Helsingin kaupungin kotihoidossa työskentelevä perushoitaja Maritta Nykänen tietää omakohtaisesti, kuinka karu kotihoidon tilanne nykyään on.
Nykäsen asiakkaisiin Helsingissä kuuluu muun muassa muistisairas, yksinäinen nainen, jolla ei ole omia lapsia.
– Käymme hänen luonaan kolme kertaa päivässä, aamulla päivällä ja illalla. Muut ajat hän on kotonaan yksin, Nykänen kertoo.
Nykäsen mukaan vanhuksen muistisairaus on niin vaikea, että hän tarvitsee apua kaikessa.
– Tämä asiakas asuu neljännessä kerroksessa, talossa ei ole hissiä. Eli hän on ollut asuntonsa vanki, koska hän ei pysty itse kävelemään näitä portaita.
Naiselle ei ole voitu järjestää myöskään mitään päivätoimintaa.
– Koska hissiä ei ole, niin sitten tarvittaisiin porraskiipijä. Näissä taksiautoissa, joilla mennään päivätoimintaan, ei ole mitään porraskiipijää. Se veisi niin paljon aikaa. Hän ei ole täältä ulkoillut sitten moneen vuoteen, Nykänen toteaa.
Hoitopaikan saaminen entistä vaikeampaa
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin tuoreen selvityksen mukaan kotihoito on yhä pahenevassa kriisissä.
Kotona hoidettavilla on entistä useampia sairauksia, heidän hoitamisensa on vaativampaa ja hoidettavan luona on tarpeen käydä useita kertoja vuorokaudessa.
Monista vaivoista huolimatta hoitopaikan saaminen vanhuksille on Nykäsen näkemyksen mukaan hankaloitunut nykyään merkittävästi.
Nykänen toteaa, että voi kestää jopa vuoden, ennen kuin vanhus saa kotihoitajien arvion jälkeen hoitopaikan.
– Kun me kotihoitajat, jotka käydään siellä asiakkaan luona monta kertaa päivässä, nähdään että hän ei pärjää enää yksin kotona, niin on ikävää, että siihen meidän arvioon ei luoteta.
Nykästä tilanne harmittaa, koska hän on nähnyt omakohtaisesti, kuinka suuri merkitys lyhytaikaisellakin hoitopaikalla on vanhusten elämänlaatuun.
– Kotona asiakas makaa enimmäkseen vuoteessa ja nousee siksi aikaa ylös, kun me ollaan siellä. Mutta sitten tällaisessa paikassa, jossa on muita ihmisiä, asiakkaat syövät ihan eri lailla, heille ruoka maistuu seurassa. He osallistuvat aktiviteetteihin siellä tai ainakin istuvat toisten seurassa. Ihmiset hyötyvät siitä, oikeasti virkistyvät, nauttivat elämästään, Nykänen luettelee.
– Jos ajattelet sitä, että makaat sängyssä, olet yksin aina vaan, mitään ei tapahdu, päivät eivät muutu miksikään... niin kyllähän se masentaa.