Studio55.fin lukijoista moni uskoi onnistuneensa vanhempana hyvin tai ainakin kohtuullisesti. Osa piti itseään myös epäonnistuneena. Monen mielestä se, että oma lapsi menestyi opinnoissa, työssä ja oli onnellinen, oli merkki kasvatuksen onnistumisesta.
Pojasta tuli kunnollinen
Kyllä on ilmeisesti onnistuttu, nyt voi sanoa jo, kun poika on 46-vuotias. En osaa sanoa, miten paljon siihen on vaikuttanut mikäkin asia, hän on alusta asti ollut sellainen perus kunnollinen tyyppi. 14- ja 21-vuotiaat lapseni tuntuvat samanlaisilta toistaiseksi. Ei ole ollut vapaa kasvatus.
-katariina
Aina ei ollut helppoa
Minulla on viisi aikuista lasta ja mielestäni olen onnistunut kasvatuksessa ihan hyvin. Tietysti ei se helppoa ole aina ollut, mutta lapseni ovat hyvällä itsetunnolla varustettuja ja osa heistä kasvattaa jo omia lapsia!
-satuliina
"Tyttären kasvattamisessa miehelle on omat vaikeutensa ja kyllä se enemmän jää vaimon kontolle", arvioi yksi lukijoista.
"Poikani on työttömänä ja pelaaminen jatkuu"
Äitinä yritin parhaani, kuten käsittääkseni kaikki vanhemmat. Paljon tosin tekisin tänään toisin, jos voisin päästä aikakoneella menneeseen. Eniten katumista minulla on nuorimmaisen, nyt kaksikymppisen, kohdalla. Hänen kouluaikoinaan minun olisi pitänyt valvoa ajankäyttöä paremmin: viedä enemmän liikuntaharrastusten pariin, rajoittaa tietokoneella pelaamista ja kaverien vierailuja myöhään iltaan. Kun poikaa kiusattiin koulussa ja pihalla, annoin hänen kutsua muutamaa kaveriaan meille ilman rajoituksia, ja pidin epäterveellisiä herkkuja aina tarjolla. Tällaisesta elämänmenosta oli tietysti seurauksena passiivisuus, lihominen ja läksyjen jääminen sivuseikaksi. Puutuin kiusaamiseen kyllä jossain määrin, kävin koululla ja soittelin rehtorillekin, mutta en tarpeeksi tarmokkaasti. Meidän taloyhtiössämme asui opettaja-leijonia, joiden lapset olivat kiusaajina; pelkäsin että valitukset kostautuisivat pojalleni. Nyt kaduttaa tarmottomuuteni! Tänä päivänä poikani on työttömänä, vain yo-tutkinto plakkarissaan, ja pelaaminen jatkuu. Asuu vuokrayksiössä, ei-niin-arvostetussa kaupunginosassa. Paljon mietin, olisiko hänen tilanteensa nyt valoisampi, jos olisin ollut parempi äiti. Vanhemmat poikani kyllä ovat suorittaneet tutkintonsa ja pärjäävät mukavasti. Mutta ei pidä rypeä katumuksessa niin syvällä, että menettää tulevaisuudenuskonsa. Tästä pitää vain mennä eteenpäin, ja uskoa parempaan!
-Tytti Tättäläinen
Näinkin vastattiin:
Olen ollut melko autoritäärinen. En sitä itse silloin, kun lapset olivat vielä kotona, huomannut, mutta he ovat nyt aikuisina sen minulle kertoneet. Tarpeeksi rakastava ja läheinen olin kyllä.
-merituuli
Koen onnistuneeni siinä, että lapseni ovat oppineet antamaan apua tarvitsevalle, he ovat hyväsydämisiä ja suvaitsevaisia. Kotonani oli samat periaatteet. Vaikeata oli kurinpito murrosiässä sekä kuuleminen arvosteluja omista valinnoistani
-helen
Lapseni ovat jo yli 40-vuotiaita. He ovat antaneet tunnustusta turvallisesta, vaikkakin suht autoritaarisesta kasvatuksesta. Vuosia kotiäitinä olleena rajojen lisäksi annoin myös runsaasti rakkautta. Lapset tottuivat materiaaliseen niukkuuteen ison asuntolainan vuoksi ja arvostavat sitä nykyään.
