Suomessa vanhustenhoidon palvelujärjestelmä on pirstaleinen ja hyväksi todetut käytännöt ovat levinneet liian hitaasti.
Lisäksi alueelliset erot palveluiden välillä ovat suuria. Myös omaishoito toteutuu eri alueilla vaihtelevasti, ja sen tukipalvelut ovat puutteellisia.
Hallituksen kunnianhimoinen tavoite on korjata vanhustenhoidon ongelmat nostamatta palveluiden kustannuksia. Tähän tähtää hallituksen kärkihanke ikäihmisten kotihoidon kehittämisestä ja omaishoidon vahvistamisesta.
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän (ps.) mukaan Suomessa on kotihoidossa paljon vanhuksia, joiden ei kuuluisi olla enää kotihoidon piirissä. Osasyy tähän on vanhustenhuollon pirstaleisuus.
– On vanhuksia, joiden luona saattaa käydä kuukauden aikana kymmeniä ihmisiä. Yksi hoitaa yhden asian ja toinen toisen, mutta kellään heistä ei ole aikaa vanhukselle, Mäntylä kommentoi maanantaina Helsingissä sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä taustatilaisuudessa.
Valtaosa kotihoidon asiakkaista naisia
- Kotihoidon säännöllisten asiakkaiden keski-ikä on 81 vuotta. Heistä 70 prosenttia on naisia.
- Asiakkaista 7 prosenttia on alle 65-vuotiaita ja 43 prosenttia vähintään 85-vuotiaita.
- Asiakkaista 91 prosenttia saa säännöllistä palvelua. - Kotihoidon keskimääräinen kesto on 3,4 vuotta.
- Asiakkaista yli puolella on suuri tai erittäin suuri palveluntarve. Palveluntarve ei ole riippuvainen iästä. (STT)
Hänen mukaansa on äärettömän tärkeää, että kotihoidon rinnalla kehitetään myös muunlaisia palvelumuotoja.
– Joskus miettii, että meillä on vanhuksia kuin häkkieläimiä, sidottuina, suljettuina koteihinsa 24 tuntia vuorokaudessa ympäri vuoden. Tämä on täysin epäinhimillistä.
150 toimijaa järjestää palveluita
Vanhustenhoidon vaihtelevan nykytilan taustalla on vuonna 1993 voimaan tullut lakimuutos, jossa luovuttiin kuntien kustannussidonnaisista ja korvamerkityistä valtionosuuksista. Kuntia ohjattiin 20 vuoden ajan vanhuspalveluiden parantamiseen pitkälti laatusuosituksilla.
– Ennen vuotta 1993 kunnat laativat toteuttamissuunnitelmat, joiden perusteella myönnettiin rahoitus. Sitten järjestelmä muuttui niin, että kunnille tuli laskennalliset valtionosuudet ja yksityiskohtainen ohjaus poistui, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspalveluosaston johtaja Päivi Voutilainen.
Samaan aikaan kuntien toimintavapautta kasvatettiin merkittävästi.
–Muutos oli kansainvälisestikin vertaillen erittäin suuri.
Nykyisin Suomessa on noin 150 kuntaa tai kuntayhtymää, jotka järjestävät vanhuspalveluita hyvinkin moninaisin käytännöin. Joissain tapauksissa kotihoitajat kuittaavat tulonsa ja menonsa kellokorteilla, jotta voitaisiin valvoa, etteivät he viivy liian pitkään vanhuksen luona.
Mäntylän mukaan hoitaja ehtii olla vanhuksen luona yleensä 10–20 minuuttia kerralla.
Kaikki palvelut yhdeltä luukulta
Vielä tässä vaiheessa ei ole valmiina paljonkaan konkreettisia toimia vanhuspalveluiden parantamiseksi. Yksi merkittävä tavoite on koota ohjaus kaikkiin palveluihin yhdelle luukulle, joka palvelisi koko maakuntaa ja toimisi kaikissa kunnissa samoilla periaatteilla.
Lisäksi käytössä olevia järjestelmiä on tarkoitus käydä läpi ja poimia niistä toimivia käytäntöjä. Esimerkiksi kotihoitajien resursseja on tarkoitus siirtää kokouksissa ja palavereissa istumisesta asiakastyöhön.
Omaishoitoa on tarkoitus tukea muun muassa tarjoamalla omaishoitajille valmennusta, terveystarkastuksia, kuntoutusta ja vapaiden sijaistuksia.
Kotihoidon tilanne puhutti myös tammikuussa 2015. Katso video:
2:20
