Värikkäitä vaiheita tarponut espoolainen jääkiekko on kulkemassa pitkästä aikaa oikeaan suuntaan. Bluesin raunioille perustettu United on historiaa, ja nyt Teemu Ramstedtin ja Ilmari Pitkäsen kaltaisilla SM-liigajyrillä vahvistunut Kiekko-Espoo hakee vahvasti nousua Mestikseen. MTV Urheilu kävi haistelemassa Espoo Metro Areenalla, onko vahvoille tulevaisuudensuunnitelmille katetta.
Kylmänkalseista kuppituoleista helposti kiukustuva pakaralihas sopeutuu nopeasti tähän mukavaan ja pehmeään kääntöpenkkiin. Musiikki soljuu pehmeästi korviin tasokkaista ämyreistä. Videotaulu hehkuu seuran vanhoja pelipätkiä takavuosilta.
Hallissa on niin lempeän lämmintä, että voisi riisua vaikka paitahihaisilleen.
Cheerleaderit vastaanottavat huiskuilla pelaajat, jotka luistelevat koppikäytävältä jäälle. Yleisö alkaa heräillä illan tapahtumaan.
Pääkatsomo on hyvin kansoitettu, kaljuja kohtia ei juuri näy ja päätyynkin riittää porukkaa. Siellä täällä pilkottaa seuran pipoja, pelipaitoja ja huiveja.
Ei, emme ole SM-liigan ottelussa. On alkamassa Suomi-sarjan ensimmäinen välierä Kiekko-Espoon ja Porvoo Huntersin välillä Espoo Metro Areenalla.
Vielä pari vuotta sitten espoolainen edustusjääkiekkoilu korisi tuskissaan, mutta vaikeiden vaiheiden jälkeen se on saamassa jälleen elintoimintojaan kuntoon.
Kiekko-Espooksi muuttunut joukkue tavoittelee tosissaan paikkaa Mestikseen, ja riitaisat junioriseurat yhdistyvät keväällä uudeksi seuraksi.
Suomikiekon eksynyt, minäkuvaansa hakenut huutolaispoika on palannut takaisin mestoille.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kiekko-Espoo haluaa väkevästi takaisin Suomen kiekkokartalle.
SM-liigatason vahvistuksia
Kiekko-Espoo ottaa kaukalossa pelin nopeasti haltuun ja painaa pelin Huntersin päätyyn. Varsinkin ykkösketju Aleksi Järvinen–Teemu Ramstedt–Tommi Takaveräjä tuntuu tekevän kaukalossa mitä haluaa.
Kyllä, hän on se sama Ramstedt, joka pelasi alkukauden SM-liigaa SaiPassa. Hän tuli loppukaudeksi tuomaan kokemusta ja uskottavuutta joukkueeseen, joka yrittää nousta sarjaporrasta ylemmäs.
LUE MYÖS: Teemu Ramstedt näkee Espoon junnuseurojen yhdistymisessä ison mahdollisuuden – heittää villin idean pääkaupunkiseudun SM-liigajoukkueista
Ramstedtilla on kokemusta liigakiekosta Espoon Bluesin ajoilta, kuten maalivahti Jani Niemisellä ja hyökkääjä Ilmari Pitkäselläkin.
Nyt ajateltuna Bluesin liiga-ajat tuntuvat mahtavalta nousukaudelta, vaikka silloinkin seuran ja joukkueen ympärillä kiersi koko ajan kielteinen sädekehä. Puhuttiin identiteetittömästä muukalaislaumasta ja siitä, että joukkue pelaa paikkakunnalla, joka on enemmän moottoritien jatke kuin varsinainen kaupunki.
Nälvittiin, miten perintömiljoonilla rikastunut Jussi Salonoja pumppasi seuraan rahaa. Makkaratehtailijan jälkeläinen kertoi MTV:lle vuonna 2016, että sitä Bluesiin upposi kaiken kaikkiaan 30 miljoonaa euroa.
