Studio55.fi pyysi lukijoitaan kertomaan ihanteellisesta miniästä ja vävystä. Osa kertoi myös tosielämän kokemuksistaan lasten puolisoiden kanssa.
Toiveminiä on reilu, huumorintajuinen ja tilannekomiikka hallussa. Ei liian kaikkitietävä ja jollain muotoa yläpuolella anoppiaan. Ja tietysti sellainen, joka antaa pojalleni energiaa, ei vie sitä. Myös sellainen, joka hyväksyy anoppinsa sellaisena kuin hän on.
Kyllä tärkeintä on se, että lapsi on onnellinen puolisonsa kanssa. Jos tulee hyvin juttuun myös vanhempien kanssa, niin se on pelkkää plussaa.
Vävy tai miniä on silloin sopivan hyvä kun hänen olemassa olonsa huomaa avuntarpeessa. Muulloinkin juttuseurana leppoisa ja vanhempia kunnioittava sopii olla. Koska se on heilläkin vanhuus edessä...
Lapset valitsevat itselleen puolison, eivät minulle. Itsestä on paljon kiinni millaisiksi välit muodostuvat.
Ihanteellinen vävy tai miniä on iloinen ystävällinen ja empaattinen, eikä puutu suvun riitoihin.
Ei vielä ole miniää, mutta jos ja kun sellaisen joskus saisi, olisi mukavaa jos hän olisi avoin ja seurallinen. Voisimme tehdä yhdessä joskus asioita ja kiertää kaupoissa. Niin ja tietenkin toivoisin, että hän rakastaisi lastani.
Mukava vävy tai miniä osallistuu perheen askareisiin auttaen – vaikka mökillä polttopuiden teossa tai niiden viemisessä puuliiteriin. Myös ruoanvalmistuksessa ja tiskissä voi mökillä auttaa. Yleensä voi ottaa osaa kaikkeen mitä muutkin tekevät.
Olisin huolissani, jos miniä kohtelisi lapsiaan liian ankarasti tai sitten välinpitämättömästi. Tietysti toivoisin, että saisin nähdä lapsenlapsiani usein, eikä miniäni pitäisi yhteyttä vain "omaan" mummolaansa. Tasaveroista sen olla pitää, lapsilla ei voi olla liian isoa ja kannattelevaa tukiverkostoa.
Ei ole minulle vielä miniöitä tai avo-miniöitä suotu – toivoisin sellaisia kylläkin. Vaikka sitten eivät minusta kauheasti tykkäisikään, niin kunhan pojistani (se tietysti olisi tärkeintä). Parasta tietysti olisi, että miniän kanssa tultaisiin toimeen, jo tulevia lastenlapsiakin ajatellen. Koettaisin sitten olla tuppautumatta kylään ja käydä vain silloin kun kutsutaan. Toiveminiä olisi sellainen, joka antaisi minun usein tavata lapsiaan. Toivoisin myös, että miniä olisi raitis ja ehdottomasti tupakoimaton. Minä puolestani tekisin kaikkeni, jotten olisi vitsien kauhuanoppi.
Ihanteellinen vävy olisi sellainen, joka rakastaisi ja kunnioittaisi tytärtäni elämänsä loppuun asti. Hän osallistuisi kodin askareisiin ja huolehtisi kodista. Hän rakastaisi lapsiaan ja saisi heille kurin. Hän hoitaisi ja huolehtisi yhdessä vaimonsa kanssa raha-asiat kuntoon eli ei elettäisi yli varojen. Minua kohtaan hän käyttäyisi kunnioittavasti ja huomaavaisesti. Jos erimielisyyksiä tulee, niin olisimme kaikki kypsiä keskustelemaan niistä. Viettäisimme perheittäin aikaa myös yhdessä ainakin pari kertaa vuodessa. Ei kummoisia vaatimuksia!
Miniähän on poikani vaimo ja lastenlapsieni äiti, mahdollisimman hyvä puoliso ja äiti, jonka kanssa voisi jutella kaikkia asioita, hänkin voisi kääntyä anopin puoleen vaikeissa tilanteissa. Olisimme hyviä ystäviä ja toistemme parhaita tukijoita.