-Linneaborealis
Kasvatin lapset yksin
Olen ollut hyvä vanhempi ja hyvät välit kolmeen aikuisen lapsen kanssa. Huonot valinnat olen vaan tehnyt miesten suhteen. Lasten isä kuoli 54-vuotiaana, neljä vuotta sitten (alkoholia ja lääkkeitä). Erosin hänestä jo vuonna 1990, mutta pysyttiin kavereina. Kasvatin lapset sitten yksin ja en tiedä olenko ollut onnekas vai mitä, mutta kaikki kolme lasta pärjää ihan hyvin tässä elämässä. 7-vuotias pojanpoikakin on jo.
-Siunattu
"Olen varmaan pappana parempi kuin isänä"
Yhden lapsen isänä, ihan hyvin. Hoidin enemmän tuota liikunnallista puolta eli mieluummin ruumiin kulttuuria. Vaimo hoiti henkistä puolta ja kannusti opiskeluissa. Tytär opiskelikin itsensä virkaan jossa työt ei lopu. Tyttären kasvattamisessa miehelle on omat vaikeutensa ja kyllä se enemmän jää vaimon kontolle. Tytär on jo pian neljäkymmentä, mutta kyllä me vieläkin pelataan esimerkiksi tennistä joka alkoi kun tytär oli kahdeksanvuotias. Nyt pappana on enemmän aikaa lapsenlapselle, olen varmaan pappana parempi kuin isänä. Isänä oli omat harrastukset ja kiireet, nyt on aikaa jälkipolville.
-topi
"En halunnut toistaa äitini virheitä"
Olen ollut mielestäni hyvä vanhempi lapsilleni. Toki parantamisen varaakin olisi joissain asioissa ollut. Sitähän kasvattaa lapsiaan sen tiedon varassa, mikä sillä hetkellä on ollut, ja osin myös sen perusteella miten omat vanhemmat ovat tehneet. Olen keskustellut kahden tyttäreni kanssa näistä asioista paljon. Heidän mielestään olen ollut ylihuolehtiva joissain asioissa ja olen mielessäni käynyt läpi, mistä tämä johtuu ja löytänytkin siihen syyt.
Saatettu lapsi onnistuneesti täysi-ikäisyyteen ja opiskelu-uralle loistavin arvosanoin.
-turkutoni
Kohtuullisen hyvin selvinnyt – itsetunnon opettamista olisi saanut olla enemmän. Lapset ovat nyt jo aikuisia.
-Tutu
Hyvin muuten, mutta loppusuoralla into loppui. Olisivat ehkä tarvinneet vielä enemmän "äiskää".
-heydr
Olen ollut huono äiti ja siitä olen kuullut.
-liisu
Olen ehkä sitä sukupolvea, joka ajatteli, että en kasvata lapsiani niinkuin minut on kasvatettu. Miksi – syitä on monia. Omalla kohdallani siksi, että äitini minun mielestäni teki sellaisia virheitä, joita en halunnut toistaa. Lähinnä oli kyse alkoholin käytöstä ja vähättelystä. En ole kokenut että vanhemmuus olisi vaikeaa, ehkä siksi että olen aina keskustellut lasteni kanssa kaikista asioista avoimesti, myös vaikeista.
Näin 35 vuoden jälkeen tietysti ajattelee asioista aivan eri tavalla kun 25-vuotiaana tuoreena äitinä. Olenkin sanonut, että jos silloin olisi ollut tämä järki kun nyt on, olisin tehnyt monia asioita toisin. Tyttäristäni on tullut ihan hyvin elämässä pärjääviä ja meillä on lämpimät välit. Toisella on kaksi lasta ja hän kasvattaa heidät omalla tavallaan, siihen en puutu. Olen mieliipteeni asioihin sanonut jos sitä on kysytty, mutta hän tekee kuitenkin itse päätöksensä kuinka toimii.
-Onnellinen äiti 60 v.
