainen auto on varsin tekninen vempele. Moni järjestelmistä toimii tarvittaessa ilman, että kuljettajan pitää asialle tehdä yhtään mitään. On kuitenkin tiettyjä järjestelmiä, joiden olemassaolo kuljettajan on syytä tiedostaa, jotta ajaminen haasteellisissa keliolosuhteissakin olisi mahdollisimman turvallista.

Valojen toiminta ja toimintaperiaate

Talvikaudella ajetaan paljon pimeässä. Kuljettajan tulisi vähintään viikoittain – mielellään päivittäin – tarkastaa auton valojen toiminta. Monissa autoissa on toki myös itsediagnoosijärjestelmiä, jotka kertovat polttimon palamisesta. Näissäkin järjestelmissä on kuitenkin eroja: Itselläni on esimerkiksi taannoin ollut auto, joka kertoi kyllä muiden polttimoiden rikkoontumisesta, mutta ei lähi- tai kaukovalojen. Ne piti tarkastaa itse. 

Joissakin autoissa itsediagnoosijärjestelmä saattaa varoittaa takavalopolttimon palaneen, vaikka ulkopuolisessa tarkastelussa valot näyttäisivät toimivan. Tämä saattaa johtua esimerkiksi siitä, että osassa autoja takavalopolttimon tultua tiensä päähän järjestelmä sammuttaa myös toisen takavalon ja sytyttää jarruvalopolttimot palamaan yhtäjaksoisesti normaalia jarrutustilannetta himmeämpinä, ikään kuin korvaavina takavaloina. Jarrupoljinta painettaessa valot sitten kirkastuvat, kuten jarruvalojen kuuluukin.

Jos huomaa jonkin polttimoista rikkoontuneen, tulisi se vaihtaa tai vaihdattaa mahdollisimman pian uuteen. Tämä ohje koskee myös seisontavaloja. Jos seisontavalon polttimo on rikki ja ajovalon polttimokin hajoaa, alkaa auto muistuttaa mopoa tai moottoripyörää. Tästä puolestaan aiheutuu ikäviä vaaratilanteita. Suosittelen uusimaan molempien puolien polttimot samanaikaisesti – siis myös ehjän, joka todennäköisesti tulisi tiensä päähän viikon–parin kuluttua.

Liikenteessä on paljon kuljettajia, jotka eivät tiedosta oman autonsa valojen toimintaperiaatetta. Monissa uudehkoissa autoissa, joissa on huomiovalot (päiväajovalot), eivät takavalot pala ollenkaan huomiovaloilla ajettaessa. Tämä on turvallisuusriski paitsi hämärässä ja pimeässä, myös sumussa, sateella ja lumisateessa liikuttaessa. Lisäksi usein sateen tai lumisateen jälkeen vesi lentää tai lumi pölisee niin, että takavalojen olisi syytä palaa myös silloin. 

Joissakin autoissa on automatiikoita, jotka vaihtavat hämärän tultua tai sateella automaattisesti päiväajovaloilta lähivaloille ja sytyttävät samalla takavalot. Näissä järjestelmissä ja niiden toimintaherkkyydessä on kuitenkin vielä toivomisen varaa. Esimerkiksi lumisateella tai lumen muuten pöllytessä ei järjestelmä välttämättä vaihdakaan ajovaloille ja sytytä takavaloja riittävän ajoissa. Kuljettaja ei siis voi milloinkaan ajaessaan valokatkaisija AUTO-asennossa olla täysin varma siitä, palaako autossa huomio- vai ajovalot. 

Itse pyrinkin aina huolehtimaan siitä, että olosuhteiden heikentyessä käännän valokatkaisijan sellaiseen asentoon, että ajo- ja takavalot varmasti palavat. Näin saan varmistettua, että takanakin on valoa.

Ajonvakautus: "Kun järjestelmä joutuu puuttumaan auton hallintaan, on kuljettaja jo tehnyt olennaisen virheen"

Ajonvakautus tarkkailee auton todellista kulkusuuntaa ja ohjauspyörän asentoa eli kuljettajan toivetta kulkusuunnaksi. Mikäli nämä eivät kohtaa, järjestelmä pyrkii yksittäisiä pyöriä jarruttamalla ja tehoa alentamalla säilyttämään auton kulkusuunnan kuljettajan haluamana. 

Ajonvakautusjärjestelmä on erinomainen aktiivinen turvalaite, joka ehkäisee tehokkaasti auton hallinnan menetyksiä. Ajonvakautusjärjestelmällä varustettuja autoja on kattavasti tarjolla myös käytettyjen autojen markkinoilla jo ihan muutaman tuhannen euron hintaluokasta alkaen. Suosittelen kiinnittämään huomiota ajonvakautuksen olemassaoloon, kun autonvaihto on seuraavan kerran ajankohtainen.

Kuljettajan on olennaista tietää, onko hänen käytössään olevassa autossa ajonvakautusjärjestelmä vai ei. Varsinkin tilanteessa, jossa auto pyrkii aliohjautumaan eli puskemaan, eroaa toimintatapa ajonvakautusjärjestelmällä varustetun ja ilman sitä olevan auton välillä olennaisesti.

Ennen opetettiin, että jos auto lähtee puskemaan, paina kytkin pohjaan äläkä missään tapauksessa käännä ohjausta lisää. Ajonvakautusjärjestelmällä varustetun auton kanssa tilanne ohjauksen kanssa on toinen: Jos auto alkaa puskea, kannattaa ohjausta kääntää lisää haluamaansa suuntaan. Ajonvakautusjärjestelmä pyrkii tällöin kääntämään autoa jarrujen avulla, yksittäisiä pyöriä jarruttamalla. Katso yllä olevalta videolta, mitä tämä tarkoittaa käytännössä!