Ystävällinen, normaali, ei leuhki liiaksi, on oma itsensä. Pystyy tarvittaessa keskustelemaan vaikeistakin asioista – myös omista. Luottamus pelaa. Pitää huolta itsestään, puolisostaan ja lapsistaan.
Miniällä on omakin elämä
Arvostan sitä, että miniä rakastaa poikaani ja lapsenlapsiani. Hän elää myös omaa elämäänsä eikä ripustaudu mieheensä eli arvostan tasa-arvoisuutta heidän suhteessaan.
"Tulisia mausteita ilman natinoita"
Minulle siunaantunut kaunis ja fiksu miniä. Pojan orientaatio opiskeluun saanut tukea samanhenkiseltä miniältä, nuoret päässeet toivomilleen aloille toistensa tukemina. Anopille hyvin tärkeää on myös se, kun gourmet-tyyppiseen ruokaan tottunut miniä on innolla upottanut tavallisempaa kotiruokaa ja myös tulisia mausteita ilman natinoita tai tarpeetonta laihdutusvimmaa. Ainoa huoli ollut se, tuleeko kiltti miniä oman pojan puolesta riittävän kauniisti kohdelluksi. Pyrin olemaan puuttumatta nuorison elämään mikäli erikseen mielipidettäni ei kysytä. Malli varmaan osaltaan peräisin omalta erittäin kiitettävältä anopiltani.
Ihanat miniät
Erittäin lämpimät suhteet miniääni. Halataan kun nähdään. Hän on auttavainen ja aina läsnäoleva.
Paras miniä osaa nauraa samoille asioille ja puhuu rakkaudella anopista ja korjaa asiallisesti sanontani, jos olen väärässä. Ihan paras, vaikka asumme eri paikkakunnilla.
Minulla on kaksi miniää, joiden kanssa olen oikein hyvissä väleissä. Toinen miniäni asuu aika lähellä meitä, toinen noin 150 kilometrin päässä, mutta olemme tiiviisti yhteydessä. Toisella miniällämme ja pojallamme on kolme lasta, joita autamme niin paljon kuin voimme, esimerkiksi viemällä harrastuksiin. Yhdessä kokkailemme ruokia ja pidämme kesäkauden avajaisia. Juhannuksena olemme kaikki yhdessä mökillä. Ei ole mitään moitittavaa.
Tykkään miniästäni, joka käy töissä pitkiä päiviä. Pyytää apua lastenhoidossa ja vastavuoroisesti huomioi minut, jos tarvitsen kauppa-apua. Vietämme mukavia keskusteluhetkiä, jopa kipeistäkin asioista. Minun ei tarvitse peitellä sairauksiani, voin olla oma itseni. En valita hänelle, mutta hän muistaa kysyä oloani. Toivon säilyvän suhteen samanlaisena.
Miniä on rehellinen työssä/opiskeleva nuori neiti, jolla on valoisat tulevaisuuden suunnitelmat.
Parhaita vävymiehiä
Minulla on kokemusta vain vävypojista, en voi moittia, olen ollut vävypojan yrityksessä töissä yli 10 vuotta. Vävy ymmärtää vähän ”pöllöä” anoppia, tulemme hyvin toimeen.
Minulla on kaksi vävyä, toinen jo pitkään ollut vävynä, toinen virallistuu vävyksi ensi kuussa. Molempien kanssa tulen hyvin toimeen, auttavat asioissa joissa apua tarvitsen. Vävyni hoitaa autoni renkaanvaihdot, huollot, korjaukset. Kun tarvitsen jotain "miehen apua", he ovat valmiita auttamaan. Minulle he ovat kuin omia poikia, olen onnellinen että tyttöni ovat saaneet hyvät miehet! Ja vävyillä on ihana anoppi. Toisen vävyn luo on pidempi matka, kun käyn heillä, hän lähtiessä sanoo "kiva kun olit, kiva kun lähdet, mutta tule pian takaisin". En voi toivoa parempia vävyjä, koska ei sellaisia ole, he ovat parhaita!
