Maltan- ja Johanniittain ritarikunnan tarinat kietoutuvat toisiinsa ja ristiretkiin. 1040-luvulla majatalosta alkanut ritariseikkailu jatkuu tänä päivänä hätäapuna maailman köyhimmille ja kärhämänä patavanhoillisten katolisten voimien kanssa.
”Jerusalemin Pyhän Johanneksen Suvereeni Sotilaallinen Hospitaliitta Ritarikunta, Rodoksen ja Maltan ritarikunnaksi sanottu (SMOM) on vanhin ja arvovaltaisin tänä päivänä olemassa oleva ritarikunta”
”Maltan ritarikunta on suvereenin valtion kaltainen toimija, jolla ei ole omaa maata.”
Näin alkoi taannoin Turun Sanomien kattava artikkeli Maltan ritareista. Vuosi oli 2004 ja ritarikunnan skandinavian osasto kokoontui sopivasti Turussa, jonka historia on melkein yhtä pitkä kuin ritarikunnan.
Artikkelia oli mukana kirjoittamassa myös Turun yliopiston Italian kielen ja kulttuurin professori, Maltan ritarikunnan jäsen Luigi G. De Anna.
3:04
Maltan ritarikunnan juuret ulottuvat aikaan ennen ristiretkiä.
Skandaali
Viimeksi Maltan ritarikunta nousi otsikoihin poikkeuksellisen kahnauksen kautta viime vuoden lopulla.
Paavi Franciscus määräsi järjestöön sisäisen tutkinnan sen jälkeen kun järjestön varajohtaja, suurkansleri ja vapaaherra Albrecht von Boeselager erotettiin.
Taustalla uskotaan olevan suurkanslerin myönteinen suhtautuminen kondomien jakamiseen ritarikunnan toimesta Afrikassa. Mutta ”modernihko” paavi haluaa perusteellisesti selvittää, miten von Boeselager savustettiin ulos.
Vaikka nykyinen paavi ei ole fanaatikko, moni on. Katolinen kirkko suhtautuu edelleen ehkäisyyn kielteisesti.
Kondomikiista jakoi ilmeisesti järjestöä, sillä ehkäisy ei ollut välttämättä pääasia. Kondomeja jaettiin erityisesti hiv-tartuntojen ehkäisemiseksi alueilla, joissa virus leviää kulovalkean lailla.
Von Boeselager oli kieltäytynyt eroamasta jo pariin otteeseen, kunnes järjestön suurmestari Matthew Festing antoi vapaaherralle potkut joukuun alussa. Soppaa sekoittaa erityisesti Vatikaanin yhteyshenkilö, amerikkalaiskardinaali Leo Burke, joka edustaa katolisten patavanhoillista siipeä.
Paavi on puolestaan siirtänyt kardinaalin syrjään Vatikaanin korkeimman oikeuden johdosta jo muutamia vuosia sitten.
Von Boeslager sen sijaan on ollut suosittu ritarikunnan jäsenistössä.
Vatikaanin tutkimuksesta ei kuitenkaan näyttänyt tulevan mitään, koska Maltan Ritarikunta kieltäytyi tutkinnasta vedoten valtiolliseen itsemääräämisoikeuteen.
Tilanne on monimutkainen, koska katolinen järjestö on luvannut paaville uskollisuutta. Vielä tammikuussa paavi on uhannut ritarikuntaa pakkotoimilla.
Maattomat
Maltan ritarikunnalla ei ole ollut omaa maata kolmeen sataan vuoteen. Se on Pyhän istuimen alainen, mutta suvereeni ja sillä on oma lainsäädäntönsä.
Ritarikunta luo omat diplomaattisuhteensa, myöntää passeja ja nauttii suvereniteetistaan omissa palatseissaan sekä virallisissa residensseissään. Ritarikunnan päämaja ja suurmestarin asunto on Roomassa.
Jäsenistössä on myös paljon aatelissuvun vesoja. Aateluus oli alun perin pakollinen kriteeri jäsenelle, mutta nykyään jäseneksi pääsevät muutkin, myös naiset. Noin 13 500 jäsenestä vajaa viidesosa on naisia.