Espoolaiset pääsarjaseurat:
- Kiekko-Espoo 1984–1998
- Espoo Blues 1998–2016 (SM-hopeaa 2008 ja 2011)
- Espoo United 2016–2018 (Mestiksen pronssia 2017)
- Kiekko-Espoo 2018– (Suomi-sarjan pronssia 2019)
Kun Blues ajautui konkurssiin 2016, Salonoja yritti yleisseura Espoo Unitedin alaisuudessa uutta nousua Mestiksen kautta. Sekin hanke karahti kiville rahavarojen huvettua.
– Uskoin ja toivoin, että espoolainen yleisö sekä alueen yritykset lähtisivät seuran tueksi, mutta niin ei valitettavasti käynyt. Sitouduin alkujaan olemaan tietyllä summalla omakohtaisesti mukana, mutta tässä olisi tarvittu enemmän yhteisöllisyyttä espoolaisilta, Salonoja sanoi huhtikuussa 2014 Ilta-Sanomille.
Kun katselee ympärilleen, lausunto tuntuu hieman oudolta. Etteikö muka tästä porukasta löytyisi riittävästi yhteisöllisyyttä, jos seura itse on hoitanut asiansa hyvin?
Takaveräjä vie Ramstedtin maukkaasta rystypassista kotijoukkueen 2–0-johtoon.
– Kivikova kivikova, Kiekko-Espoo, kuuluu ämyreistä jo 1990-luvulta tuttu hokiveisu.
"Mestiksessä ollaan ensi kaudella"
Erätauolla myyntipisteillä ja fanituotemyymälässä riittää kuhinaa. Espoolaisten junnuseurojen pelipaidoilla vuoratut pikkupojat vilistävät 1990-luvulta peräisin olevien Kiekko-Espoon pelipaitojen seassa.
Jossain näkyy pienen mutta jäntevän maalivahdin Mika Raution nimellä varustettu pelipaita, jonka Matti Hanni muistelee olevan kaudelta 1994–95. Tämä sympaattinen kumiukko napsi kaudella räpyläänsä monta kiekkoa ja syötti siinä sivussa viisi maalia.
Juuri tuolla NHL:n työtaistelukaudella Kiekko-Espoon paidassa Matinkylän hallissa luistelivat sen ajan tunnetut NHL-pelaajat Mariusz Cherkawski ja Shawn McEachern. Mieleen palaa legendaarisia hahmoja siitä joukkueesta: Juha Ikonen, Peter Ahola, Sami Nuutinen, Petro Koivunen, Jan Långbacka, Ilkka Sinisalo, Timo Blomqvist, Robert Salo ja Timo Hirvonen, jonka paita komeilee hallin katossa yhdessä Jere Lehtisen kanssa.
Hanni kertoo käyneensä peleissä pikkupojasta asti, mutta Espoon Unitedin pelejä hän näki paikan päällä vain yhden. Kannattajauran hienoin hetki tuli keväällä 2012, kun Blues nousi KalPaa vastaan liigahistoriassa ensimmäistä kertaa pudotuspelisarjassa kolmen ottelun häviön jälkeen voittoon.
– Mestiksessä ollaan ensi kaudella, tai se on ainakin tavoite. Kyllähän satsaukset näkyvät pelaajahankinnoissakin, kun joku Ramstedt pelaa täällä Suomi-sarjaa, Hanni sanoo.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Matti Hanni kävi katsomassa Kiekko-Espoon pelejä jo 1990-luvulla.
Salonojasta hänellä on selkeä mielipide.
– Makkarapoikaa ei kyllä kaivata takaisin.
Sarjataso vaihtuu, seurauskollisuus pysyy
Kiekko-Espoon nimen ottaminen käyttöön viime kaudella Suomi-sarjassa oli uusi käännekohta espoolaiskiekossa. Joukkue lähti nollista ja pelasi Metro Areenaan verrattuna alkukantaisessa Espoonlahden jäähallissa.