Auton yliohjautuessa eli lähtiessä sivuluistoon toimitaan ohjauksen kanssa samalla tavalla siitä riippumatta, onko autossa ajonvakautus vai ei. Jos perä lähtee luistamaan vasemmalle, ohjataan vasemmalle. Jos taas perä luistaa oikealle, ohjataan oikealle.

Ajonvakautusjärjestelmä on varuste, joka pelastaa ihmishenkiä. Olennaista on kuitenkin pitää mielessä, että aina, kun järjestelmä joutuu puuttumaan auton hallintaan, on kuljettaja jo tehnyt olennaisen virheen. Älä myöskään ulosmittaa järjestelmän turvallisuusvaikutuksia ajamalla liian kovaa.

Neliveto

Nelivetoautojen määrä vaikuttaisi lisääntyvän sähköautojen yleistyessä. Käyttövoimasta riippumatta nelivetoautoiluun liittyy tiettyjä asioita, jotka on syytä pitää mielessä.

Neliveto erottuu edukseen liikkeelle lähdettäessä ja kiihdytettäessä liukkaalla. Sen etenemiskyky on omaa luokkaansa hangessa tai muuten pehmeällä ajoalustalla, kuten pellolla, niityllä tai vaikkapa leirintäalueen nurmikolla, asuntovaunua vedettäessä. Myös muita raskaita perävaunuja vedettäessä nelivedosta on varmasti hyötyä – muutenkin kuin suuremman sallitun perävaunumassan muodossa.

Kaksivetoauton kuljettaja ymmärtää tien olevan liukas viimeistään siinä vaiheessa, kun vetävät pyörät alkavat liikkeelle lähdettäessä sutia ja vetoluistonestojärjestelmän valo vilkkuu mittaristossa. Nelivetoautolla sen sijaan liikkeelle päästään usein ilman, että luistonestojärjestelmän on puututtava peliin. Näin ollen nelivetoauton kuljettajalta jää herkemmin huomaamatta tien liukkaus, mikä saattaa kostautua myöhemmin jarrutuksessa tai kaarteessa.

Nelivetoauton jarrutusmatkalla ei juuri ole eroa vastaavalla alustalla ja rengastuksella varustettuun kaksivetoautoon, vaikka hyvän kiihdytyspidon ansiosta tällainen illuusio saattaakin muodostua. 

Myös kaarteessa nelivetoauto karkaa kuljettajan lapasesta aivan yhtä helposti kuin vastaava kaksivetoinen auto, jos kaarteeseen ajetaan liian kovaa. Usein nelivetoauto on myös kaksivetoista korkeampi. Kun painopiste on korkeammalla, lähtee auto vyörymään ulkokaarteen suuntaan herkemmin. 

Ennen kaarretta on siis nopeutta hiljennettävä keliolosuhteita vastaavaksi. Tärkeää on muistaa, että auton käyttäytymiseen vaikuttavat vetotavan lisäksi monta muuta tekijää, kuten jousitus, iskunvaimennus, ohjaus, rengastus sekä kuljettajan tekemät ratkaisut. 

Myös nelivetoautolla voi jäädä kiinni – varsin usein vielä huomattavasti pahempaan paikkaan kuin kaksivetoisella.

Millainen on sopiva turvaväli eri nopeuksilla ajettaessa? Juttu jatkuu videon alla.

Jarrutusenergian talteenotto sähköautossa

Sähköautoissa käytetään jarrutusenergian talteenottoa eli rekuperaatiota. Kun jalka nostetaan tehopolkimelta tai vakionopeudensäädin kytketään pois päältä, jarruttaa auto sähkömoottorilla. Se, kuinka voimakas jarrutus on, riippuu valitusta rekuperaatiotasosta. Ainakin takavetoisen sähköauton kohdalla rekuperaatiojarrutus tapahtuu takapyörillä ja myös nelivetoisessa sähköautossa takapyörät saattavat jarruttaa etupyöriä voimakkaammin.

Vaikka ajonvakautus- ja luistonestojärjestelmät pyrkivät pitämään auton kuljettajan hallinnassa, on varsinkin pidon äärirajoilla ajettaessa olemassa riski, että auto lähtee lapasesta. Tilanne vertautuu siihen, että kuljettaja käyttäisi vauhdissa takapyöriin vaikuttavaa seisontajarrua. Tämän ilmiön torjumiseksi kannattakin ajo-olosuhteiden ollessa haasteelliset ottaa rekuperaatio sekä "yhden polkimen ajo" -tilat kokonaan pois päältä – siis niin, että auto rullaa vapaasti kuljettajan nostaessa tehopolkimen ylös. Mikäli auton asetukset eivät mahdollista vapaata rullausta, kannattaa rekuperaatiotaso säätää mahdollisimman alhaiseksi.  

Myös perinteisemmät asiat tärkeitä

Edellä mainittujen lisäksi on muistettava kiinnittää huomiota myös perinteisempiin asioihin, joista näin lopuksi vielä muutama esimerkki: Lasinpesunestesäiliössä on syytä pitää koko talvikauden riittävästi pakkasta kestävää nestettä. Jos pesuneste pääsee jäätymään kesken matkan pakkasen yllättäen kiristyessä, on järjestelmän sulattelu todella haasteellista.

Lasin pintaan kiinni jäätyneet pyyhkijänsulat on syytä irrottaa skrapaa apuna käyttäen ennen kuin auto käynnistetään. Näin sulat ja pyyhkijöiden moottorit kestävät pidempään. Samaisesta syystä on tärkeää myös huolehtia siitä, että pyyhkijät tulee sammutettua ennen auton sammuttamista.

teppoboksi teppo vesalainen

Lue myös:

    Uusimmat