Tässä katolinen ritarikunta on selkeästi modernimpi kuin esimerkiksi vapaamuurarit, joiden historia on huomattavasti lyhyempi.
Tärkeintä on, että jäseneksi pyrkivä on katolinen ja omistautunut hyväntekeväisyydelle ja köyhien auttamiselle.
Järjestö auttaa edelleen ahkerasti pakolaisia ja kodittomia ollen yksi suurimmista humanitaarisista organisaatioista.
Alkuun oli hospitsi
Ritarikunnan juuria on jäljitetty ryhmään italialaisia kauppiaita, jotka perustivat Pyhälle maalle Egyptin kalifin luvalla matkustajakodin omia maanmiehiään varten. Matkustajakoti rakennettiin Johanneksen luostarin yhteyteen.
Puolen vuosisadan jälkeen hospitsista oli kehkeytynyt sairaala, jonka miestenosastoa suojeli ritarikunnan suojelija Johannes Kastaja ja naisia Neitsyt Maria.
Näin saivat alkunsa johanniittojen sairaalat, jotka keskiajalla olivat historiankirjoissa Euroopan parhaita.
Sairaala toimi aluksi benediktiläismunkkien sääntöjen mukaisesti ja sen toiminta oli luonteeltaan henkistä. Henkisyyttä seurasi augustinolaissääntö, joka korosti puolestaan ritarikunnalle paremmin sopivaa toiminnallisuutta.
Ensimmäisen ristiretken ja Jerusalemin valloituksen myötä 1090-luvun lopulla Lähi-Idän alue kävi levottomammaksi ja toiminta muuttui sotilaallisemmaksi.
Lähi-itään perustetun kristillisen ”kungaskunnan” vuoksi sotilaallinen puolustus kävi lopulta välttämättömäksi. Itsenäisyyttä ja pyhiä paikkoja katsomaan tulevien pyhiinvaeltajien henki haluttiin lisäksi turvata ristiretkeläisten voimin.
Vuonna 1113 perustettiin varsinainen Johanniittain ritarikunta, jonka suora perillinen on Maltan ritarikunta.
Italian ilmavoimat käytti ritarikunnan ristitunnusta toisen maailmansodan jälkeen.
Ritarikunnan kolme vaihetta
Pyhän maan vaihe kesti lähes 200 vuotta. Sen jälkeen muslimit ottivat haltuunsa Akkonin ja ritarikunta pakeni Kyprokselle.
Järjestö valloitti nykyisen Rodoksen lomasaaren vuonna 1310. Pyhän Johanneksen Ritareista tuli nyt Rodoksen ritareja. Alkoi ritarikunnan eräänlainen kulta-aika ristiretkineen ja mahtavine laivastoineen.
1300-luvulla ritarien toiminta järjestelmällistettiin ja järjestö jaettiin prioraatteihin ja kansallisiin osastoihin, joita oli alkujaan seitsemän.
Tätä laajentumiskehitystä seurasi sulttaani Suleiman Suuren hyökkäys Rodokselle 1520-luvulla. Ritarit joutuivat taipumaan ja osmanit kahmaisivat saaren osaksi laajenevaa valtakuntaansa.
Hätiin riensi Kaarle V, joka luovutti ritarien silloiselle suurmestarille maa-alueita, muun muassa Maltan. Samalla sovittiin, että ritarikunta ei osallistu enää koskaan kristittyjen kansojen välisiin sotiin.
Turkkilaiset pyrkivät Maltalle 1560-luvulla, mutta epäonnistuivat. Maltan pääkaupunki Valletta on nimetty Ritarikunnan suurmestari Jean de la Vallettan mukaan. Ritarien laivaston avulla turkkilaiset lopulta kukistettiin Lepantossa vuonna 1571.
Ritarikunnan ajat Maltalla ovat olleet todennäköisesti myös varsin veriset. Joidenkin historiankirjoitusten mukaan ritarit ryöväsivät aktiivisesti ohikulkevia turkkilaisia laivoja ja kasvattivat hyvinvointiaan entisestään myymällä miehistön orjiksi.