Lapsi mukaan päätöksentekoon
Minä olen mielestäni onnistunut paremmin äitinä kuin oma äitini, mutta sitä tietysti pitäisi kysyä minun ainoalta lapseltani, rakkaalta tyttäreltäni. Hän on nyt itsekin viisi kuukautta vanhan pienen tyttövauvan äiti ja minä erittäin ylpeä mummi.
Minä olen antanut omalle lapselleni aina mahdollisuuden sanoa omat ajatuksensa ja toiveensa asioihin, mitä perheessämme on tapahtunut ja hän on aina ollut yhtälailla päättämässä häntä koskevia asioita – ihan jo hyvin pienestä, jo silloin kun vaan pystyi ilmaisemaan mielipiteensä. Kolmevuotiaana hän jo päätti mitä vaatteita hänelle ostetaan ja mihin hän haluaa pukeutua. Tietysti välillä piti jonkin verran opastaa.
Minulle ei sitä mahdollisuutta omassa lapsuudessa suotu, minun ääneni hävisi aina, ei sitä kukaan kuunnellut ja aina olenkin ollut arka ja herkkä ja mieluummin katson asioita sivusta kuin menen mukaan useamman ihmisen väliseen keskusteluun. Onneksi tyttäreni on hyvin suoraselkäinen ja ei anna toisten polkea itseään. Hänhän on kuitenkin empaattinen ja pärjää työelämässä hyvin, ja pystyy esimiesasemassaan kuuntelemaan toisten työkavereiden toiveita.
Minä ja mieheni kasvatimme omilla jaloillaan olevan tyttären ilman huutamista ja alistamista, puhumalla pystyy käsittelemään mielestäni melkein kaikki ongelmat. Kyllä tyttärestäni on tullut itsestään huolta pitävä ja sanavalmis yksilö, joka ei jää toisten poljettavaksi.
Lapsenlapsen kasvatukseen en tule puuttumaan, sen tekee hänen omat vanhempansa. Minä leikin, laulan ja hulluttelen hänen kanssaan.
-nimetön
"En saanut puolisolta tukea"
En niin hyvin kuin olisin halunnut. Olosuhteet olivat minua vastaan, enkä kyennyt olemaan sellainen äiti kuin olisin halunnut. En myöskään saanut puolisolta tukea äitiyteeni eikä häntä kiinnostanut isänä oleminen. Myöskään tukiverkostoja minulla ei ollut vaikka perheemme sekä sukulaisia ja ystäviä asui samassa kaupungissa.
-LM
Ei ole omia lapsia, mutta koen olleeni hyvä esimerkki mieheni lapsille.
-hilma
Lasten kanssa on ollut vaikeitakin aikoja, esimerkiksi pojan ollessa murrosikäinen. Mutta loppujen lopuksi olen tyytyväinen itseeni (olen ollut yksinhuoltaja pitkän aikaa). Lapset ovat löytäneet paikkansa elämästä, pojalla on vakituinen työpaikka ja tytär kirjoittaa tänä keväänä ylioppilaaksi.
-jasmin
Luulisin, että hyvin. Lapset vierailevat usein luonani ja kertovat asioistaan. Heillä on työpaikat ja pärjäävät elämässään.
-mummo ja koira
Saimme lapsemme 20-30 vuoden vaiheilla. Hyvä niin: nautimme nyt suunnattomasti lastanlapsistamme ja he neljä saavat nyt kaiken tarpeellisen hoivan myös meiltä, kun asumme lähietäisyydellä!