Meillä on vain yksi vävy koska on yksi tytärkin. Hän muutti Suomeen tyttäreni vuoksi. Hän on kohtelias, järkevä ja kohtelee tytärtäni kauniisti. Tyttärelläni on poika edellisestä liitosta ja hänenkin kanssaan vävy tulee toimeen, huolehtii ja rakastaa. Suomen kieli sujuu tosi hyvin ja töihin hän pääsi Suomessa heti tultuaan. Hänen kotikasvatukseensa kuuluu vanhempien ihmisten kunnioitus mikä ei nuoremmilla miehillä aina hanskassa. Unelmavävy siis. Niin, ja tyttäreni rakastaa häntä.
"Minulle he ovat kuin omia poikia, olen onnellinen että tyttöni ovat saaneet hyvät miehet!", lukija kertoo vävyistään.
Minulla kolme upeaa vävyä! Vävyt ovat kaikki ihannemiehiä. Huolehtivat vaimoistaan ja lapsistaan erittäin hyvin ja rakkaudella. Ahkeria työssään ja perhe-elämässään. Ottavat anopin hyvin vastaan ja suhtautuvat anoppiin lämmöllä. On kiva mennä tyttärieni kotiin sekä olla läsnä lastenlasteni luona. Vävyt myös huumorilla veistävät mukavasti yhdessäoloa. Olen erittäin ylpeä heistä. Ovathan he ottaneet parhaat naiset vaimokseen, niin olen tosiaan onnellinen heistä kaikista. Toimeen tullaan erittäin hyvin. Kiitos vävyistäni!
Minulla on hyvä suhde vävyyni, hän on osoittautunut tyttäreni lisäksi hyväksi kasvattajaksi. Vävy ei tupakoi, eikä välitä viinasta. Tyttären perheessä vallitsee ilmeisesti samanlainen perhedemokratia, kuin omassa perheessänikin. Eivät kuulemma riitele. Kaksi lapsenlastani ovat välittömiä ja kohteliaita.
Olisikohan parempi ajatella millainen on hyvä anoppi? Lapset valitsevat puolisonsa itselleen ja omien mieltymystensä mukaisesti, siinä ei paljon sanomista ole. Minulla on ollut onni saada kolme vävyä (samalle tyttärelle) ja jokainen vävy on ollut mieluisa minulle, vaikka tyttäreni liitot ovat päätyneet eroon. Kaikki vävyt olivat työteliäitä, osallistuivat lasten ja kodinhoitoon, ja erityislahjojakin löytyi: remonttireiska, musikantti ja urheilumies. Erityiskiitosta vävyille annan tyttäreni lasten hoitamisesta (eivät biologisia isiä), lasten harrastusten tukemisesta ja kasvatuksesta, vaikka "toisen lasten" kasvatus voi olla suurikin haaste uudelle isä- tai äitipuolelle. Vävyt ovat kaikki olleet lämminhenkisiä ja halaavia nuoria miehiä ja onkin mukava päästä vävyn "karhuhalaukseen". Vaikka tyttäreni avioliitot ovat päättyneet eroon, on minulla hyvät välit kaikkiin ex-vävyihini ja olen heihin yhteydessä aika-ajoin.
Neutraali suhtautuminen toimii
Vävy on tavatessa ainakin mukava ja iloinen. Alkuaikoina hyvin auttavainen, mutta nykyään kovin kiireinen. Hänellä on päivätyö ja hän toimii myös yrittäjänä. Olen oppinut sen, ettei kannata ottaa kantaa tyttären ja vävyn erimielisyyksiin. Neutraali ystävällinen suhtautuminen on hyvä keino säilyttää mukavat ja kunnioittavat välit puolin ja toisin. Erotuomariksi ei kannata käydä. Näin on mukavampi elää puolin ja toisin.
Vävy vie anopin rock-konserttiin
Minun oma rakas vävypoikani on oikea unelmavävy; paitsi kolmen ihanan lapsenlapseni huolehtiva, rakastava isä, myös hurtin huumorin omaava mies, joka välillä vie anoppinsa rock-konserttiin!