Midinan kaupunki Maltalla. Midina oli Maltan ritarikunnan keskus ennen nykyistä Maltan pääkaupunkia Vallettaa.
Venäjän aika
Seuraava kausi ritarien historiassa alkaa 1700-luvulta, kun Napoleon valloitti Maltan. Ritarit jäivät jälleen maattomiksi. Apuun riensi tällä kertaa Venäjän tsaari Paavali I, Napoleonin vihollinen ja ritarien ystävä, joka julistutti itsensä suurmestariksi.
Tukea antoivat Venäjällä asuneet ritarit. Tätä paavillinen ”Pyhä istuin” ei kuitenkaan koskaan tunnustanut, vaikka Paavali I toimikin käytännössä suurmestarina.
Hänen seuraajansa Aleksanteri I puolestaan kieltäytyi vakanssista kokonaan sillä seurauksella, että suurmestariksi valittiin vuonna 1803 italialinen Giovanni Battista Tommasi.
Maltan ritarikunta päätyi lopulta Roomaan.
1800-luvulla ritarikunnalla oli väliaikainen istuin, kunnes järjestö asettui Roomaan ja lopulta Via Condottille. Ritarikunta keskittyi alkuperäiseen toimeensa eli sairaanhoitotyöhön.
Armeija jatkaa taistelua
Maltan ritarikunnalla on edelleen oma armeija, joka auttaa aktiivisesti vaikkapa luonnonkatastrofien jälkeisessä auttamistyössä. Italiassa järjestön "sotajoukkoja" johtaa Italian armeija kenraali.
Joukkojen rooli on humanitaarinen, eli ne taistelevat vaikkapa köyhyyden voittamiseksi, pakolaisten auttamiseksi ja uskonnon puolesta.
Järjestön suurmestarilla on kardinaalin, kuninkaallisen ruhtinaan ja Pyhän roomalaisen valtakunnan ruhtinaan arvot.
Ritarikunnnan Skandinavian osasto perustettiin vuonna 1959. Suurin osa jäsenistä on ruotsalaisia. Ensimmäinen suomalainen Maltan ritari oli puolestaan Gustaf Maurizt Armfelt 1700-1800-luvun taitteessa.
Feikkiritarit
Maltan ritarikunta on jatkanut Johanneksen ritarikunnan perinnettä jo kohta kohta tuhat vuotta selviten sulttaaneista, tsaareista, Napoleonista ja sekä sisäisistä ristiriidoista.
Tällä hetkellä järjestön toimintaa uhkaavat lähinnä organisaatiot, jotka ovat ottaneet käyttöönsä ritarikuntaan liittyviä nimiä ja symboleja.
Maltan ritarien perinnettä jatkaa myös 1300-luvun jälkeen protestanttinen ritarikunta, joka toimii aktiivisesti osana suurempaa saksalaisjohtoista allianssia Suomessa.
Maltan ritareilla on oma rekisterikilpi.
Maailman harvinaisin passi
Maltan ritareilla on oma passi, joka myönnetään vain ritariston hallituksen jäsenille, ritarikunnan diplomaateille ja heidän perheilleen sekä erityistehtävässä olevalle jäsenelle. Passi on silloin voimassa vain tehtävän vaatiman ajan.
Passeja on tällä hetkellä käytössä muutamia satoja. Punakantiset passit ovat diplomaattipasseja, muissa tapauksissa passit ovat mustakantisia ja niitä on vain kolme. Passi on maailman harvinaisin.
Maltan ritarikunnalla on oman passin lisäksi postimerkki.
Diplomatiaa
Maltan ritarikunnalla on diplomaattiset suhteet yli sataan maahan ja joissakin maista ritarikunnalla on oma lähetystönsä. YK:ssa ritarikunta on läsnä pysyvänä tarkkailijana, EU:ssa komissiossa ja Euroopan neuvostossa.
Suomea lähimmät ritarikunnan suurlähetystöt sijaitsevat Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.