Missä menee vaaran ja vapauden raja? Potilaiden rajoittamisesta halutaan säätää tarkemmin laissa: "Hoitajat kohtuuttomassa tilanteessa"

Sekä professori että ministeri kannattavat rajoittamistoimien tarkempaa määrittelemistä.

MTV Uutiset on alkutalven aikana uutisoinut ongelmatilanteista rajoittamistoimissa hoitotyössä. Kerroimme esimerkiksi tilanteesta, jossa asukas harhaili yli vuorokauden metsässä, kun poistumista ei uskallettu estää.

Rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen ehdottaa MTV Uutisille, että sosiaali- ja terveydenhuollon rajoittamistoimista pitäisi säätää laissa nykyistä paremmin. 

– Pitäisi ehdottomasti säätää lain tasolla rajoittamistoimista, mallina mielenterveyslaki tai poliisin voimankäyttövaltuuksien sääntely, sanoo Tolvanen. 

Rikosoikeuden professorin mukaan hoitotyön rajoittamistoimista tulisi säätää poliisilain tapaan.

Professorin mielestä hoitajat ovat nykyään kohtuuttomassa tilanteessa. 

– Jos potilas pääsee vahingoittamaan itseään tai muita, riskinä hoitajalla on joutuminen syytteeseen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vamman tai kuoleman tuottamuksesta. Toisella puolella uhkana on se, että hoitajan katsotaan laittomasti riistäneen potilaan vapauden, sanoo Tolvanen.

"Näin voimakeinoja on poliisilaissakin säännelty"

Sääntely on professorin mukaan nykyisellään puutteellista.

– Potilaan turvallisuuden takia itsemääräämisoikeuteen joudutaan puuttumaan ilman lain nimenomaista tukea. 

Tolvanen kertoo, että jotkut tapaukset on hahmotettavissa pakkotilaoikeuden piiriin. Näitä ovat akuutit rajoittamistoimet tilanteessa, jossa on konkreettinen vaara siitä, että ilman rajoitustointa potilas vahingoittaa itseään tai muita potilaita. 

– Mutta ongelmallisempia ovat tilanteet, jossa potilasta rajoitetaan pidempiaikaisesti, esimerkiksi yön yli, ilman akuuttia vaaratilannetta, siis vaaratilannetta ennakoiden. 

Tolvasen mukaan päättäjien pitää säätää, millä edellytyksillä rajoittaminen on mahdollista. 

– Edellytyksinä voisi olla potilaan tai muiden potilaiden ja hoitajien turvallisuuden kannalta välttämätön toimi, ei muita keinoja tavoitteen saavuttamiseksi, ja suhteellisuusperiaate sekä vähimmän haitan periaate. 

– Näin voimakeinoja on poliisilaissakin säännelty ja myös mielenterveyslaissa. 

Ministeri aikoo käynnistää valmistelun

Vastuuministeri Kaisa Juuso (ps.) kannattaa ehdotusta rajoittamistoimien tarkemmasta määrittelystä laissa.

– Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan itsemääräämisoikeushankkeessa kiireellisintä on säätää rajoitustoimien käytöstä sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa jo nykyisin rajoitetaan asiakkaiden itsemääräämisoikeutta, mutta joista perustuslain edellyttämä sääntely puuttuu kokonaan, toteaa Juuso. 

Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi ikääntyneiden palveluasuminen.

Ministeri huomauttaa, että asiaa on ajettu aiemminkin, kehnoin tuloksin.

– Itsemääräämisoikeuden vahvistamista koskevaa lainsäädäntöä on valmisteltu usealla hallituskaudella, mutta hankkeet ovat kaatuneet 2014 ja 2018.

– Tavoitteena on käynnistää valmistelu uudelleen kuluvalla hallituskaudella. 

Kuinka paljon asiaa tällä hetkellä siis säädetään?

– Faktahan on, ettei sitä juuri ole. Ongelma on siinä, että nykyinen sääntely on pistemäistä yksittäisiä palvelumuotoja koskevaa, ei edes palvelualaa koskevaa. Vastaavia tilanteita kuitenkin syntyy tai voi syntyä laajasti, toteaa ministeriön erityisasiantuntija Jaska Siikavirta.

Heikoin tilanne iäkkäiden parissa

Heikoimmassa tilanteessa ovat iäkkäät, erityisesti ympärivuorokautisten palveluiden asiakkaat ja henkilöstö, koska niissä itsemääräämisoikeutta voidaan toistuvasti joutua rajoittamaan. Niissä tällainen nimenomainen sääntely puuttuu kokonaan, Siikavirta sanoo.

Valmistelua toteutetaan vaiheittain oikeudellisen tärkeys- ja kiireellisyysjärjestyksen mukaisesti, jotta hanke tällä kertaa varmasti etenisi.

– Kiireellisin valmistelutarve liittyy siihen, millaisissa tilanteissa asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta voidaan rajoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joissa asiaa koskevaa lainsäädäntöä ei vielä ole. 

– Esimerkiksi muistisairaiden ikääntyneiden ympärivuorokautisissa palveluasumisessa voidaan joutua pohtimaan, voidaanko sängynlaitoja nostaa tai ovia lukita, jotta ihminen olisi turvassa, mutta samalla ei kokisi, että hänen vapauteensa puututaan, sanoo Siikavirta.   

"Ei saa käyttää enempää rajoittamista eikä pidempään kuin on tarpeen"

Suhteellisuusperiaatteella tarkoitetaan sitä, että toimien pitää olla hyväksyttävässä suhteessa siihen päämäärään, joihin niillä pyritään. 

– Ei saa käyttää enempää rajoittamista eikä pidempään kuin on tarpeen tavoiteltavaan päämäärään eli vaikkapa potilaan turvallisuuden takaamiseen pääsemiseksi, professori Tolvanen sanoo.

Ja vähimmän haitan periaate tarkoittaa sitä, että jos on useampi samanarvoinen toimintavaihtoehto, pitää valita kohteen kannalta vähiten haitallisin.

– Muissa kuin psykiatrisissa hoitopaikoissa ei tietysti tarvita yhtä järeitä keinoja kuin mielenterveyspotilaiden hoidossa.