Täksi kaudeksi Kiekko-Espoo teki yhteistyösopimuksen Tapiolan Monitoimiareena Oy:n kanssa Metro Areenan käyttöoikeudesta. Suomi-sarjan joukkue saa pelata ja harjoitella hulppealla areenalla, joka on täysin SM-liigakelpoinen. Lisäksi Kiekko-Espoo sai areenalta käyttöön omat toimisto-, varasto- ja huoltotilat.
Toinen, niin ikään 1990-luvun Kiekko-Espoon paitaa pitävä jääkiekkofani on innoissaan paikallisen jääkiekon uudesta suunnasta.
– Seurauskollisuus ei muutu, vaikka pelattaisiin millä tasolla.
Sitä seurauskollisuutta on tänä iltana paikalla 770 katsojan verran. Se on 7 000 ihmistä vetävässä hallissa vähän, mutta ympäröiviin realiteetteihin nähden paljon.
Viereisessä hallissa samaan aikaan pelatussa Salibandyliigan pudotuspelien paikallispelissä Esport Oilersin ja Westend Indiansin välillä on katsojia 990.
Suomen suurin jääurheiluseura luo pohjan
Kiekko-Espoo vie Suomi-sarjan ensimmäisen välieräottelun ilman suurempia ongelmia 6–2. Tämä sarja näyttää hyvältä, mutta edessä on vielä isoja taisteluja.
Ensin pitäisi nousta Mestikseen karsintojen kautta, mikä on vaikea tehtävä. Ja SM-liigaan nousu vasta onkin hankalaa yhtiömuotoisessa sarjassa, jossa liigalisenssiä ei pysty lunastamaan karsintojen kautta.
SM-liigassa pelaaminen on kuitenkin Kiekko-Espoon iso tavoite. Siemen uudelle nousulle kylvettiin helmikuussa, kun riitaista rinnakkaiseloa tahkonneet espoolaiset junioriseurat ilmoittivat siirtyvänsä Kiekko-Espoon alaisuuteen.
Kiekko-Espoo ry saa keväästä lähtien pystyyn Suomen suurimman jääurheiluseuran, jossa on ringeten pelaajat mukaan luettuna peräti 3 000 harrastajaa. Pelaajalaarista on hyvä ammentaa tulevaisuudessa lupauksia edustusjoukkueenkin käyttöön.
Paljon puhutun pelaajapolun pitäisi olla lähivuosina kunnossa, jos yhdistyminen saadaan käytännössä toimivaksi. Joukkueet pystyvät hyödyntämään jäitä, jotka ovat jääneet käyttämättä joukkueiden pelimatkojen takia. Jäätilanne parantuu entisestään, kun Matinkylään valmistuu uusi jäähalli.
Eräs espoolaista jääkiekkoa hyvin tunteva kiekkoammattilainen sanoo, että Kiekko-Espoolla on kymmenen vuoden sisällä mahdollisuus haastaa jopa Kärpät SM-liigassa.
Näkymä kuulostaa epärealistiselta, mutta joukkueen päävalmentaja ja seuran ykköspuuhamies Kim Hirschovitsin muhkea pudotuspeliparta ei värähdä yhtään, kun hänelle heittää arvion.
– Se on unelma, että jonain päivänä haastaisimme Kärppien tasoisia joukkueita isoksi osaksi omilla kasvateilla, Hirschovits sanoo ja katsoo suoraan silmiin.
"Ajateltu, että joku muu tekisi"
Hirschovits painottaa useaan otteeseen, että Kiekko-Espoo tarvitsee aikaa, yhteisöllisyyttä ja kaikkien ammattilaiskiekkoon vaadittavien toimijoiden tuen.
– Mikään ei tule itsestään. Täällä on ajateltu liian paljon, että joku muu tekisi.
Se joku muu oli pitkään rahasampo Salononoja. Nyt Kiekko-Espoo Oy:n taustalle on lähtenyt monia tunnettuja ja kovan uran luoneita pelaajia, joilla on vahvat siteet Espooseen: Mikko Koskinen, Tomi Sallinen, Jere Sallinen, Jani Lajunen, Ville Lajunen, Arto Laatikainen, Toni Kähkönen, Veli-Matti Savinainen, Mikko Lehtonen ja Matti Järvinen.
