Vanhusten kotihoidon taso riippuu paljon siitä, miten aktiivisia omaisia heillä on. Lisäksi palveluiden laatua on erittäin vaikea valvoa.
– Nykyään palvelu on pirstaloitunutta: esimerkiksi ateriapalvelut hoitaa toinen toimija kuin varsinaisen kotipalvelun, kuvailee Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön varajohtaja, dosentti Sirpa Wrede Helsingin yliopistosta.
– Minun mielestäni tämän asiakasryhmän kohdalla on hyvin kohtuutonta ajatella, että juuri heidän pitäisi olla aktiivisina markkinatoimijoina, jotka pystyisivät tekemään jatkuvasti valintoja. Ei järjestelmää voida sellaiselle oletukselle rakentaa, Wrede sanoo.
Lue myös: "Hoitajat joutuvat tekemään töitä, jotka kuuluvat siivoojille" – yksi hoitaja kahta hoidettavaa kohti ei riitä, sanoo professori
Kotihoidon valvonta vaikeaa
Kotipalvelussa siirryttiin nykyiseen, suoriteperustaiseen malliin 1990-luvulla. Sitä ennen jokaiselle asiakkaalle oli varattu tietty määrä aikaa.
– Oltiin vaikkapa pari tuntia asiakkaan luona. Silloin voitiin vähän keskustellakin siitä, että mitä on tarpeen tehdä sinä päivänä. Nykyään käytössä on suoriteperusteinen malli, ja tämä on historiaa, Wrede selvittää.
Kotihoidon valvonta onkin vaikeaa, ja sitä tehdään lähinnä digitaalisesti.
– Jotenkin kuitenkin tuntuu, että valvonnan tarkoitus on työn tehostaminen tai laskutuksen helpottaminen. Työntekijä juoksee paikasta toiseen tehdäkseen ne asiat, jotka järjestelmään on merkitty, mutta ei se välttämättä laadukkuutena asiakkaalle näyttäydy, Wrede muistuttaa.
Lue myös: Valtiovarainministeri Orpo hoiva-alan kriisistä: En kannata velvoittavaa hoitajamitoitusta tai voiton tavoittelun rajoittamista
Sote ei välttämättä auta
Jos sote-uudistus toteutuu, tilanne ei välttämättä helpotu lainkaan.
– Silloin ensimmäinen taho, jonne asiakas menisi, olisi sote-keskus. Sitä voi pyörittää myös yksityinen yritys. Ei tule kysymykseen, että he esittelisivät vain omia palveluitaan. Pitää luoda sellainen mekanismi, jossa asiakasohjauksesta tulee neutraalia, vaatii puolestaan Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Anni Lausvaara.
– Kuntien ja jatkossa maakuntien tulee antaa riittävä ohjaus ja neuvonta asiakkaillensa. Sen pitää olla kiireetöntä ja sen pitää olla henkilökohtaista silloin kun asiakas sitä tarvitsee, Lausvaara jatkaa.
Neuvonnan rooli on ensiarvoisen tärkeää siksikin, ettei palvelujen hankinta jäisi kokokaan vanhuksen tai hänen omaistensa omien tietojen ja kykyjen varaan.
– Palveluviidakossa suunnistaminen on vaikeaa meille kaikille, saatikka sitten vanhoille ihmisille. Jos tarvitaan esimerkiksi sähköisiä välineitä, joilla sitä tietoa haetaan, niin siinä on jo iso kynnys, Lausvaara sanoo.
Lue myös: Seura: WC-paperirullan vaihtaminen maksaa 15 euroa Saga Caren palvelutalossa – sukulainen kertoo huomanneensa vanhuksen pyyhkivän tarpeensa sanomalehteen
Palvelujen saanti palvelunjärjestäjien vastuulla
Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön Wrede on samoilla linjoilla.
– Se on eräänlaista heitteillejättöä, jos ei hyväksytä, että joku voi tarvita apua asioidensa järjestämiseen ja palveluihin.
– Ei palvelujen saanti voi olla omaisten vastuulla, vaan palvelunjärjestäjien, vahvistaa Lausvaara.