-kalevi
"Nyt lapseni huolehtivat minusta"
Kun vuonna 1987 tyrkkäsin lopullisesti aviomieheni tyttöystävänsä syliin, suuntana oli vain selviytyminen kahden lapsen kanssa. Apuja sain äidiltäni sekä anopilta. Sisarukset olivat myös tukena. Ohjenuorana: rajoja ja rakkautta, aivan kuten omassa lapsuudessani. Asioista keskusteltiin ja päätettiin yhdessä. Minä olin kuitenkin pomo isommissa päätöksissä. Peruskäytöstavat opeteltiin kotona, niinkuin meillekin lapsuudenkodissa tehtiin. Kiitos, ole hyvä, päivää, anteeksi. Aikuisten kunnioitus ja erilaisuuden hyväksyminen. Harrastukset. Kiitos suomalaisen koulujärjestelmän, molemmat lapset pääsivät siihen lukioon johon ihan oikeasti halusivat. Vaikka lapset olivat yli kahdensadan kilometrin päässä lukiossa ja asuivat omillaan, saivat he kumpikin sen kunnialla läpi. Nyt molemmat saavat opiskella ja tehdä sitä mikä on lähellä sydäntä. Lapset ovat myös ymmärtäneet minun ikääntymiseni ja huolehtivat minusta, vaikkakin etänä tällä hetkellä. Olemme erittäin rakkaita toisillemme.
-Katiska
Vaikeinta oli murrosikä
Mielestäni olen onnistunut vanhempana kohtalaisesti. Aina on parantamisen varaa. Olisi voinut käyttää enemmän aikaa yhteisiin harrastuksiin, mutta uskoisin että lapseni ovat suhteellisen tyytyväisiä. Heistä on kasvanut hienoja aikuisia, joilla on nyt omat perheet ja tulevat toimeen omillaan. Kasvatusperiaatteeni olivat aika paljon samanlaisia kuin omilla vanhemmillani. Vaikeinta vanhemmuudessa oli lasten murrosikä, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.
-kala54
Kuvituskuva.
Upeita tyttäriä
Olen onnistunut erinomaisesti! Kolmesta tyttäreistäni on kasvanut opiskelunhaluisia, vastuuntuntoisia, yritteliäitä ja oma-aloitteisia kansalaisia. Ovat kaikki onnellisessa parisuhteessa sekä tuoneet minulle jo kahdeksan ihanaa lastenlasta. Olen ollut läsnä itse silloin kun tyttäret olivat pieniä, vaikka töissä kävinkin. Upeita ja kauniita naisia. Olen heistä ja heidän perheistään kovin ylpeä äiti ja mummo! Kiitos heistä.
-sepuliini
"Tyttären huusholli on alkanut näyttää samalta kuin omani"
Parhaamme yritettiin ja on hyväksyminen, mitä saimme aikaan. Kaksi oli poikaa ja yksi tytär, jotka kaikki ovat 41–36-vuotiaita perheellisiä, ammateissaan ensimmäisissä työpaikoissaan. Tyttären huusholli on alkanut näyttää samalta kuin omani, vaikka ei ohjeita ja apua paljon kaivannutkaan. Lapsenlapset pärjäävät koulussa ja kavereita on niin kuin omillamme ennen. Virheittä ei kukaan pärjää, se täytyy vaan hyväksyä ja keskustella, jos joku asia on jäänyt painamaan. Toinen pojista jäi Kiinaan avioon kymmenen vuotta sitten. Kova pesti pojalla siellä yksityisyrittäjänä.
Kasvatettiin kansainvälisyyteen ja opiskelut toivat siihen mahdollisuuden. Ikävä on, koska harvoin tavataan, mutta onneksi on Skype ja saa seurata lapsenlapsen kehitystä sen välityksellä.
-sipero
Joskus tuntuu, että epäonnistuin. Mutta sitten kun aikuinen lapsi tulee kaulaan kiinni ja sanoo, että mä rakastan sua, niin tulee hyvä olo.
-mummu
Olen tyytyväinen, mutta en enää antaisi kaikkea, mitä lapset pyytäisivät, koska olen nyt huomannut etteivät he arvosta asioita, jos aina saavat.
-suksee
"Tein sen minkä pystyin"
Mielestäni olen onnistunut ihan kohtuullisesti. Lapset asuvat omillaan ja ovat töissä. Mieheni oli alkoholisti, joka kuoli lasten ollessa 10 ja 13. Hän jätti meidät melko tyhjän päälle. Kuri oli lempeää. Lapseni harrastivat eri lajeja urheilussa. Omatkin vanhempani olivat urheilussa mukana lastemme kanssa. Ainahan on parantamisen varaa, mutta mielestäni tein sen minkä pystyin.
