Kim Hirschovits, Toni Kähkönen ja Mikko Lehtonen ovat tuttuja nimiä kaikille jääkiekkoa vähänkin seuranneille, mutta mikä saa ammattilaiskaukaloissa vuosituhannen alkupuolelta saakka viihtyneen kolmikon sitoutumaan Kiekko-Espoon projektiin? Erityisesti nyt, kun Mestiksen vetovoima ja maksukyky ovat hiipuneet pahasti kymmenessä vuodessa.
– Olen mukana rakkaudesta lajiin ja espoolaiseen jääkiekkoon, 34-vuotias Lehtonen alleviivaa.
Koronapandemia on kiristänyt lisää seurojen kukkaroiden nyörejä, mutta Lehtonen on tehnyt jo tilinsä Pohjois-Amerikan ja Euroopan huippusarjoissa. Paluu kotikonnuille on tunteikas, kun Mestis käynnistyy tällä viikolla.
– Viimeinen pelini Espoossa oli liigafinaali (2008), Lehtonen kertaa aikaa, jolloin Bambiksi kutsuttu pitkänhuiskea lupaus lähti NHL:ään asti vieneelle kierrokselle.
Ei pelkkä nostalgiatrippi
Kähkönen ja Lehtonen olivat alle kouluikäisiä, kun Kiekko-Espoo nappasi liigapaikan Joensuun Kiekko-Poikien kustannuksella 1992. Vuosituhannen loppu toi Espooseen areenan ja edustusnimen Blues, mutta menestystä piti odottaa vielä vuosikymmen. Bluesin taival päättyi 2016, ja Espoo Unitedin into Mestiksessä kesti vain kaksi kautta.
Liiganoususta tulee keväällä kuluneeksi 30 vuotta, mutta Kiekko-Espoolla ei ole kiire ehtiä liigakuntoon vielä juhlavuodeksi. Historia on opettanut, mitä pikavoittojen haussa jää käteen.
– Espoolaisella kiekolla on ollut hyviä aikoja, mutta myös hankalia aikoja. Nyt on käännetty uusi sivu. Olemme rakentaneet kärsivällisesti niin juniori- kuin edustuskiekkoakin kohti ylempiä tasoja, päävalmentaja ja urheilutoimenjohtaja Hirschovits viittaa espoolaiskiekkoilijoiden kokoamiseen yhden seuran väreihin.
Kiekko-Espoon uusi tuleminen 2018 herätti kiekkoromantikot, mutta Kähkönen ja Lehtonen eivät ole vain nostalgiatripillä. He ovat esimerkki nuoremmille pelaajille.
– Se on minulle iso motivaatiotekijä, että pystyisin auttamaan nuoria, ja he pääsisivät ottamaan seuraavan stepin. Tietyillä pikkujutuilla heidät pitäisi saada ymmärtämään, mitä korkeammalle pääseminen vaatii, Kähkönen sanoo.
Mestis on auki alaspäin
Viime kauden Unkarissa pelannut Toni Kähkönen palasi pitkän tauon jälkeen Espooseen.
Ensi viikolla 35 vuotta täyttävä Kähkönen kiekkoili viime kauden Unkarissa, jonne hänellä oli sopimus täksi kaudeksikin. Paluuta Suomeen jouduttivat rakkaus espoolaiseen jääkiekkoon ja yhteistyökumppanien mahdollistama sopimus.
– Koronavuosi oli rankka perheelle, joten päätimme, ettemme enää lähde sinne, Kähkönen avaa.
Lehtonen pelasi 2018–20 salamavalojen säihkeeltä piilossa Kroatiassa, Unkarissa ja Ranskassa. Jääkiekon pikkumaiden tyhjät hallit eivät kiehtoneet perheellistä miestä viime kaudella eikä hän pelannut missään.
– Viidentoista ammattilaisvuoden aikana tauot eivät olleet niin pitkiä, että olisi ehtinyt saada kaikki kolotukset pois. Nyt oli outo fiilis, kun aloin treenata. Mihinkään ei kolottanut.
– Pelejä on sen verran takana, ettei tauko tässä vaiheessa vaikuta tasoon. Päinvastoin. Saa energiaa ja kropan kuntoon. Tauko teki tosi hyvää. Teki hyvää (Teemu) Selänteellekin, ja hän tuli parempana takaisin, Lehtonen vinkkaa kaikkien aikojen tunnetuimman espoolaiskasvatin suuntaan.
Lehtosen tavoitteena ei ole Stanley Cup vaan Kiekko-Espoon liigakelpoisuus. Karsintoja ei ole, mutta kabinetin kautta paikka voisi järjestyä lähivuosina.
– Minua motivoi se, että olen mukana viemässä Espoota kohti Liigaa 2–3 vuoden kuluessa. Se on enemmän kuin yhden kauden urheilullinen tavoite.
LUE MYÖS: Historiallinen Mestis-kausi pyörähtää käyntiin C Moressa – kuukausittainen studiolähetys kruunaa kokonaisuuden
Mestiksen alakerrassa riittää panosta, kun joukkuemäärä supistetaan 14:stä 12:een. Kevään karsintasarjassa ainakin kaksi joukkuetta putoaa Suomi-sarjaan, mutta lähtö voi tulla jopa neljälle.
Kiekko-Espoo aikoo pysyä toisessa päässä sarjataulukkoa.
– Meillä on niin hyvä jengi, että pitää päästä loppuun asti. Varsinkin, kun haluamme Liigaan. Meidän pitää olla koko ajan kärkiporukassa, Lehtonen mainitsee urheilullisen uskottavuuden merkityksen.