Jouduin ulosoton asiakkaaksi vuosina 2008-2009. Olin aina ollut tarkka, että maksan laskuni enkä elä yli varojeni. Kotona oli opetettu niin, ja olin tarkka siitä. Sitten se tapahtui: sairastuin vakavaan masennukseen ja raha-asiat lähtivät käsistä. Olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt nousemaan sängystä. Ja silloin kun oli parempi päivä, rahat katosivat kuin se kuuluisa pieru saharaan. Laskuja kasaantui ja minua alkoi ahdistaa enemmän ja enemmän.
Muistan vain tiettyjä asioita noista vuosista, meni niin huonosti. Kaikki oli mustaa. En ollut koskaan ottanut pikavippejä ja siihen en ole sortunut vieläkään. Mutta psyykkinen olo oli niin järkyttävä, etten pystynyt huolehtimaan raha-asioista enkä mistään muustakaan.
Lopulta ulosotto oli noin 5 000 euroa. Elin tuolloin työttömyyskorvauksella. Raha ei riittänyt mihinkään. Lopulta tilanne johti siihen, että sain häädön kämpästäni syksyllä 2009. Silloin havahduin, että jostain on saatava kämppä tai joudun kadulle. Onnistuin saamaan kaupungin vuokra-asunnon ja sen saatuani kaikki romahti. Jouduin osastohoitoon kuukaudeksi. Olin ollut todella lähellä tehdä itsemurhan. En jaksanut mitään ja ulosottotilanne ahdisti vielä kauheasti.