-tuulikki
Kuri ja järjestys on pelasti
Koen olleeni aika hyvä äiti. Viisi lasta kaikki jo aikuisia ja lentäneet pesästä. Koulut on käyty ja työssä ovat. Vain nuorimmalla vielä vähän AMK kesken. Kuri ja järjestys on pelastanut paljon. Myös lasten kaverit ovat tulleet perheistä, missä on ollut vanhan ajan kasvatus ja se on merkinnyt myös paljon. Nyt kasvatetaan jo seuraavaa sukupolvea. Näin mummon näkökulmasta näyttää siltä, että myös minun lapseni osaavat kasvattaa omia lapsiaan kunnon kansalaisiksi.
-Iloinen mummo
"Yhdelle voin taata hyvän elämän alun"
Kasvatin lapseni aivan omien ajatusteni mukaan. Olen erittäin köyhästä perheestä kotoisin ja jo kotona päätin, että hankin vain yhden lapsen ja siltä ei tule puuttumaan mitään. Yhdelle pystyn takaamaan hyvän elämän alun ja näin myös kävi. Veimme moniin harrastuksiin ja etsimme sopivaa, joka sitten aivan yllättäen löytyi. Pidin huolen, että lapsi näkee yhtä paljon maailmaa kuin minä. Otimme hänet aina mukaan, valitsimme koulun sen mukaan, millä oli hyvä arvostus. Koulu sujui hyvin, akateeminen loppututkintokin tuli suoritettua, josta olen todella iloinen. Mitään ongelmia ei ollut ja nyt hän elää jo aivan omaa elämäänsä.
-tellervo
Tyttö jäi äidilleen
4–5-vuotiaana olin vihainen vanhemmilleni, kun he eivät antaneet tehdä mieleni mukaan. Päätin, että kun saan omia lapsia, ymmärrän heitä täysin. Pieleen meni: "ikuinen" avioliitto kariutui neljän vuoden jälkeen, tyttö jäi äidille. Näimme harvoin. Nyt tyttö asuu synnyinpaikallani, meillä on hyvät välit, kun käyn vain auttamassa häntä. Murrosikään saakka varttui muutamassa uusioliitossa, sitten sain hänet kotipaikkakunnalleni kouluun ja näemme useammin. Kiltti tyttö, sisua ja omapäisyyttä älyttömästi, vaan sitähän tässä elämässä tarvitaan!
-sepise
Masennuksella vaikutusta kasvatukseen
Olen masennuksesta kärsinyt vanhempi, joka on yrittänyt olla jatkamatta ominaisuutta eteenpäin. Toinen lapsista oireilee psyykkisesti ajoittain, toinen säästynyt sairaudelta. Työelämässä vain piipahtaneena kuitenkin pelkään vaikuttaneen lapsiin sillä, etteivät ole saaneet itselleen ammattia.
Vanhemmuus on ollut tasapainoilua koko ajan, jopa vielä kun lapset ovat olleet reippaasti täysi-ikäisiä. Koen epäonnistuneeni – mutten kokonaan. Eiköhän moni vanhempi ajattele, että jos voisin alkaa alusta, en tekisi noita virheitä. Ehkä korvaavat sitten lapsenlapsilleen. Minä en taida saada sitä mahdollisuutta. Mutten sure, en ehkä jaksaisikaan olla lastenhoitoapuna.
-failedmom
Kasvatin lapsiani pitkälti niillä periaatteilla, joilla olin itse kasvanut. Tärkeimpiä asioita: raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä, kohteliaisuus ja toisten huomioonottaminen, terveet elämäntavat, vanhempien ihmisten kunnioittaminen, kuunteleminen ja arvostaminen sekä rajat ja rakkaus. Enemmän aikaa olisi pitänyt heille antaa silloin kuin he olivat pieniä ja kouluikäisiä. Melko hyvin koen onnistuneeni (mieheni kanssa), sillä molemmilla lapsillani on akateeminen loppututkinto, perheet ja heillä on koko ajan olleet hyvät työpaikat ja he ovat edenneet urallaan. Tuttavien ja sukulaisten antama palaute heistä ja heidän käyttäytymisestään on ollut hyvin myönteistä.
-Telle