– On tärkeää, että mukana on koko homman sielu, espoolaiset omat kundit, jotka ovat kasvaneet putken läpi.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kiekko-Espoon päävalmentaja Kim Hirschovits myöntää, että pienellä henkilöstöllä työskentely ison unelman eteen ottaa välillä voimille.
Jäähongan kasvatti Hirschovits pelasi itse C-kirjain rinnassa Bluesin liigajoukkueessa 2010-luvulla. Hän taituroi sentterin tontilla vielä viime kaudella, mutta jo silloin iso osa työajasta meni seuran juoksevien asioiden ja kehitystyön parissa.
Millaisia tunteita uuden nousukauden kynnyksellä toimiminen herättää, kun olet nähnyt hyvät ja huonot ajat?
– Paljon on pantu likoon, mikä tuo tunnetta ja sitouttaa. Välittäminen seurasta antaa voimaa, mutta on se kieltämättä välillä raskastakin.
"Ei tuijotella liikaa vanhaa"
Suomi-sarja on erikoinen sarja. Jos maailmassa tehtäisiin liiga, jossa pelaisivat amatöörisarjojen parhaat joukkueet, Suomi-sarjan joukkueet olisivat takuuvarmasti kärjessä. Keski-Euroopassa vastaavan tasoiset pelaajat nauttivat palkkaa, jolla tulee hyvin toimeen.
Kaukalossa luistelevat nuoremman polven pelaajat ovat käyneet saman junnukoulutuksen kuin SM-liigassa ja NHL:ssä pelaavat tähdetkin, mutta jossain vaiheessa uraa jokin palanen ei vaan ole loksahtanut paikoilleen.
Pelaajia motivoi eteneminen omalla uralla tai esimerkiksi takaisinmaksu omalle vanhalle yhteisölle.
Maalivahti Nieminen pelasi vielä edelliskaudella ammatikseen Slovakian pääsarjassa, ja Pitkänen luisteli viime kaudella HIFK:n ketjuissa. Nyt pelaamisen ohella Nieminen hoitelee päivisin koti-isän hommia ja Pitkänen opiskelee media-alaa Laajasalon opistossa.
– Puitteet täällä ovat varmaan paremmat kuin monessa Mestiksen seurassa, Pitkänen kehuu.
– Kuntosali on aina käytössä, lisäravinteita löytyy ja varusteet ovat kunnossa. Ei mitään valitettavaa, Nieminen komppaa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Tuulettaako Kiekko-Espoo lähitulevaisuudessa SM-liigassa? Tommi Takaveräjä ja Aleksi Järvinen näyttävät mallia.
Kaksikko ei pelaa koskaan enää espoolaisseuran paidassa SM-liigaa, mutta he haluavat olla mukana auttamassa ”nivelvaiheessa”. Kaksikko arvostaa sitä, että faniporukka kiertää mukana kannustamassa vieraspeleissä, aina Uusikaarlepyyssä asti.
– Tämä yhteisö on todella tiivis, se lämmittää sydäntä. Nyt ei kuitenkaan saa tuijotella liikaa vanhaa. Tämä on Kiekko-Espoo, eikä United tai Blues, vaikka elementtejä aiemmista seuroista onkin, Pitkänen linjaa.
Kiekko-Espoon pelaajat valuvat jäähdyttelylenkille, niin kuin kaikki tavoitteellista jääkiekkoa harjoittavat suomalaiset ottelun jälkeen. Edessä on vielä monta kehittävää, palauttavaa ja valmistavaa harjoitusta ennen kuin Kiekko-Espoo on lopullisessa tavoitteessaan, ylimmällä sarjatasolla.
Edessä on monta suunnittelupalaveria ja isoa päätöstä. Vaivatta ei tämäkään taivas avaudu.
Sydän sykkii jo. Enää pitää valaa kuoret ympärille.
Niin päin se on helpompaa.