Uusi miniä perheessä
En tunne tuoretta miniääni kovinkaan hyvin. Poikani rakastui häneen vuosi sitten kevättalvella, muutti hänen ja hänen kahden alle kouluikäisen lapsen kotiin. Aikuiset ovat alle kolmekymppisiä. Loppusyksystä kihlattu tuli raskaaksi ja he kaikki neljä vaikuttavat tosi onnellisilta. Sehän on tärkeintä. Minusta tulee eka kertaa isoäiti siis kesän korvilla, tosin onhan minulla söpöt pojantytärpuolet, joilla on jo kaksi isovanhempipariskuntaa. En osaa vielä määritellä muutoin miniääni, koska asun 60 kilometrin päässä. Minulla eikä heillä ole autoa ja tuskin koskaan tuleekaan. Olen työtön, samoin miniäni, joten ei tässä ole tavattukaan paria kertaa enempää; emmekä puolin ja toisin mahtuisi yöpymään toistemme kodeissa. Ainoa fakta, jonka siis tiedän miniästäni, poikani kihlatusta, on, että hän tupakoi koko raskautensa ajan. Samoin poikani. Onneksi edes parvekkeella. Miksi, voi miksi, he eivät yhdessä yrittäneet lopettaa? En edes uskalla kysyä yrittivätkö. Asia harmittaa minua suunnattomasti, varsinkin, kun olen koko elämäni vastustanut ja suorastaan vihannut tupakointia. Olin yksinhuoltaja, jonka molemmat lapset alkoivat jo 12-14-vuotiaina tupakoimaan ja olin voimaton.
"Olen tyytyväinen lasteni valintoihin"
Kahden miniän ja yhden vävyn kokemuksella tunnen olevani erittäin tyytyväinen lasteni valintoihin. Perheeseen tulleet hoitavat lapsensa ja työnsä hyvin, eivätkä puutu asioihimme. Itse pyrin ottamaan huomioon lastenhoitovuorollani heidän perheensä tavat aina ateriointia myöten. Kysyn etukäteen, saanko viedä lapsen tiettyyn paikkaan, tarjota herkkuja tai kuinka kauan saa katsoa dvd:tä. Lastenlapsia on kuusi: 3-15 v. Teineillä on omat sääntönsä. Kolmessa perheessä on omat sääntönsä, mutta periaatteessa ne synkkaavat. Olisin lepsumpi ilman varmistuksia.
Ihannevävy on poissa
Ihanteellinen vävy on rehellinen, tavallinen mies, joka huolehtii perheestään hyvin. Hän on säästäväinen, ehkäpä hieman nuukakin, koska ei tuhlaile turhuuksiin. Hän on kekseliäs ja omaa kädentaidot, joista anoppikin saa nauttia. Vävyni ei ole riitaisa, vaikka vaimo joskus urputtaakin (anopin mielestä liikaa). Ihannevävyllä on terveet elämäntavat ja hän on oikeudenmukainen ja rehti. Hän huoltaa omat tavaransa ja pukeutuu kuinka itse haluaa, tilanteeseen, kuin tilanteeseen – eikä hän mukise muidenkaan lookista. On ollut ilo olla hänen anoppinaan, hän kuoli viime vuonna aivokasvaimeen.
"Ikäero miniän kanssa voi aiheuttaa ymmärtämättömyyttä", lukija pohtii.
Mustasukkaisuutta
Arvostan, että jokainen käyttäytyy kunnioittavasti toisiaan kohtaan. Valitettavasti miniä voi olla mustasukkainen pojan äidille tai toisinpäin. Jos ei ymmärrä toisen huumoria niin oksat pois. Ikäero miniän kanssa voi aiheuttaa ymmärtämättömyyttä. Miniä on kuvitellut mielessään anopin ivailevan ja toivovan pahaa, vaikka anoppi toivoo kaikkea parasta. Molemmilla voi olla luulotauti toisiaan kohtaan kohtaan. Epäselväksi jää mikä mättää. Liiallinen yhdessäolo ja tapaamiset ei sovi kaikille. Ei saisi neuvoa – se katsotaan määräilyksi. Omat kokemukseni ovat huonoja, siis ihan käsittämättömiä alussa. Kaikki on muuttunut ja puhumme kaikista asioista, halaamme tavatessamme ja tietenkin tärkein on pojanpoikani, jonka äiti ja isä ovat kasvattaneet mallikelpoisesti.
Arvostetaanko isovanhempia tarpeeksi?
Vieraana Mummo on Jumala -kirjan kirjoittanut Mirka Alfreds-Välimäki.
25:14
